Sosuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

 

Isoisää ei enää ollut.

Raaka toteamus näin heti aluksi, mutta se tosiasia ei muuttuisi.

Japanilaisen Sosuke Natsukawan teos Kissa joka suojeli kirjoja hurmasi minut mennen tullen ja palatessa. Kirjan päähenkilö oli nuori lukiolaispoika Rintaro, joka oli asunut isänsä kanssa. Isoisällä oli kirjakauppa, joka isoisän kuoleman jälkeen jäi Rintaron hoidettavaksi. Rintaro suri isoisäänsä, eikä pystynyt menemään kouluun.

"Kamalan synkkä putiikki."

Eräänä iltana Rintaron istuessa lukemassa kirjakaupan uumenissa, kuului yllättävä lause kirjakaupan uumenista. Kirjakauppaan oli ilmestynyt kissa, joka puhui. Tuo kissa tarvitsi Rintaron apua. Rintaro oli kohtelias, ja lupasi lopulta auttaa. Mutta mihin kissa tarvitsi Rintaron apua, sen voit ottaa selvää tästä hurmaavasta kirjasta. Voin luvata, että mistään hiirten jahtaamisesta ei ollut kysymys, vaan kysymys oli kirjoista. 

"Kirjoilla on sielu", kissa julisti äkkiä.

Sen silmäterät kimaltelivat kauniisti tähtien valossa.

Minusta on hurjan kiva lukea kirjoja, joissa on lemmikkieläimiä. Varsinkin koirat ja kissat ovat todella kivoja kirjojen hahmoja. Toisinaan  lemmikit ovat kirjoissa vain sivulauseita, mutta jokainen lemmikin omistaja tietää, että lemmikit ovat täysvaltaisia perheenjäseniä. Ei heistä voi kirjoittaa niin, että he eivät olisi läsnä. 

Sosuke Natsukawa on kirjoittanut fantasiakirjassaan hienosti juurikin Tiikeri-nimisestä kissasta, joka kulki niin kuin itseään huvitti. Kissa ei ollut tarinassa kenenkään lemmikki, vaan ilmestyi esille, silloin kun se itse halusi jotain. 

Sosuke Natsukawan ihastuttava teos Kissa joka suojeli kirjoja kertoi ystävyyden ja kirjojen parantavasta vaikutuksesta surun hetkellä.

 

Sosuke Natsukawa, Kissa joka suojeli kirjoja

Suom. Raisa Porrasmaa

Kannen kuvitus ja suunnittelu: Ilja Karsikas *****

Tammi 2021

s. 182

Hon o mamoro to suru neko no hanashi 2017

Fantasia

YA

Christian Rönnbacka: Henna Björk - Isku

 

Toisella puolella maapalloa Abdulin ollessa vasta lapsi tuo sama mies oli muuttanut hänen elämänsä kulun. Nyt mies saisi muuttaa sen uudelleen, tällä kertaa parempaan suuntaan. Miehellä olisi paljon menetettävää. Abdulilla ei ollut juuri muuta kuin voitettavaa.

Christian Rönnbackan Isku dekkari aloitti uuden sarjan, jonka päähenkilö on irakilaissuomalainen Henna Björk. Kirjan alussa Henna oli vielä töissä Göteborgissa, mutta erinäisten rikostapahtumien jälkeen hän huomasi olevansa sekä poliisien että rikollisten jahtaama kidnappaaja. 

Iskun tapahtumiin liittyi tiiviisti vuosia sitten Sierra Leonen sodankäynti, jossa käytettiin sotilaina lapsia. Osa lapsisotilaista oli päässyt pakoon. Etsinnässä oli myös lapsisotilaiden komentaja Toojay.

Minulla on valtuudet rekrytoida sinut tältä istumalta, jos vain otat tehtävän vastaan.

- Eli tarjoatko minulle vakoojan paikkaa? Henna hahmotteli lukemaansa ääneen.

Supon ylitarkastaja Jarmo Rautiainen oli Toojayn kannoilla. Hän halusi Hennan palkkalistoilleen. Houkutteleva tarjous. Hennan piti toimittaa eräs entinen lapsisotilas Suomeen turvasäilöön. Kirjasta voit lukea, miten Henna onnistui tehtävässään, kun sekä rikolliset että Ruotsin poliisit hankaloittivat sen minkä kerkesivät.

Rönnbacka on poiminut kirjaansa erittäin ajankohtaisen aiheen. Suomessakin on käyty muutama oikeudenkäynti entisiä sotakomentajia vastaan. Oikeudenkäynnit ovat tulleet maksamaan miljoonia Suomen valtiolle. Tietääkseni kukaan ei ole saanut tuomiota teoistaan. Päinvastoin, syytetyille on maksettu suuria rahoja siitä, että ovat olleet syytettyinä.

Christian Rönnbackan Isku vei hurjalle pakomatkalle. Isku ei sovi herkemmille lukijoille.

Christian Rönnbacka, Henna Björk - Isku

Bazar 2022

s. 272

Dekkari

Henna Björk 1. osa

 

Hyvää äitienpäivää!

 

 

Äiti leipoo

 

Äiti leipoo hymyellen

Kelle leivot, äiti, kellen?

Vielä kysyt - kelles muille:

pienoisille piimäsuille.

Tää on kakku pikku Annin,

tuo on Heikin, tää on Hannin.

Tämän saapi pikku Asta,

joll´ on yksi hammas vasta.

Tehdään muita murakampi,

hiukan muita makeampi.

Oisko onneks joka muru!

Siit on äidin ainut suru.

Leivät nousee, hiipuu uuni,

miss´ on pienet piimäsuuni?

Kätken kakkuun kaipausta,

sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran -

toinen teille leipoo kerran.

Äidin kakku makeaisin,

sitä, ah, jos aina saisin!

Immi Hellén (1861-1937)

                          Hyvää äitienpäivää!

Anna Härmälä: Sinkkumutsi

 

Tämä kirja on omistettu kaikille, jotka ovat tuskailleet vanhemmuuden kanssa, mutta erityisesti niille, jotka tuskailevat yksin.

Äitienpäivä lähenee. Tässä yksi sopiva lahjaehdotus äideille. Anna Härmälän sarjakuvateos Sinkkumutsi kaivautuu elämän kipukohtiin, mutta myös niihin erilaisiin tunteisiin, kun  elää pienen vauvan kanssa, mutta kaipaisi siihen rinnalle toista ihmistä jakamaan arkipäivän vastuuta ja se rakkauskin on ihana asia.

 

Onneksi kirjan päähenkilöllä Mialla on ystäviä, sukulaisia ja hän jaksaa käydä vauvan kanssa harrastamassa. Heillä on yhteishuoltajuus vauvan isän kanssa. Exän lähdettyä, Mia osallistui myös terapiaan.

 

 

Kirjan tarina on uskomattoman puhutteleva. Sinkkumutsin sivuilta löytyy kaikki fiilikset siitä, miltä tuntui tulla jätetyksi, ja kaikki fiilikset siitä, miltä tuntui aloitella deittailu vauvan äitinä.

Erosin itsekin lasteni isästä, tosin lapset olivat jo 10-14-vuotiaita. Pahimman surun ja ikävän päästettyä irti, tuli aika myös  deittailla, mikä ei ollut helppoa. Voin hyvin ymmärtää teoksen sinkkuäitiä.

Anna Härmälän Sinkkumutsi tuntee ja tunnelmoi arkipäiväisin ja rehellisin ajatuksin, mutta myös huumorin keinoin elämää vauvan kera.

