Sanna Pelliccioni: Muistan sinua rakkaudella

 

Pöytä ja hylly ovat pullollaan herkkuja, leivoksia, hedelmiä, kukkia, kynttilöitä, valokuvia ja sokerista leivottuja pääkalloja.

Sanna Pellicionin, Maami Snellmanin ja Kiti Szalain lastenkirjassa Muistan sinua rakkaudella muistellaan kuolleita isovanhempia. Kirjassa tutustutaan meksikolaiseen kuolleiden päivään, Dia de Muertos, jota vietetään pyhäinpäivän tapaan marraskuun alussa.

Kuolleiden päiväksi tehdään värikkäitä muistoalttareita, sillä meksikolaisten mukaan värit, valot ja tuoksut houkuttelevat läheisten sielut takaisin elävien pariin. Kuolleita muistellaan tarinoimalla heistä, tekemällä heidän lempiherkkuja ja soittamalla iloista musiikkia. 

Kuolleiden päivänä katukuvassa näkyy eläviä luurankoja ja varsinkin leveälieriseen hattuun ja koreisiin vaatteisiin pukeutuneita naishahmoja, La Catrina. Ja kuolleiden päivänä juodaan kaakaota ja syödään pääkallo-pikkuleipiä.

Sanna Pelliccionin, Maami Snellmanin ja Kiti Szalain lastenkirja Muistan sinua rakkaudella herättelee kuolleet eloon hersyvällä tavalla.

Sanna Pelliccion, Maami Snellman ja Kiti Szalai, Muistan sinua rakkaudella

Teos 2020

s. 38

Lastenkirja

                      Happy Halloween!

 

Roope Lipasti ja Kaisu Sandberg: Lemuetsivät - Löyhkäävä labyrintti

 

Lemuetsivät ovat hajuissaan. Ei! Eivät hajuissaan, tietenkään, vaan HARMISSAAN!

Roope Lipastin kirjoittama ja Kaisu Sandbergin hauskasti kuvittama Löyhkäävä labyrintti on Lemuetsivät-sarjan aloitusosa kuvitettuna ja painettuna kirjana. Lemuetsivät-sarja on julkaistu 12 suosittuna äänikirjana. Vihdoinkin Lemuetsivien eli Pirkon, Rasmuksen ja Reettan ystävät saavat tutustua heihin kirjojen välityksellä. Löyhkäävä labyrintti on siis toiminnallinen ja aivosoluja rassaava kirja, jossa eteenpäin pääsee tekemällä matkalla tehtäviä, joita Lemuetsivien inhoama vihollinen on heille asettanut.

Opettaja oli suunnitellut keväällä luokkaretkeä varastoon. Voi ei. Jotain piti keksiä tilalle. Onneksi Lemuetsivät saivat onnittelukirjeen, jonka avulla he pääsivät haisevalle retkelle Tuoksulabyrinttiin.

 

Tosin eräs inhottava tyyppi oli järjestänyt heille kammottavan yllätyksen. Miten Lemuetsiville kävi? Entäs ikävälle tyypille?

Luvassa hajujen sinfoniaa, uppoavia kasoja, terävähampaisia kaloja, Minotaurus ym. kamalan ihanaa kommellusta.

 

Roope Lipasti: Lemuetsivät - Löyhkäävä labyrintti

Kuvitus: Kaisu Sandberg

Wsoy 2024

s. 61

Lastenkirja

Lemuetsivät-sarja

Maggie Shipstead: Maapallon ympäri

 

Olen syntynyt matkaamaan. Myötäilemään maan muotoja niin kuin merilintu aallon harjaa.

Yhdysvaltalaisen Maggie Shipsteadin teos Maapallon ympäri kertoi lentäjä Marian Gravesin tarinan. Marian Graves syntyi vuonna 1914 kaksosveljensä kanssa. He kasvoivat isän taiteilijaveljen luona maaseudulla. Kasvatus oli mitä oli, mutta kouluakin tuli käytyä. Marianin pääkiinnostus oli koneissa, moottoreissa ja varsinkin lentokoneissa. Rahaa ei ollut, joten sitä oli hankittava tavalla tai toisella. Siispä Marian esiintyi poikana, jotta sai edes jotain töitä koulun ohessa.

