Sydneyssä Westgroven hiljaisessa esikaupunkiympäristössä jasmiini kasvaa kurinalaisesti, mutta köynnöksen trooppiset esi-isät olivat vallattomampia, ja monien tämän talon asukkaiden kodikseen tuntemissa Sri Lankan kylissä ne rehottivat valtoimenaan.
Australialaisen kirjailijan Shankari Chandran Teehetkiä Kanelilehdossa kertoi rasismista ja mitä seurauksia siitä oli. Tapahtumapaikkana oli vanhainkoti nimeltään Kanelilehto. Vanhainkodin asukkaat olivat taustoiltaan monikulttuurisia, ja omistajat olivat kotoisin Sri Lankasta. He kaikki olivat australialaisia, mutta rasismi oli noussut ympäristössä. Vanhainkoti ja sen asukkaat nousivat eräästä ikävästä syystä kaikkien hampaisiin ja media revitteli uutisia.
Hän otti postipaketin kaftaaninsa kätköistä ja laski sen kirjoituspöydälleen. Paketissa oli kahdennentoista Clementine Kelly-romaanin vedokset, jotka kustantaja oli lähettänyt hänen vilkaistavakseen ennen kuin kirja lähtisi painoon.
Maya omisti Kanelilehdon. Hän oli muuttanut miehensä ja lastensa kanssa Sri Lankasta turvaan Australiaan jo 1980-luvun alussa, kun siellä oli sota. Mies oli joutunut sotilaiden kiduttamaksi, ja he kaikki olivat hengenvaarassa. Nykyisin Maya asusti vanhainkodissa, sillä hän oli jo iäkäs. Maya harrasti kirjoittamista joka päivä myös vanhainkodissa. Itse asiassa hän oli kuuluisa kirjailija, mutta ei omalla nimellään.
"Kuinka monta kertaa me ollaan se sanottu? Mene saatana takaisin sinne mistä olet tullut."
Ruben oli vanhainkodilla töissä. Kun hän kävi opiskelemassa, niin yleensä hän sai kotimatkalla selkäänsä. Kipu ja väkivalta olivat tulleet tutuksi jo Sri Lankassa. Ruben ei halunnut väkivaltaa, vaan se oksetti ja inhotti häntä. Hän oli korkeasti koulutettu ja teki töitä. Se oli rasisteille liikaa. Hänen ihonvärinsä oli liikaa. Rasistit kuvittelivat, että Australia oli sopiva ainoastaan valkoihoisille ihmisille.
Mayan ja Rubenin lisäksi äänen kirjalle antoivat vanhainkodin lääkäri Nikki, hänen miehensä Gareth ja vanhainkodin nykyinen johtaja Anji. Gareth oli paikallispoliitikko, ja hänen tuli tehdyksi asioita, joista kaikki tarinan ikävyydet saivat alkunsa. Ikävyydet, jotka eivät selviäisi vain anteeksi pyytämällä. Valkoisilla miespoliitikoilla on paljon valtaa. Rasismi on räjähdysherkkä aihepiiri ja se jakaa ihmiset meihin ja teihin ihonvärin mukaan. Valitettavasti.
Teehetkiä Kanelilehdossa kirjan kirjoittajalla Shankari Chandranilla on srilankalaiset sukujuuret. Kirjan sivuilla käydään Sri Lankan historiaa läpi romaanin keinon. Joku voi muistaa vielä Ceylonin, Sri Lankan aikaisemman nimen. Monet eri valloittajat ovat vallanneet Sri Lankan, ja siellä on ollut sisällissotia kautta aikojen.
Sri Lankan historian lisänä kirjassa on australialainen elämänmeno vanhainkodilla ja Mayan perheessä. Kirjan kaunis nimi voi erehdyttää luulemaan kirjan sanomaa kevyeksi, mutta se ei ole sitä. Rasismi on kaiken pahan alku ja juuri. Siitä johtui apartheid, siitä johtui natsien valtaannousu, keskitysleirit ja muut ikävyydet. Valkoiset ovat aina ylenkatsoneet muun värisiä ihmisiä ja muita uskontoja. Historiat ja historiankirjat on kirjoitettu valkoihoisten silmin ja sitä historiaa on opetettu meille kouluissa totena. Alkuperäiskansat on ohitettu. Se tehtiin myös Australiassa.
Aika rakastaa ja aika kaivata eivät päättyneet koskaan. Elämän aika jatkui, mikäli hän valitsi niin.
Shankari Chandran, Teehetkiä Kanelilehdossa *****
Suom. Kirsi Nisula *****
Publiva 2024
s. 453
Sri Lanka 1970-80-luku
Australia
Rasismi