 

Anna Härmälä, Sinkkumutsi *****

Kuvitus Anna Härmälä *****

S & S 2024

s. 166

Sarjakuvateos

Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen

 

Perheen koirajäsen ei toimi kuten ihminen. Jotta eläintä voisi hoitaa tai kouluttaa hyvin, sen käyttäytyminen pitää ensin tuntea. Koira viihtyy ja voi hyvin, kun se saa toteuttaa luontaisia käyttäytymismallejaan. (Tuire Kaimio)

Tuire Kaimion tietoteos Koirien käyttäytyminen auttaa ymmärtämään koirien käytöstä. Meille tuli puolitoista vuotta sitten Mimmi, joka on havannankoira. Aiemmin olen elänyt vain uroskoirien kanssa. Meillä on myös monirotuinen Ozzy 10v. Pentukoiravaiheen apuna meillä on ollut käytössä Tuire Kaimion kirja nimeltään Pennun kasvatus. Siitä oli paljon hyötyä myös Mimmin pentuvaiheessa.

Kirjan sisällyksestä käy ilmi, että kirja on jaettu kuuteen osaan: Itsekseen kesyyntynyt, Synnynnäisesti koira, Sosiaalinen käyttäytyminen, Lisääntyminen ja pentujen kehitys, Ongelmakäytöstä? ja Oppiminen. Näiden yläotsikoiden alta löytyi sitten alaotsikot. Itseäni kiinnostivat erityisesti  osat Ongelmakäytöstä ja Oppiminen.

Mimmi on lähtöisin tarhaoloista. Kirjan sivulla 318 kerrottiin tarhasyndroomasta, mikä tarkoittaa sitä, että koira on  kasvanut yksipuolisissa kenneloloissa, eikä ole oppinut varhaisina herkkyysviikkoina kotioloihin, ihmisiin ja muihin lajitovereihin kuin emoonsa ja sisaruksiinsa. Tavallinen elämä ihmiskontakteineen ja touhuineen oli siis Mimmille vierasta. Tarhasyndrooma näkyy koirissa voimakkaana pelkona ja arasteluna. Mimmille ulkoilu on ihanaa, mutta ihmisiin ja eläimiin totuttelu on ollut huomattavasti vaikeampaa, kuin aiemmilla koirillamme on ollut. 

Siedättäminen on sekä koiran että myös ympäristön kannalta turvallisin tapa poistaa pelon ja kiihtymyksen aiheita. Se vaatii aina tilanteiden suunnittelua ja malttia.

Mimmin kanssa on nyt harjoiteltu kovasti kaikenlaisia tilanteita, mutta pelko ja arkuus tulevat esille joka päivä.  Harjoitellaan edelleen. Mimmi kyllä oppii, mutta juuri ihmiset ja muut eläimet ovat niin arvaamattomia, että arkuus tulee silloin esille helposti. Siihen pelkoon kuuluu hillitön haukkuminen, valitettavasti. Mutta koirat haukkuvat, ja siihen koiran omistajat tottuvat.

Tuire Kaimion tietoteos Koirien käyttäytyminen antaa tietoa ja ohjeita sekä antaa ymmärrystä elää koirien kanssa. 

 

Tuire Kaimio, Koirien käyttäytyminen *****

Valokuvat Minna Tallberg *****

Wsoy 2007

s. 369 + Viitteet 5 s. + Hakemisto 10 s.

Tietoteos

 

Tuire Kaimio: Pennun kasvatus - Pennusta kunnon koiraksi

Carin Gerhardsen: Hyvä haltija

 

Kesäkuu 2010, varhainen lauantaiaamu

Aurinko oli vasta hetki sitten kurkistanut ensimmäisen kerran kattojen takaa, silti oli jo aivan valoisaa. Yksi ja toinenkin aikainen kulkija olisi saattanut panna merkille nuoren juoksevan naisen, mutta hän vaikutti olevan yksin viileässä alkukeksän aamussa.

Ruotsalaisen Carin Gerhardsenin  dekkari Hyvä haltija on Hammarby-sarjan viides osa. Jälleen kerran syvennytään aihepiiriin, jossa lapsia ja naisia hyväksikäytetään inhottavalla tavalla. Yllä olevassa lainauksessa tarinan päähenkilö Veronica juoksi aamuöisellä kadulla Tukholmassa. Eräs autokuski pysäytti auton, ja yritti auttaa häntä, mutta lopulta Veronica juoksi häneltäkin karkuun.

Veronica on minun siskoni, hän vastasi. - Pikkusiskoni.

Veronica löytyi erään kerrostalon käytävästä, eikä hän pystynyt puhumaan, eikä tiedostamaan mitään. Talossa asui eräs vanhempi mies, jonka luokse Veronica oli yrittänyt mennä. Kukaan ei tiennyt miksi, mutta epäilykset olivat suuret. Tietysti ykkösepäilynä oli pedofilia, sillä miehellä oli pääsy lasten läheisyyteen, koska hän oli soitonopettaja.

Unohda, pimu, koko juttu ja näet, että kaikki on taas hyvin. Äläkä ole huolissasi. Me olemme reiluja emmekä kerro kenellekään, että teet sitä maksusta.

Sarjan poliisit tekivät tiivistä yhteistyötä, joten tarinan murhatun uhrin tekijä saatiin kiinni.  Henkilöt, jotka tekivät Veronicalle väkivaltaa, eivät jääneet kiinni. Toivottavasti jäävät jatkossa, sillä sellaisilla tyypeillä on tapana jatkaa inhottavia tekojaan. Petraa pahoinpidellyt tyyppi sen sijaan otettiin kiinni ja vieläpä rysän päältä. Toivottavasti asianajajat eivät saa häntä vapaaksi sarjan seuraavissa kirjoissa. 

Carin Gerhardsenin Hammarby-sarjaan kuuluu kahdeksan dekkaria, joista on tähän mennessä julkaistu kuusi. Voin luvata dekkareiden lukijoille, että sarjaan koukuttuu, mutta varoitan herkimpiä lukijoita, sillä naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta ei sovi heille luettavaksi.

Carin Gerhardsenin Hyvä haltija toi esille hyväntekijän, mutta myös runsaasti iljettäviä pahantekijöitä.

 

Carin Gerhardsen, Hyvä haltija

Suom. Hanni Salovaara

Minerva 2023

s. 346

Gideons ring 2012

Dekkari

Hammarby-sarjan 5. osa

 

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo

Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt

Carin Gerhardsen: Unilaulu

Carin Gerhardsen: Piirileikki

Carin Gerhardsen: Hyvä haltija

Reetta Aalto: Musta aukko

 

Raotan varovasti umpeen muurautuneita silmäluomiani. On kirkasta, aivan valkoista kaikkialla. Kieli tarttuu kitalakeen, ja kun liikutan sitä, suu vettyy ja tunnen tutun äitelän maun: etanoli.

Reetta Aallon teos Musta aukko alkaa todellisen mustan aukon kuvaamisella, kun päähenkilö ei muistanut yön tapahtumista mitään. Juhlittu ja juotu oli ankarasti, jopa niin ankarasti, että filmi oli katkennut. Sitä ankeampaa oli herätä vieraan miehen viereltä, ja huomata, että seksiäkin oli harrastettu. Eikä muistanut siitäkään mitään.

Oletko tulossa yöksi kotiin?

Se oli lähetetty kymmentä vaille yksi yöllä.