Aina he eivät menneet kouluun. Jos päivä oli upean aurinkoinen tai lunta oli tullut lumoavasti, he saattoivat vaeltaa jonnekin muualle. Heillä oli kaveri, Caleb, vielä heitäkin villimpi ja pari vuotta vanhempi, Rattlesnake-jokea hieman alavirtaan vanhassa hökkelissä asuvan huoran poika.

Marian sai lopulta mahdollisuuden lentää, mutta samalla hän menetti vapautensa. Lentämistä rajoitettiin sen mukaan, miten Marian käyttäytyi. Rajoittajana toimi hänen oma miehensä. Tuo avioliitto oli kurjaakin kurjempi, ja onneksi Marian häipyi lopulta. Mutta hän sai pelätä vielä vuosia miehensä kostoiskua, samoin sitä pelkäsi hänen kaksosveljensä. 

Minua kutsuttiin Alaskassa noidaksi, se oli vitsi, koska pääsin, minne halusin, vaikka sää oli kuinka huono.

Marian pakoili miestään Alaskassa eri nimellä. Tuli kuitenkin sota-aika, jolloin Marian matkasi Eurooppaan, sillä hänen lentokyvyilleen oli kysyntää. Ja samalla matkalla hän rakastui.

Pehmeästi putoilevat lumihiutaleet, nuo katuvaloissa hohtelevat pikkuruiset kuurakukkaset näyttivät perin herkiltä ja viattomilta, mutta olivat todellisuudessa mustan, sokean raivon lähettiläitä, vimman, joka juuri silläkin hetkellä vaani hyvin hoidettujen kattojen, hurskaiden tornien ja pilkuntarkkojen kellotapuleiden yllä.

Marian halusi tehdä uhkarohkean lentomatkan maapallon ympäri. Hän tarvitsi mukaansa suunnistajan, vaikka hän halusi lentää yksin. Tuo matka on kuvattu kirjan alussa karttakuvassa.

Kirjan nykykuvauksissa oli nuori näyttelijä, joka sai mahdollisuuden tehdä elokuvan Marianista. Mielestäni kirja olisi ollut vallan mainio ilman nykyaikaa. Samalla kirja olisi tiivistynyt, sillä nyt siinä oli mielestäni liikaa rönsyjä. En olisi halunnut lukea sivutolkulla nykyajan huumeiden käytöstä ja bilettämisestä.

Maggie Shipsteadin teos Maapallon ympäri vei historian siivin yläilmoihin taivaalle.

 

Maggie Shipstead, Maapallon ympäri

Suom. Kaisa Sivenius

Otava 2024

s. 709

Great Circle 2021

Historiallinen teos

Lentäjä

Queer

Lilja Sigurdardóttir: Kuolonmusta laava

 

"Juttu on nimittäin niin, että kolmevuotias pikkutyttöni väittää olevansa siskosi... tuota, en oikein tiedä miten sen nyt sanoisi, siis jälleensyntyneenä."

Islantilaisen Lilja Sigurdardóttirin neljäs dekkari Kuolonmusta laava läheni päähenkilön, Áróran, siskon löytymistä. Sisko oli ollut kateissa jo ensimmäisestä kirjasta lähtien. Kun eräs nainen lähestyi Áróraa ja kertoi tyttärensä olevan Áróran jälleensyntynyt sisko, niin se kuulosti ihan valheelta. Se ei ollut valhetta.

"Hän oli sanonut, että jääkarhu oli tappanut hänet."

Áróra seurusteli paikallisen poliisin, Danielin, kanssa. Daniel pisti tutkimusvaihteen päälle, sillä hän uskoi, että kyseiset henkilöt halusivat jotain, tai olivat jotenkin kiinni kadonneen siskon tapauksessa. Tämäkin juoni jatkuu seuraavassa kirjassa. Daniel oli jo neljä vuotta vuokrannut asunnoksi muuttamaansa autotallia Lady Gúgúlúlle, dragartistille. Nyt vuokralainen oli kadonnut ja jättänyt jälkeensä omituisen viestin. Pian autotallissa kävi ikäviä vieraita.

"Voit unohtaa tämän vierailun etkä mainitse sitä kenellekään, ja unohdat myös vuokralaisesi." 

