sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Laura Juntunen: Tyttö joka en

 


Kerrotaan, että Potilas on puhaltanut ambulanssissa reilut puolitoista promillea. Ranteissa ja käsivarsissa viiltojälkiä. Potilas on sekava ja itkuinen, kertoo ettei "kestä ajatuksiaan ja muistojaan" ja sanoo päättäneensä kuolla.

Onnea uusille koulusta valmistuneille oppilaille. Valitsin täksi juhlaviikonlopuksi julkaistavaksi postauksen Laura Juntusen kirjasta Tyttö joka en, koska kirjan kansikuvassa on ihana kuva kirjailijasta. Pieni tyttönen ylioppilaslakki päässä. Elämä edessä ja se voisi olla valoisa ja täynnä kaikkea kivaa. Elämä toi tullessaan kuitenkin syömishäiriön, pakko-oireet, mielenterveysongelmat ja päihdekierteen.

Kohoan voikukkana betonin keskeltä,

tulen sieltä, missä kaikki kasvaa Kekkosen ja tehtaan kyljestä,

missä pojat on poikia ja tytöt huoria

Yllä on lainaus yhdestä kirjan runosta, joka kertoo aika paljon kaupungista, Raahesta, josta kirjailija on kotoisin. Hän muutti alaikäisenä Ouluun, jotta pääsisi irti aikaisemmista kaveripiireistä, mutta ajautui  samanlaisiin piireihin myös Oulussa, joissa käytettiin runsaasti päihteitä, alkoholia ja huumeita. Kirjailija on kertonut kaupungin päihdekuvioista myös esikoisteoksessaan Subutex-kaupungin kasvatit.

Kun pakko-oireet ovat kerran alkaneet, ne eivät enää lopu. Ne vain muuttavat muotoaan. Välillä pesen käsiä, seuraavaksi pakkaan reppuani yhä uudestaan ja uudestaan, sitten lasken ykkösestä kymmeneen ja kymmenestä ykköseen. Avaan ovenkahvoja yykaakoo yykaakoo tai asettelen peittoa päälleni niin, ettei mihinkään jää poimuja...

Lapsen mieli on herkkä. Kun jotain tapahtuu, eikä siitä saa tai voi puhua, voi keho ja mieli käsitellä vaikeita asioita tavoilla, joihin henkilö itse voi vaikuttaa, kuten syömättömyydellä. Myös pakko-oireet tulivat mukaan kuvioihin hyvin varhaisessa lapsuusvaiheessa.

Laura Juntusen nuoruus ajautui lopulta päihdekierteeseen ja päihdepiireihin, joista oli aivan hirvittävää lukea. Hänen kokemuksensa ovat olleet järkyttäviä. On uskomatonta, että hän on selvinnyt niistä, tosin hänen mielenterveytensä oli mennä lopullisesti siinä ohessa.

Kirjan lopussa on lueteltu järjestöjä ja yhdistyksiä, mistä voi hakea apua, kun on vaikeaa. Tyttöjen Talo, Kriisipuhelin, Rikosuhripäivystys, MLL Lasten ja nuorten puhelin, Naistenlinja.fi, Tukinainen.fi, Seri-tukikeskus, Syömishäiriöliitto, ja Maria Akatemian Keijun varjo-toiminta auttavat monissa ongelmissa. Sekaisin-chat on valtakunnallinen keskustelualusta 12-29-vuotiaille.

Kiitokset kirjailijalle vaikeiden kokemusten jakamisesta. Kun elämä on mustaa ja täynnä vaikeuksia, siitä voi myös selvitä. Apua on mahdollista saada, tosin oli ikävä lukea siitä, että hänet kotiutettiin aina tosi nopeasti. Yhteiskunnan pitäisi antaa mielenterveyshoitoa, mutta se katkeaa siihen, kun potilas potkitaan ulos osastolta.  

Laura Juntusen Tyttö jota en on selviytymistarina yhteiskunnan pimeimmiltä rajoilta.

 

Laura Juntunen, Tyttö joka en 

Into 2024

s. 251

Muistelmat

Syömishäiriö

Mielenterveys

Päihteet

 

 

 

4 kommenttia:

  1. Tuntuu todella tarpeelliselta kirjalta, kuten mainitset. Tällaiset tapaukset ovat niin ikäviä ja koskettavia. Toivoisi niin kovasti, ettei kenenkään tarvitsisi tällaista kokea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä Anneli. Miten lapsi ja nuori ohjautuu tällaiselle polulle, on kysymysmerkki kaikille. Ikävä polku, mutta kirjailija on saanut lopulta apua ja tukea.

      Poista
  2. Kirjalla on tosiaan suloinen kansi ja arvokas tehtävä, jakaa kokemuksia ja tietoa avusta.
    Miten tuo kirjan nimi pitäisi ymmärtää? :)
    Ihanaa kesäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara kommentista. Itse ymmärsin kirjan nimen niin, että se tulevaisuus ei ollut yhtä ruusuinen, kuin tuosta kuvasta voisi päätellä.
      Ihanaa kesäkuuta!

      Poista