Oli vuosi 2019. Kirjan päähenkilö oli nelikymppinen elokuvaohjaaja, nainen, jonka elämänhallintataidot olivat hukassa. Hän yritti kirjoittaa, mutta aika meni lähinnä sosiaalisten suhteiden ylläpidossa ja juhlimisessa. Kaikki meni aina överiksi. Juomistavat hän oli oppinut jo kotoa. Mies oli huolissaan vaimonsa juomisesta, joka pahensi myös vaimon paniikkioireita. Elämä oli suurta draamaa.

Olen kännissä ja vitun sekaisin, yhyy.

Muistin totaalinen katkeaminen ja sekoilu vieraan miehen kanssa, jopa epäily siitä, että oli tullut raiskatuksi, kaikki yhdessä vaikuttivat siihen, että päähenkilö oli valmis menemään AA-kerhoon.

Helvetti. Ehdin jo toivoa, että hän olisi jossain kauempana Venäjän rajasta. Missä tahansa muualla, mutta ei Donbasissa.

Mustan aukon toinen osa sijoittui vuoteen 2022. Päähenkilön elämä oli tasaantunut sen jälkeen, kun hän oli jättänyt alkoholin. Elämään tuli kuitenkin uusi musta aukko, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Venäjä ja varsinkin Pietari olivat tärkeitä paikkoja päähenkilölle. Ne olivat jääneet jo korona-aikana tauolle. Ukrainassa oli eräs hyvin rakas ystävä, joka piti saada turvaan. Sota siis aiheutti suurta stressiä päähenkilölle.

Sota on aiheuttanut itsellenikin suurta stressiä. En pystynyt lukemaan tästä kirjastakaan sodasta, vaan hypin ylitse. Yritin säästyä sodan kuvauksilta ja siltä miten paha olo kirjan päähenkilölle tuli sodasta. Tiedän, että suurin osa tekee sitä samaa, ja välttää sodan seuraamista. Uutisisten kuvia ei voi aina välttää, mutta yritän olla niitä katsomatta. Ne ovat kauheita. Ne ovat järkyttäviä ja pahoja.

Reetta Aallon Musta aukko pureutui suostumukseen ja rajojen rikkomiseen. Mustan aukon päähenkilö on voimakas ja vahva, mutta samalla turvaton ja eksynyt. Mikä voisi tuoda elämään lisää turvaa ja rajoja?

Reetta Aalto, Musta aukko

S & S 2024

s. 317

AA-kerho

Me-too

 

 

Inga Magga: Puolikas

 

Heaika-vauva säpsähti hereille ja rääkäisi. Riitu yritti keinuttaa pienokaista uudelleen unenpäähän, jolloin hopeinen komsiopallo alkoi heilua vauvan silmien yllä sisnanyörin varassa.

Inga Maggan Puolikas kertoi saamelaisten elämästä sodan jälkeen ja nykyaikaisena kaupunkisaamelaisena. Pidin valtavan paljon menneisyyden kuvauksista, joissa päähenkilön isä Heaika sisaruksineen kulki kouluissa milloin missäkin Lapin koulussa oli tilaa. Syrjäisten kylien saamelaisia koululaisia pidettiin heittopusseina, eikä mietitty sitä, että miten pitkä matka kotiin oli, useampi peninkulma, tai vielä enemmän.

Shhshhshh, Riitu hyssytteli vauvaa. - Vaan ikävähän näitä rakkaita tullee, sitten ko koulhun lähtevät, niiko repisi syvämmesthän toisen puolikkaan, Riitu nyyhkäisi hiljaa ja alkoi laulaa saameksi kehtolaulua lapselleen.

Heaika-vauvasta kasvoi nopsajalkainen ja urheilullinen koululainen. Kouluelämässä sattui ja tapahtui kaikenlaista. Heaika oli aika kovapäinen, eikä oppi meinannut mennä perille. Niinpä hän joutui asuntolassa mm. lukkojen taakse, jossa joutui pänttäämään Suomen presidentit ulkoa. Kaikenlaisia opetusmenetelmiä. 

Sanojen ihastelu kuuluu puhumaan opettelevalle lapselle. Surin sitä, että olin auttamattomasti myöhässä isäni kielen oppimisessa. Mutta vaikka áhcci oli lopettanut saamen puhumisen, mietin oliko minun itseni liian myöhäistä aloittaa.

Suomen koululaitos, päättäjät ja opettajat tekivät rumaakin rumemman teon sodan jälkeen, kun päättivät suomalaistaa saamelaiset. Heiltä kiellettiin omat kielet, pohjoissaame, kolttasaame ja inarinsaame. Samalla heiltä kiellettiin oma kulttuuri, omat uskonnot, oma pukeutuminen, joikaaminen jne.

Ibbán isä oli lopettanut koulussa saamen kielen puhumisen, mutta Ibba halusi oppia kielen. Hän halusi kommunikoida sukunsa ja muiden saamelaisten kanssa saamen kielellä. Mutta oliko oppiminen jo myöhäistä?

Inga Maggan isä ja isän suku ovat saamelaisia. Puolikas nostaa esille saamelaisten kokemia kipukohtia sodan jälkeen. Kipukohtia, jotka koskettavat tänäkin päivänä suvun nuorimpia jäseniä. Kun puhuttu kieli erottaa muusta suvusta. Oman sydämen puuttuvat sanat.

Inga Maggan Puolikas nosti esille menneisyyden kipeät muistot.

Inga Magga, Puolikas *****

Like 2024

s. 284

Saamelaiset

Inga Magga: Varjonyrkkeilijä

 

HAUSKAA VAPPUA

 

Vappukuva kaukaa nuoruudesta

 

 

Nuoruustango

San. Anu Kaipainen

Sävel Caj Chydenius

 

Lämpöni lempeni annan
kaunis on nuoruutein
Nää suven ruusut kannan
itseni yksin tein

Ei ole muuta antaa
kuin tämä nuoruutein
Sulle sen tahdon kantaa
en ota itsellein

Muuta en koskaan tahdo
kuin sinun olla vaan
Elämä ympärilläin
kaikkoaa kokonaan

Huominen päivä ei meitä
vaaranna varjollaan
kun sinun saan vain olla
täysin ja kokonaan 

 

Kiti Neuvonen laulaa Nuoruustangon

 

           Hauskaa vappua kaikille! 

Helmi Kekkonen: Liv!

 

Päästyään alakertaan ja kylpyhuoneeseen hän pesee hampaat ja harjaa hiukset, keittiössä ottaa jääkaapista vesipullon ja kulhosta kaksi omenaa, eteisen naulakosta kangaskassin ja auringon haalistaman lippalakin, astuu Teon leikkiauton päälle ja irvistää, sitten ovesta ulos, täyteläisenä sirittävään aamuun.

Helmi Kekkosen teos Liv! sijoittui kesäiseen saaristoon. Viikon lomailu alkoi olla takanapäin. Vielä olisi ihana viikonloppu saaren rauhassa. Liv heräsi ensimmäisenä ja meni rannalle ottamaan aurinkoa, ehkä uimaan. Ihmettelin kansikuvan synkän merimaiseman ja aurinkoisen tarinan vastakohtaisuuksia. Miksi kansikuvaksi oli valittu noin synkkä kuva, kun kirjan päähenkilö oli niin elämää pursuavan energinen ja huoleton nuori nainen.

Jokin hänen sisällään oleva pyrkii ulos ja ajatukset palaavat koko ajan takaisin aamuun, kallioille, miehen ääneen ja katseeseen.