Noita vieraita ei ihan noin vain pystynyt unohtamaan, sillä vieraat olivat sen verran kovakouraisia ammattilaisia. Siispä Daniel antoi  Áróralle tehtäväksi selvittää, missä Lady Gúgúlú oli, ennen kuin hänelle tapahtuisi jotain pahempaa. Daniel itse selvitti missä Áróran sisko oli tai hänen jäännöksensä, sillä oli epäilyjä, että hänen miehensä oli tehnyt jotain lopullista.

Lilja Sigurdardóttirin Kuolonmusta laava dekkarissa selvitettiin kadonneiden henkilöiden mysteeriä. Áróran tutkimuksia-sarja on Islantiin sijoittuva napakka ja koukuttava sarja. Islannin ilmasto ja maisemat sekä islantilainen elämänmeno näkyvät selkeästi ja kiinnostavasti samalla, kun rikokset ratkeavat tai jatkuvat edelleen seuraavassa dekkarissa.

 

Lilja Sigurdardóttir, Kuolonmusta laava *****

Suom. Marjakaisa Matthíasson *****

Blue Moon 2024

s. 239

Drepsvart hraun 2022 

Dekkari

Áróran tutkimuksia-sarjan 4. osa

Islanti  

 

Sigurdardóttir Lilja: Jääkylmä aurinko

Sikurdardóttir Lilja: Verenpunainen meri 

Sigurdardóttir Lilja: Kalmankalpea maa

Sigurdardóttir Lilja: Kuolonmusta laava

 

Johanna Holmström: Suden lapset

 

Poika vain katsoo häntä. Sitten hän avaa suunsa ja sylkäisee kämmenelleen jonkin pienen ja nelikulmaisen esineen.

Johanna Holmströmin Suden lapset aloitti uuden jännityskirjasarjan vetoavalla tavalla. Pieni takkuinen, likainen ja mustelmainen poika oli tullut eläkeläispariskunnan pihalle. Seija ja Tarmo olivat kasvatusalan ammattilaisia, mutta heilläkin oli vaikeuksia saada poika puhumaan. Mitä ihmettä pojalle oli tapahtunut ja missä hänen vanhempansa olivat? 

Sora rahisee kengänpohjien alla. Mikään ei ole muuttunut. Sama nurmikko ja sama talo, mutta nyt vanhempi pariskunta, ja myös Minnalla kaksikymmentä vuotta lisää askeltensa painona, kun hän kävelee pihatietä pitkin kohti talon etuportaita.

Tarinan poliiseina toimivat Minna Salminen ja Timo Kyrö. Minna oli käynyt Seijan ja Tarmon luona aiemminkin poliisiasioissa. Kuhmo oli pieni paikkakunta, ja ihmiset tunsivat toisensa.  Pieni poika jäi Seijan ja Tarmon hoiviin, ainakin toistaiseksi.

"Nyt lähdetään Toivolaan", hän sanoo. "Heidän luulisi tietävän, minne se nainen on hävinnyt."

Kirjan tarina kerrotaan kahdessa tasossa. Menneisyydessä elettiin mm. pandemia-aikaa ekokylä Toivolassa, jonne pienen pojan äiti oli jäänyt korona-ajaksi. Nykyisyys sijoittui vuoteen 2023, jolloin poliisit keskittyivät etsimään pienen pojan vanhempia. Koska sukulaisilta ei saanut luotettavaa tietoa vanhempien olinpaikasta, sitä etsittiin Toivolasta. 

Pian kävi selville, että Toivola oli oikea mysteerikylä, jossa riitti tutkittavaa. Ehkä alkuperäisillä perustajilla oli ajatuksena elää hyvässä yhteishengessä Toivalassa, mutta sitten sinne pesiytyi asukkaita, joita kiinnosti aivan eri asiat.

Johanna Holmströmin jännityskirja Suden lapset kertoi metsästä ja mysteerilahkosta. Metsän syvyyksissä asusti kiehtova noita.

 

Johanna Holmström, Suden lapset ****

Suom. Maija Laura Kauhanen

Otava 2024

s. 459

Vargens unge 2024

 

Colm Tóibín: Long Island

 

Hän katsoi eteisen pöydällä olevaa puhelinta. Voi kun olisi yksikin numero, johon hän voisi soittaa, yksikin ystävä, jolle voisi kertoa kohtauksen, joka hänen ulko-ovellaan oli juuri näytelty!