Ollessaan rannalla, Livin luokse tuli vieras mies koiransa kanssa. Tämä kuvio jatkui seuraavana iltana, sillä he sopivat tapaamisesta saaren ravintolassa. Aamu oli jättänyt Livin mielen odottavalle, salaperäiselle mielelle. Hän ei halunnut kertoa tapaamisesta kenellekään, ei sisaruksilleen, ei ystävälleen, eikä vanhemmilleen. Hän oli varma, että tapaamisessa olisi kysymys jostakin, ehkä vakavammasta, ehkä.

Lautta irtoaa laiturista, meri velloo heidän ympärillään, aallot osuvat aluksen keltaiseen kylkeen. Liv kurottaa reunan yli ja kääntyy katsomaan sumun sekaan katoavaa saarta. Se ei olisi enää sama, ei enää ikinä.

Mitä Liville tapahtui saarella, sen voit lukea kirjan sivuilta. Kirjan kertojina toimivat Livin lisäksi perheenjäsenet ja ystävä. 

Helmi Kekkosen hienovarainen kesäinen kirja sai ikävän lopun. Lopun, jota moni nainen pelkää. Ihmissuhteet ovat hankalia siinä mielessä, että ihmisluonne voi pitää piilossa aggression, mikä purkautuu yllättäen esille. Sekä tuntematon, että tuttu ihminen voi yllättäen olla väkivaltainen.

Helmi Kekkosen kesäisen ihana tarina Liv! loppui ikävästi.

Helmi Kekkonen, Liv!

Siltala 2024

s. 182

 

Milla Keränen: Kaarneen varjo

 

Otin laudanum-pullon pöydältä ja sulloin sen kaappiin kirjojen taakse. Alexander ei ollut kuollut. Siitä minä olin varma. Mutta mitä hänelle oli tapahtunut ja miksen minä muistanut siitä mitään? Jos halusin päästä totuudesta selville, minun oli aika lopettaa uneksiminen ja palata Kaarneeseen.

Milla Keräsen historiallinen teos Kaarneen varjo sijoittuu vuoden 1761 Turkuun. Kirjan päähenkilö Thomas Hope heräsi kasvinsiskonsa luona pitkästä unesta. Hänen siskonsa miehineen oli pitänyt Thomasta nukuksissa laudanumin avulla. Laudanum, eli oopiumista johdettu lääke, rauhoitti ja vei kauheat ajatukset pois. Herättyään kuukausien jälkeen, Thomas muisti, että hänen ystävänsä Alexander oli kadonnut. Thomas oli medisiinari, joka uutti ystävälleen yrteistä juomia, mitkä auttoivat ystävän unettomuuteen. Takana olivat kesken jääneet lääketieteen opinnot.

Rouva Borgströmillä ei ollut aikomustakaan palkata häntä. Nainen oli tullut tapaamiseen silkasta pahansuovasta uteliaisuudesta. Elisabeth tunsi sellaista kuvotusta, että oli vähällä oksentaa kurkussaan vellovan laihan kahvin suoraan förmaakin matolle.

Kirjan toinen päähenkilö oli Elisabeth Augustin, joka oli jäänyt orvoksi isänsä kuoltua. Isän kuolema oli ollut kauhea, eikä Elisabeth halunnut muistella sitä. Isä oli jättänyt taakseen vain velkoja ja nyt hän eli apteekkariserkkunsa holhottavana. Elisabeth halusi opiskella ja lukea, mutta sellainen vaati rahaa ja suosittelijoita. Yritys päästä kotiopettajattareksikin torpattiin.

Hän oli käynyt huoneessa vain kerran aiemmin ja muisti, miten oli tuijottanut ympärilleen luomoutuneena.

Kaarneen talon oli rakennuttanut skotlantilainen Alexander Keith. Alexander oli kerännyt talon täyteen kirjoja, täytettyjä lintuja ja paholaiseen liittyviä esineitä jne. Hän oli karismallaan houkutellut luokseen ihmisiä, joita viehätti kaikki yliluonnollisuus, ja talossa oli järjestetty okkultistisia menoja. Alexander käytti hyväkseen ihmisten kiinnostusta ja eli heidän rahoillaan. Thomas asui Alexanderin luona. Myös Elisabeth oli vieraillut talossa isänsä kanssa.

Korpit pesivät Puolalanmäen rinteillä, joten olen alkanut kutsua taloani niiden mukaan Kaarneeksi, hän jatkoi.

Alexanderin kadottua Kaarneen talo veti puoleensa Thomasia ja Elisabethia. Kummallakin oli omat syynsä käynteihinsä. Milla Keräsen teos Kaarneen varjo kietoutui mystisiin tapahtumiin 1760-luvun Turussa.

Milla Keränen, Kaarneen varjo

Avain 2024

s. 395

Historiallinen teos

1761 Turku

Milla Keränen: Sisilian ruusu

Milla Keränen: Kapteeni

 

Elly Griffiths: Viimeinen leposija

 

"Vanha kunnon Gary säikähti toden teolla", Edward sanoo. "Hän lähti kotiin siltä seisomalta. Mitä mieltä olet? Onko luuranko viktoriaaninen? Talo on rakennettu 1860-luvulla."

Ruth suoristautuu. "Ei ole" hän sanoo. "Se on moderni."

Englantilaisen Elly Griffithsin dekkari Viimeinen leposija on viidestoista osa huippusuositussa sarjassa, jonka päähenkilö on Ruth Galloway. Murhamysteerien lisäksi sarjassa on seurattu mielenkiinnolla Ruthin ja poliisina työskentelevän Nelsonin  on/off-suhdetta, josta syntyi heidän tyttärensä Kate. Nelson oli edelleen naimisissa Michellen kanssa, mutta he asuivat erillään.

"Cathbadilla ei varmaan ole hätää", Ruth sanoo. "Hän on kuin kissa, hänellä on yhdeksän elämää."

Kirjan alussa erään talon seinän sisältä löytyi luuranko, joka kuului eräälle kauan aikaa sitten kadonneelle nuorelle naiselle. Rikostutkimukset saivat uuden käänteen, kun sekä Ruthin että Nelsonin hyvä ystävä ja druidi Cathbad, oli sekaantunut juttuun. Käänteet vain mutkistuivat, kun muutenkin oudosti käyttäytynyt Cathbad katosi mystisesti. Ruthina olisin kyllä ollut enemmän huolissani ystävästä, josta voit lukea lisää kirjasta, missä hän oikein oli.

"Se mies petkutti meitä", Kate sanoo.

"Niin teki", sanoo Ruth. Hän arvelee heidän olevan suunnilleen kolmen metrin syvyydessä. Kun katsoo ylös, voi nähdä heikkoa valoa, joka tihkuu läpi heidän perässään kiinni paiskatun kannen reunoista.

Tällä kertaa Ruth jäi kiipeliin tyttärensä Katen kanssa erään rikollisen ansiosta. Ruth oli tottunut arkeologina olemaan pitkiäkin aikoja maan alla, joten hän pysyi harvinaisen rauhallisena. Kun he löysivät luolista jotain ikävää, niin rauhallisuus sai ainakin hieman säröjä. Luolista olisi pakko päästä pian pois.

Elly Griffithsin dekkari Viimeinen leposija on herkkumysteeri Ruth Galloway-sarjan ystäville. Saivatkohan Ruth ja Nelson vihdoinkin toinen toisensa vai miten se menikään?

Elly Griffiths, Viimeinen leposija *****

Suom. Anna Kangasmaa

Tammi 2024

s. 350

The Last Remains 2023

Dekkari

Ruth Galloway-sarja 15. osa

 

Adam Silvera: Ensimmäinen viimeinen päivä

 

Loppuelämäni mä aloitan melko uniikissa tapahtumassa: tänä yönä on Kuolinhetken ensi-ilta.

Yhdysvaltalaisen ja New Yorkissa syntyneen Adam Silveran toinen teos Ensimmäinen viimeinen päivä on jatkoa teokselle Lopussa molemmat kuolevat. Ensimmäinen viimeinen päivä kertoi Kuolinhetki-sovelluksen ensimmäisestä päivästä. Kuolinhetki-sovelluksen ideana oli se, että sieltä soitettiin, jos olit kuolemassa seuraavan 24 tunnin aikana. Miksi joku haluaisi tietää, että kuolee pian, sen voit lukea tästä tunteisiin koskettavasta kirjasta. Kirjat voi lukea missä järjestyksessä haluaa.

Viimeiset vuodet mä oon kitkutellut päivästä toiseen vaikean sydänvian kanssa ja pelännyt, että kaadun suorilta jaloilta, jos elän liikaa.

Kirjan toinen päähenkilö oli 18-vuotias Orion, joka sairasti sydänvikaa. Elämä oli päivästä päivään kitkuttelua ja sydämensiirron odottelua. Hän oli ystävänsä kanssa odottamassa Kuolinhetki-sovelluksen avajaistapahtuman alkua. Orion halusi kirjailijaksi, ja oli ahkera kirjoittaja. Elämä sydänsairaana oli kuitenkin rasittavaa, kun ei voinut suunnitella ja toivoa elämältä mitään. Tulevaisuutta ei ehkä ollut olemassakaan hänelle.

Tuntuu, että olen syntynyt tänään uudestaan.

Kirjan toinen päähenkilö oli 18-vuotias Valentino, joka oli samana päivänä muuttanut Arizonasta New Yorkiin. Hänen kaksossiskonsa oli muuttamassa samaan asuntoon. Valentinon mallielämä olisi alkamassa seuraavana päivänä. Oli mahtava päästä pois ahdistavista kotiympyröistä, sillä vanhemmat eivät hyväksyneet poikansa seksuaalista suuntautumista. 

On aika soittaa ensimmäiselle kirijälle ja kertoa, että hän kuolee tänään.

Kuolinhetki-sovelluksen suunnittelija ja tekijä soitti sovelluksen ensimmäisen soiton. Kenelle puhelin soi, sen voit lukea kirjan tekstistä, mutta soitto oli tietysti järkytys henkilölle, joka sen sai. Oliko se Orionille vai Valentinolle vai kenelle. Sovellus ei vielä ollut sataprosenttisen varma, vaan ensimmäiselle päivälle tuli virheitä.

Kirjan tarinasta voit lukea, että saiko Orion uuden sydämen, ja miten Valentinon uusi elämä lähti sujumaan New Yorkissa. Nuoret miehet ystävystyivät lähemmin, ja viettivät yhdessä aikaa, niin kauan kuin yhdessäoloa oli heille suotu.

Kirjan tarinassa kierreltiin New Yorkin nähtävyyksiä, joten jos ja kun tästäkin kirjasta tulee Netflix-sarja, niin kuin ensimmäisestä osasta, toivon, että sarjassa käydään kaikissa niissä paikoissa, joissa Orion ja Valentino vierailivat.

Adam Silveran teos Ensimmäinen viimeinen päivä nosti esille ihastumisen ja rakastumisen ensihuuman kuoleman kolkutellessa kantapäillä.

Adam Silvera, Ensimmäinen viimeinen päivä

Suom. Outi Järvinen

Wsoy 2024

s. 468

The First to Die at the End 2022

YA-kirja

Queer

Adam Silvera: Lopussa molemmat kuolevat

 

Lukuviikko 2024 #lukuviikko

 

Valtakunnallinen lukuviikko alkaa tänään ja kestää sunnuntaihin asti. Lukuviikon järjestää Lukukeskus. Lukeminen on tärkeä asia, joten sitä kannattaa vaalia. 

"Kirjallisuus luo kohtaamisia" on mielestäni hieno teema. Varsinkin yksinäisille, sairaille ja vammaisille kirjallisuus on kuin perhe ja ystävät ympärillä. Monesta henkilöhahmosta voi tulla vuosien mittaisia ystäviä, joiden luokse on aina yhtä kiva palata. Blogeissa on kiva kommentoida lukemistaan kirjoista tai  kiitellä kirjaesittelyistä. Itsekin olen saanut monet kirjavinkit eri kirjablogeista.

Pelolla odotan säästökuureja, mitä kirjastoille keksitään jatkossa poliittisten saksien viuhuessa ankarasti. Säästökuureja on aina etsitty kirjastoista. Siinäkin yksi varteenotettava syy, miksi oppilaiden Pisa-tulokset laskevat. Kun kirjastot ja kirjat vähenevät, lukutaito ja lukutaidon ylläpito vähenee. Toivon, että lukutaitoa arvostettaisiin tarpeeksi. Toivon, että säästöleikkurit eivät osu kirjastoihin, eikä lukemiseen.

Meidän lähikirjasto lopetettiin viime vuonna. Suurin käyttäjämäärä oli eläkeläiset ja lapsiperheet. Koska meillä on auto käytössä, Kaarinan kirjastosta tuli meille paikka, mistä lainataan nykyisin kirjat. Lähikirjastoon pääsimme aiemmin pyörällä ja kävelemällä. #turun muut kirjastot ovat aivan liian kaukana. 

Pääkirjasto keskellä kaupunkia ei ole hyvä vaihtoehto, koska sinne on vaikea mennä. Turun pääkirjasto palvelee vain keskustassa asuvia. Toivotaan, että ihmiset käyttäisivät yleisiä busseja, mutta miksi suljetaan paikkoja, mihin mennään kävelemällä ja pyörällä? Päättäjät vähentävät ihmisten arkiliikuntaa, kun se pitäisi olla päinvastoin.

Luetaan kirjoja ja innostetaan blogeissa muitakin lukemaan! t. Mai #lukuviikko

 

 

Marko Järvikallas: Saattue

 

 

Jos jotain vihaan, niin ihmisiä jotka jättävät velat maksamatta.

Marko Järvikallaksen uusin novellikirja on nimeltään Saattue. Tällä kertaa sukelsin todella outojen novellien pariin, mutta samalla nauttien kirjailijan luovuudesta ja oivaltavasta tekstistä. Kirja sisältää kymmenen eri novellia, joista yllä oleva teksti kuuluu ensimmäiselle novellille, jonka nimi oli Vanhoja velkoja. Siinä psykoterapeutti oli yrittänyt saada asiakkaalta perittyä saataviaan. Lopulta hän lähti yrittämään hyvin kyseenalaisia keinoja saadakseen asiakkaan maksamaan.

En vihaa niinkään itse opetusta, ahkeruuden ja tulosten ristiriitaa, vaan koulun sosiaalista todellisuutta.

Toisen novellin, nimeltään Valokaari, henkilöhahmona toimi nuori poika, joka lopulta etsi yksinäisyyteensä kuolemankokemusta, jonka toinen nuori esitteli hänelle.  Oppilaat ovat julmia toisilleen, ja eristävät toiset yksinäisyyteen, mikä masentaa ja tulee halu kuolla.

Hän istuu puistonpenkillä ja raivoaa nuorille. Teinit naureskelevat, kuvaavat kännyköillä umpihullua.