Irlantilaisen Colm Tóibínin Long Island kertoi irlantilaissyntyisestä Eilisistä, joka oli muuttanut Amerikkaan kaksikymmentä vuotta aiemmin 1950-luvulla. Eilisin ja Tonyn lapset olivat 16-18-vuotiaita ja molemmilla oli vakituiset työt. Koti sijaitsi Tonyn italialaissuvun keskellä, jossa kaikki ongelmat käsiteltiin suvun kesken. Myös ongelma, minkä eräs mies aikoi tuoda heille parin kuukauden päästä. 

Long Island on itsenäinen jatkokirja Colm Tóibínin Brooklyn teokselle. Eilis tapasi Brooklynissä miehensä Tonyn. Siskonsa kuoleman vuoksi Eilis palasi takaisin Irlantiin, ja rakastui siellä erääseen mieheen, mutta palasi kuitenkin takaisin Amerikkaan.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin 70-luvulla Eilis päätti lähteä käymään äitinsä 80-vuotispäivillä Irlannissa. Hän ei halunnut ottaa vastaan vieraan miehen tuomaa ongelmaa, joka kuului Tonylle. Eilisin lapset lähtivät mukaan, sillä he eivät olleet tavanneet koskaan irlantilaista isoäitiään.

Aamuisin hänen herätessään huone oli varjossa. Hän yritti keksiä, mikä sai hänet kammoamaan tulevaa päivää, ja tajusi sitten, ettei siihen ollut syytä. Hän oli äitinsä talossa, ei sen kummempaa.

Irlannissa Eilis tapasi jälleen miehen, johon oli rakastunut nuorena. Tunteet olivat tallella, mutta mies ei kertonut totuutta elämäntilanteestaan. 

Kun sain luettua Brooklynin loppuun, toivoin sydämeni pohjasta, että kirjailija kirjoittaisi jatkoa Eilisin tarinalle. Colm Tóibín onnistui myös Long Islandin tarinallaan koukuttamaan ja jättämään tarinan siihen vaiheeseen, että haluaisin lukea lisää. 

Yksinkertaisesti sanottuna, nautin ja  viihdyin kirjan henkilöiden parissa. Eilis oli muuttunut, niin kuin kaikki ihmiset muuttuvat kahdessakymmenessä vuodessa, itsenäistynyt. Kaikkea hyvää sinulle Eilis.

Colm Tóibínin Long Island on tarina rakkauden kaipuusta ja ikävästä.

 

Colm Tóibín, Long Island *****

Suom. Kaijamari Sivill ***** 

Tammen Keltainen Kirjasto 2024

s. 345

Irlanti 1970-luku

 

Colm Tóibín: Brooklyn

Colm Tóibín: Nora Webster 

 

Anna Platt: Kukaan rakkaasi ei kuole

 

Hetken ajan Biancasta tuntui kuin mies olisi katsonut suoraan hänen sisimpäänsä. Aivan kuin hänen rintakehänsä olisi avautunut, ja mies olisi nähnyt hänestä kaiken. Kaiken kaipauksen ja kaikki haavat.

Ruotsalaisen Anna Plattin jännityskirja Kukaan rakkaasi ei kuole kertoi kolmesta henkilöstä, Biancasta, Shanesta ja Lenasta, jotka kaikki olivat rikkonaisia tavalla tai toisella.  Bianca kipuili kadonneen veljensä perään. Sitten hänen elämäänä ilmestyi mies, johon hän rakastui. Elämästä tuli jännittävää, jopa liian kanssa.

Hän tarkasteli vanhaa kivitaloa, joka kohosi korkeana heidän edessään. Vihreät ikkunanpuitteet roikkuivat vinossa, ja kattotiilet olivat risaiset. Hän rakastui taloon oikopäätä.

Lena oli eronnut ja muuttanut Ruotsista Mallorcalle aikomuksenaan perustaa hostelli. Talokin oli allekirjoittamista vaille katsottuna. Pihatöiden kaivuun aikana maasta löytyi uhri. Miten uhri sitoi kirjan henkilöt keskenään, siitä voit lukea kirjan sivuilta enemmän. Sen verran voin valottaa Lenan elämää, että loppuelämästä tuli hänelle kuin pakomatka. Joka päivä piti olla varuillaan.