Neljäs novelli, nimeltään Ihanat tytöt, kertoi eronneesta naisesta, joka tapasi ex-appensa riehumasta kaupungilla. Ex-mies ei halunnut kuulla isästään mitään, eikä myöskään ex-anoppi. Läheiset sulkevat usein silmänsä, jos läheinen sairastuu esim. masentuu. Tämä novelli avasi silmät sille, että pitäisi toimia ennnen kuin on liian myöhäistä. Kuolema keskeyttää ja pysäyttää.

Marko Järvikallaksen novellikirjalla on satuttavan kaunis nimi Saattue. Saattue on myös kirjan yhdeksäs novelli, ja se kertoi naisesta, joka osallistui hautajaisiin. Todella oudosti etenevä novelli, mutta siitäkin nousi esille tuo kuolemaan liittyvä erityinen tunnelma ja lataus, ja sen lisäksi päähenkilön näyttämisen halu. Olen mitä olen ja teen mitä haluan.

Järvikallaksen novelleja on verrattu jopa Raymond Carverin tuotantoon. Carverin tyyliä on sanottu jopa likaiseksi realismiksi, ja sitä samaa löytyy myös Järvikallaksen novelleista, kun ihminen on rikki tunteistaan tai käyttäytyy oudosti. Meitä rajaa ja rajoittaa tietyt sosiaaliset säännöt, ja noita rajoja ja sääntöjä rikkovia ihmisiä löytyy näistäkin novelleista.

 

Marko Järvikallas, Saattue

Siltala 2024

s. 158

Novellikirja

Marko Järvikallas: Sano jotain kaunista

Carin Gerhardsen: Piirileikki

 

Voimallinen ilon ja kiitollisuuden tunne täytti hänet, kun hän käveli yksin tähtien alla Herrängsskogenissa.

Ensimmäinen laukaus osui häntä selkään, ja kun hän oli jo kaatunut, toinen tarkasti niskaan.

Ruotsalaisen Carin Gerhardsenin Hammarby-sarjan neljäs dekkari on nimeltään Piirileikki. Kirja jatkaa päähenkilöiden Connyn, Petran, Hamadin, Gerdin ja kumppaneiden rikostutkimuksia. Tällä kertaa heti kirjan alussa ammuttiin perheenisä kuoliaaksi hänen tullessaan pokeri-illasta kotiin. Mitä oikein oli murhan takana? Maahan oli levitelty neljä pelikorttia? Oli elokuun toinen päivä. Ehkäpä silläkin oli jotain merkitystä tai sitten ei. 

Tyttö oli yksitoistavuotias ja nimeltään Larissa Sotnikova. Kesän lopulla viikkoa ennen kotiinpaluuta hän katosi yhtäkkiä. Jälkiä jättämättä.

Naapurustoon liittyi aika paljon salaisuuksia, ja Hamadin mielestä pienen venäläistytön katoaminen oli yksi tärkeimmistä esiin tulleista jutuista, jota kannatti tutkia lähemmin. Muitakin rikoksen tutkintaan liittyviä lähestymistapoja oli, mutta Hamad oli oikeassa mietteissään. Sen lisäksi hän oli saanut selville henkilön, joka oli töissä poliisilaitoksella, ja joka oli yrittänyt vierittää Hamadin syylliseksi rikoksiin, joissa myös Petra oli uhri. Että sellainen poliisi, mutta onhan me saatu lukea myös oikean elämän rötöspoliiseista.

Sjöberg aprikoi. Hän istui silmät suljettuina ja kasvot käsissään työpöytänsä ylle kumartuneena ja aprikoi. Äkkiä silmukka alkoi kiristyä. Mutta ei vain yhden vaan peräti kolmen mahdollisen murhaajan ympärillä.

Piirileikki murhaajan ympärillä sai pian outoja käänteitä, mutta niistä tarkemmin voit lukea kirjan sivuilta. Conny Sjöbergin johtamassa poliisiryhmässä tapahtui kaikenlaista esim. se joutui yllättävän tulituksen kohteeksi. Poliisityö on hengenvaarallista. Carin Gerhardsen taitaa rikosten ja rikollisten juonikuviot Piirileikkiä dekkarissa totta tosiaan.

Carin Gerhardsen, Piirileikki

Suom. Maija Ylönen

Minerva Crime 2022

s. 277

Helgonet 2011

Dekkari

Hammarby -sarja 4. osa

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo

Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt

Carin Gerhardsen: Unilaulu

Sanna Kotajärvi: Pimeän peto

 

Yhtäkkiä sade loppui. Lapion rautainen kärki iskettiin maahan, ja tukeva työkenkä polkaisi lapiota syvemmälle saviseen tantereeseen. Haudankaivuu kestäisi koko yön, koska  maapohja oli märkä ja raskas.

Sanna Kotajärven esikoisromaani Pimeän peto aloitti jännittävästi Pimeydenkylväjät-dekkarisarjan. Kirjan päähenkilö oli kolmekymppinen rikoskonstaapeli Kasper Rahkola, ja sarjassa seurataan rikosten ohella Rahkolan ja hänen kollegoidensa elämän eri käänteitä. Kirjan alussa maskulaisesta kesämökistä oli löytynyt pahasti hakattu kuollut mies.

Iltataivas valaistui kirkkaasti lännessä kahden sekunnin ajaksi, ja vasta pimeyden jälleen laskeuduttua ääni kantautui perässä. Jossain kauempana iloiset uudenvuoden juhlijat sytyttelivät rakettejaan. 

Joillekin juhlapyhät ovat iloista juhlintaa, toisille tiivistä työntekoa, varsinkin jos on kysymys vakavista rikoksista. Kasperilla kollegoineen tulisi olemaan pitkät työpäivät, jotta rikos selviäisi. Alussa oli tärkeintä tehdä rikospaikkatutkinta. Tällä kertaa uhrin nimi selvisi nopeasti, koska hän oli saanut aikaisemmin elämässään tuomion. Mutta mitä oikein oli tapahtunut tuolla ränsistyneellä mökillä? Kuka tai ketkä olivat olleet tekemässä julmia juttujaan?

Minun lähelle ei kannata tulla. Olen jotain muuta kuin miltä näytän. Olen vaarallinen.

Pimeän pedon juonikuvioissa mietittiin mm. sadismia ja masokismia, psykopatiaa jne. Perheväkivallan ja tietysti kaikenlaisen väkivallan ratkaisut kuuluivat tiiviisti rikoskonstaapeli Rahkolan työelämään. Siviilielämässä hän oli vielä sinkku, mutta uusi työkaveri oli lähetellyt lupaavia signaalejaan. Flirttiä oli ilmassa ja lopulta muutakin, mutta tulisiko siitä ongelmia töissä ja muutenkin. Seuraavassa sarjan kirjassa ehkä ongelmat ratkeavat, tai sitten pitää vierailla tutuksi tulleen kesänaisen luona. Onneksi kirjassa oli myös tämmöistä hempeääkin juttua. 

Sanna Kotajärven Pimeän peto johdatteli kohti metsämökin salaisuuksia. Hyytävää menoa.

Sanna Kotajärvi, Pimeän peto

Into 2024

s. 301

Dekkari

Esikoisromaani

Pimeydenkylväjät-sarjan 1. osa

 

Nicci French: Sunnuntai sarastaa

 

Näkyi liikettä, paksuja pulleita kärpäsiä, ja maassa ruumiin ympärillä toukkia, jotkin kiemurtelevina kasoina, jotkin liikkumattomina.

Nicci Frenchin Sunnuntai sarastaa on Viikonpäivät-sarjan seitsemäs dekkari. Ei mitään hätää lukijat, sillä sarjan kahdeksas dekkarikin on tulossa, vaikka viikonpäivät on käytetty jo yhteen kertaan, sillä pitäähän se sarjan suurin pahis saada kiinni. 

Kirjan alussa rikostutkijat Karlsson ja Yvette Long kutsuttiin Saffron Mewsille, sillä sieltä oli löytynyt ruumis. Saffron Mews oli kirjan päähenkilön psykoterapeutti Frieda Kleinin osoite Lontoossa. Karlsson ja Yvette Long olivat ystävystyneet Friedan kanssa, kun Frieda oli auttanut rikostutkimuksissa. Uutena tutkinnanjohtajana toimi ylikomisario Petra Burge.

Tämän saa kun lähtee minun perääni.

Frieda Klein oli pitkään ollut sitä mieltä, että sarjamurhaaja Dean Reeve oli elossa. Poliisit eivät sitä uskoneet, koska he olivat löytäneet Dean Reeven ruumiin. Friedan mielestä se oli Reeven kaksoisveljen ruumis, jonka Reeve oli tappanut.  

Sunnuntai sarastaa dekkarissa alkoi tapahtua väkivaltarikoksia, jotka liittyivät Friedaan. Lähistöltä jopa saattoi löytyä Friedan nimi. Joku lähellä oleva uusi tuttava ilmeisesti tehtaili näitä rikoksia. Joku, joka teki jopa murhan. Joku, joka sieppasi Friedalle läheisiä henkilöitä. 

Hullut ajat, kun maailma tulee tällä lailla oikealle tolalle. Hullut hyvät ajat. Hänen aikansa.

Kirjan hulluuteen vaipuvalla rikollisella oli suuret luulot itsestään. Jälleen vain Frieda tiesi, kuka oli syyllinen, ja oli hänen jäljillään. Nopeus oli tällä kertaa valttia. Frieda on kovakuntoinen liikkuja ja tuntee Lontoon kuin omat taskunsa.

Nicci Frenchin takaa löytyy aviopari Nicci Gerrard ja Sean French. He ovat tehneet hyvää yhteistyötä jo monen dekkarin voimin. Niin tälläkin kertaa.

Nicci Frenchin dekkari Sunnuntai sarastaa vei jälleen kohti synkkiä rikoksia.

 

Nicci French, Sunnuntai sarastaa ***** 

Suom. Raimo Salokangas *****

Blue Moon 2024

s. 341

Sunday Morning Coming Down 2017

Dekkari

Viikonpäivät-sarja 7. osa

Frieda Klein

 

French Nicci: Murheellinen maanantai

French Nicci: Tiistai taakse jäänyt 

 

French Nicci: Keskiviikkoa odottaessa 

 

French Nicci: Torstain lapsi

 

French Nicci: Perjantai mielessä 

 

French Nicci: Lauantain sielunmessu 

 

Matthew Blake: Anna O

 

Olen eri ihminen. Olen sama ihminen. Odotan kysymystä, joka minulta aina kysytään. Se on ainoa mysteeri, joka kaikesta huolimatta on yhä jäänyt ratkaisematta.

Brittiläisen kirjailijan Matthew Blaken trilleri Anna O kiinnosti välittömästi, kun luin kirjan aiheen, joka käsitteli unen aikana tehtyjä rikoksia. Kirjan alun kertojana toimi uniasiantuntija, rikospsykologi Benedict Prince, joka sai huippusalaisen tehtävän yrittää herättää hereille kahden ihmisen surmasta syytetyn naisen, Anna Ogilvyn, joka oli nukkunut jo useamman vuoden ajan. Anna pitäisi saada oikeuteen, jotta hänet voitaisiin tuomita.

Lola on aivan erilainen. Hän on erityinen. Sen kertoo hänen käyttäjänimensä. @Epäilty8, kahdeksas epäilty. Koska Lola oli Maatilalla sinä yönä. Ja hän tietää syyllisen.

Lola oli sairaalloisen kiinnostunut Anna O:n tarinasta, niin kuin kaikki muutkin. Aihe oli todella kiinnostava, sillä nuoren naisen epäiltiin tappaneen kaksi ystäväänsä ja nukahtaneen sen jälkeen ikiuneen kuin Prinsessa Ruusunen, jota nimeä hänestä myös käytettiin. Lolalla oli eräs esine, jonka hän oli varastanut Anna O:n mökistä ennen poliisien tuloa. Tuo esine taustoitti sitä, mitä Anna Ogilevyn elämässä oli tapahtunut aikaisemmin.

Olemme uuden ajan Bonnie ja Clyde. Rakastavaisia, salaliittolaisia, pirullinen pariskunta epäilysten lokaisessa varjossa.

Mitä tapahtui kirjassa Benille, mitä Lolalle ja mitä Annalle? Kuka oli Potilas X? Potilas X oli helppo tunnistaa, mutta kirjan tapahtumat olivat sen verran kieroja kuin korkkiruuvi, että paljastus oli jätetty vasta kirjan loppuun. Lopusta sitten selvisi, että mikä oli rikostapahtumien motiivi. Sanoisin vallan, että kieroa peliä ja sääntöjä ei noudatettu Matthew Blaken Anna O trillerissä. Nyt oli erityisen jännät lukuhetket.

 

Maatthew Blake, Anna O *****

Suom. Markus Myllyoja *****

Gummerus 2024

s. 446

Trilleri

 

Paula Noronen: Yökoulu ja paha pulpetti

 

Hyvää yötä, rakkaat hirviöni, opettaja Kaarina Kammonen toivotti.

Paula Norosen Yökoulu ja paha pulpetti jatkaa Yökoulu-lastenkirjasarjaa, jonka päähenkilönä toimii Paavo Zombinen, joka on ihan tavallinen zombi ja Martta Vampyyri, joka on ihan tavallinen vampyyri. He siis ovat Yökoulun oppilaita, ja Yökoulua käydään vain öisin. Opettajana toimii Kaarina Kammonen. Olisi ollut vuorossa äidin kielen koe, mutta se peruttiin.

Nyt pidetään pulpetinsiivoustalkoot!

Yökoulun oppilaat osaavat myös sotkea, joten siivous oli aiheellinen. Siivoamisesta on hyvä puhua lasten kanssa, ja uskonpa, että lapsista tulee innokkaita siivousapulaisia, kun siivous ei ole liian vaikeaa. 

Kaapo Ihmishamsterisen pulpetti oli täynnä hänen hamstraamiaan ruokia. Sieltä löytyi omenoita, hapankorppuja, kokonainen kebabrulla sekä pahastuneen näköinen pitsakuski.

Oli se kyllä aikakin jo siivota luokan pulpetit. Pitsakuskikin pääsi vihdoinkin vapaaksi. Vain yksi pulpetti oli siisti, mutta siitä voit lukea tarkemmin kirjan sivuilta. Ettei vain olisi kyse lintsaamisesta! Siitäkin on hyvä puhua lasten kanssa. 

On taas sellainen aika, että eräällä sympaattisella ekaluokkalaisella pojalla on syntymäpäivä huhtikuun 10. päivä. Hän piti tosi paljon joululahjaksi saamastaan Paula Norosen lastenkirjasta Yökoulu ja jättizombi, joten oli helppo jatkaa tällä sarjalla. Yökoulu ja paha pulpetti siis valikoitui syntymäpäivälahjaksi.  

Suosittelen tunnetaitojen opetteluun kirjoja. Ei riitä, että sanotaan, mitä pitäisi tehdä tai mitä ei saa tehdä, sillä seurauksista on hyvä puhua aina, kun keskitytään jonkin asian selvittelyyn. Lasten on hyvin vaikea ymmärtää syy-seuraus-yhteyttä ja mitä seurauksen jälkeen tapahtuu. He elävät tässä ja nyt-elämää, mutta omien tekojen seuraukset on hyvä opetella.

Ekaluokkalaisille sopivat hyvin kirjat, joissa on värikuvia ja iso teksti, kun opetellaan vielä lukemaan. Kati Närhi on luonut kuvituksellaan hyvin sympaattisen miljöön Paula Norosen Yökoululle ja sen henkilöhahmoille.

Paula Norosen Yökoulu ja paha pulpetti nosti esille kouluun liittyviä teemoja huumorin keinoin.

Paula Noronen, Yökoulu ja paha pulpetti

Kuvitus Kati Närhi

Tammi 2023

s. 51

Lastenkirja

Yökoulu-sarja

Paula Noronen: Yökoulu ja järkyttävä jättizombi

 

 

 

Yrsa Sigurdardóttir: Näen sinut

 

Ulkona oli hiirenhiljaista. Suurin osa linnuista oli jo ajat sitten lähtenyt etelään, joko aurinkoisiin maihin tai lähelle rantoja ja asutuksia. Joet ja purot olivat jäässä, turistit kotonaan ja eläimet sisätiloissa. Jopa läheisen vuonon meri pysytteli hiljaa.

Islantilaisen Yrsa Sigurdardóttirin dekkari Näen sinut aloitti uuden Musta jää-kirjasarjan. Kirjan aloitus oli todella hurja. Tapahtumat sijoittuivat syrjäiselle maatilalle, jonka äkkirikastunut miljönääriperhe oli hankkinut itselleen. Vanha talo oli korjattu ja siihen oli lisätty uusi tilava lasitalo, jossa perhe asui. Lapset kävivät kotikoulua.

Pimeys laskeutui öisin seudun ylle kuin musta yhtenäinen varjo.  Kun hän katsoi ikkunasta ulos iltaisin, tuntui melkein kuin olisi ollut silmät kiinni. Ulkona saattoi tapahtua ihan mitä tahansa.

Perhettä oli koetellut ikävätkin asiat mm. perheen isältä oli leikattu syöpä, ja hän oli vahvalla lääkityksellä. Äiti tarvitsi apua, joten kirjan toinen kertoja oli nuori kotiapulainen, joka oli jo kolmas lyhyen ajan sisällä. Maatila sijaitsi kaukana muista ihmisistä, joten siellä ei ollut nuorille tarpeeksi tekemistä. Sóldis ei viihtynyt maatilalla. Hän suunnitteli poistumista maatilalta melkein alusta asti. Perheen vanhemmat olivat tosi outoja ja maatilalla tapahtui vielä oudompia asioita.

Tuollainen kello pitää vetää kerran päivässä. Miten se voi vielä käydä?

Klaustrofobinen kauhutunnelma nousi heti kirjan alusta lähtien esille, kun tiesin, mitä maatilalla oli tapahtunut, sillä se kerrottiin heti kirjan alussa. Kirjan rikostutkijoina toimi Tyr ja Karo muun tiimin ohessa. Tyr oli kirjan toinen kertoja. Hänen lapsuudessaan oli tapahtunut jotain ikävää, jonka vuoksi hänet oli adoptoitu. Ehkäpä seuraava sarjan kirja kertoo Tyrin tarinan.

Yrsa Sigurdardóttir oli jo toinen islantilainen kirjailija, joka nosti esille ikävän hevosia koskevan liiketoiminnan Islannissa. Kantavista tammoista otetaan verta, ja tuota verta annetaan esim. tanskalaisille sioille, jotta ne kasvavat isommiksi. Todella inhottavaa liiketoimintaa, johon liittyy kaikenlaista muuta inhottavaa.

Yrsa Sigurdardóttirin dekkari Näen sinut hyydyttää paatuneimmankin dekkarilukijan.

 

Yrsa Sigurdardóttir, Näen sinut *****

Suom. Tuula Tuuva-Hietala

Otava 2024

s. 349

Lok, lok og læs 2021

Dekkari

Musta jää-kirjasarjan 1. osa

Niilo Sevänen: Ikitalven polku

 

Hartioille laskettua huppua peittivät kultaiset hiukset. Hätkähdyttävän siniset silmät tarkkailivat miehiä pelokkaina. Tyttö vaikutti kavahtavan kaikkia varjoja, jotka häilyivät kirkon seinillä ja pylväissä. Lapsi, jota Gregorius oli vannonut suojelevansa. Jonka askelia Konstantinopolin kujilla ja toreilla hän oli herkeämättä vartioinut.

Ihmeellinen Halla.

Niilo Seväsen hurjan koukuttava Ikitalven polku aloitti Ikitalvi-fantasiasarjan. Oli vuosi 1007. Pieni Halla-niminen tyttö etsi kirjan alussa äitinsä kanssa suojelusta, sillä moni halusi hyötyä Hallasta ja tämän taikavoimista, tai tavoitteli Hallan myötä vielä suurempien taikavoimien omaavien olentojen mm. mystisen Valkoisen noidan voimia.

Puistatus kulki Orfeuksen lävitse niin että hampaat kalisivat. Hän kääntyi kohti kultatukkaista tyttöä, joka uinui sikeästi säkkien päällä. Lapsi vaikutti olevan rättiväsynyt, ja poskia kirjoivat kyynelten jättämät vanat.

Halla. Siskon ottolapsi.

Heti kirjan alussa Hallan vanhemmat kuolivat, ja Orfeus, joka oli Hallan eno, huomasi huolehtivansa lapsesta, jota ei ollut tavannut montaa kertaa aiemmin. Orfeus oli muusikko, joka viihtyi tavernoissa juomassa ja viihdyttämässä ihmisiä luutunsoitollaan. Orfeukselle kävi heti selväksi, että moni halusi Hallan itselleen. Siispä kirja on alusta loppuun asti pakenemistarina. Mitä tai keitä paettiin, sen voit lukea tästä hurjan koukuttavasta tarinasta.

Musta kettu johdatti meitä läpi yöllisten kujien. Kultainen hännänpää heilahteli edessämme, ja välillä kettu kääntyi katsomaan meitä punaruskeilla, tarkkaavaisilla silmillään. 

Halla ja Orfeus saivat siis pakomatkalla avukseen puhuvan ketun. Kettu oli hyvin ovela ja löysi kaikenlaisia keinoja, jotta he selvisivät mm. ihmissusista. Tarina sisälsi paljon fantasiamaisia olentoja ja yhteenottoja, jotka aiheuttivat tuhoja ja hengenmenoja. Tarinassa seikkailtiin myös unissa.

Toisaalla leskikeisarinna Teofana halusi selvittää, mitä oli tapahtunut seitsemän vuotta aiemmin, sillä siitä asti talven kesto oli pahentunut koko ajan. Ihmisillä ei ollut enää keinoja selvitä kylmyydestä. Siispä olennot, jotka selvisivät kylmässä, lisääntyivät ja valtasivat ihmisiltä pakomatkoilta jääneitä tyhjiä kaupunkeja. Lisäksi Teofana halusi löytää poikansa, keisari Otto III.

Niilo Seväsen Ikitalven polku sisälsi todellisen historian ja fantasian kiehtovia ja mystisiä aineksia. Ikitalven polku jäi todella jännittävään kohtaan, joten vuosi on pitkä aika odotella seuraavaa sarjan kirjaa.

Niilo Sevänen, Ikitalven polku *****

Gummerus 2024

s. 398

Fantasiakirja

Keskiaika 1000-luku