Kummallista, miten sanat tai teot eivät välttämättä muuta koko elämää hetkessä, Shane ajatteli myöhemmin. Vaan pois käännetty katse.

Shanen isä oli tajuttomana sairaalassa, ja tarvitsi leikkauksen. Shane matkasi Lontoosta Irlantiin isänsä luokse. Isä oli hyvässä hoidossa. Shane tuli tietämään vihdoinkin siitä kuka hän oikein oli. Lisäksi hänen apuaan tarvittiin eräässä tragediassa, jossa haluttiin selittää tapahtumia, mutta niitä ei haluttu kuunnella, sillä sitä esti pelko. Voiko antaa anteeksi, tai edes elää.

Anna Plattin Kukaan rakkaasi ei kuole kietoi kolme toisilleen tuntematonta ihmistä yhteen.

Anna Platt, Kukaan rakkaasi ei kuole

Suom. Hanni Salovaara

Docendo 2024

s. 334

Jännityskirja

Cosy-crime

Rakkautta ja rikoksia

 

Charlotte Al-Khalili: Vastapyörre

 

Silloin hän kuulee viimeinkin. Sireenit, pelastus. Hän avaa silmänsä toivottaakseen siniset valot tervetulleiksi, mutta katu on tyhjä. Ääni haipuu kaukaisuuteen, ambulanssi ei tule hänen luokseen, ja se vahvistaa hänen epäilyksensä.

Ruotsalaisen Charlotte Al-Khalilin esikoisdekkari Vastapyörre sujahti piireihin, jossa ei pelätä väkivaltaa, päinvastoin, väkivalta oli toimintatapa, millä saavutettiin omia etuja. Vastapyörteen maailmassa liikuttiin maahanmuuttajien, huumeiden ja yhteiskunnan ikävimpien asioiden piirissä pää sekaisin ja teräviä veitsiä heilutellen.

Sinä iltana he istuivat Adamin kanssa kotona Stuvassa katsomassa painia. He blandasivat Elliotin laivalta ostamaa vodkaa ja Red Bullia ja ottivat pari amfetamiinitablettia.

Kirjan tapahtumissa selvitettiin Adamin väkivaltaista kuolemaa. Poliiseilla ei pahemmin ollut intoa selvittää väkivaltaisen rikoksista tuomitun miehen kuolemaa, mutta äiti etsi selviötä tapahtumille. Adamin kaverin Elliotin piirtämät hahmot veivät tutkimusta eteenpäin. Elliotin oma elämä oli muuttunut ahdistavaksi ja pelokkaaksi. Tilanteessa, jossa Adam kuoli, Elliotkin loukkaantui. Jokainen päivä näyttäytyi täynnä pelkoja.

Sen jälkeen kaikki kävi nopeasti. Lovisa perääntyi niin että selkä painautui vasten postilokeroita, ja hän näki tapahtumat puhelimen näytöltä kuin filminpätkinä. Hän ei uskaltanut nostaa katsettaan, hän ei kyennyt kohtaamaan todellisuutta.

Kirjassa oli myös pari lukiolaista tyttöä, Poppy ja Lovisa, jotka liittyivät juttuun todistajina. Mitä he oikein todistivat? Mikä heidän osuutensa oli tapahtumiin? Charlotte al-Khalili on kirjoittanut nykyaikaan sijoittuvan mysteerin, joka kyllä selvisi, mutta jätti mieleen kysymyksiä, joihin ehkä toinen sarjan kirja toisi vastauksia. Kiinnostavat henkilöhahmot, nopeat tapahtumat, väkivalta ja rikollisuus kutoivat tarinan, jonka takaa löytyi henkilö, joka piti puikkoja käsissään hyvin tiukoin ottein.

 

Charlotte Al-Khalili, Vastapyörre ****

Suom. Anu Koivunen

BlueMoon 2024

s. 422

Malström 2022 

Dekkari

Han Kang: Ihmisen teot

 Onnittelut uudelle nobelistille 💖

Mikrofoniin puhuva mies sanoo: ”Eikö verta ole vuodatettu kylliksi? Miten sen kaiken voi muka kätkeä? Vainajien sielut katsovat meitä. Silmät apposen avoinna.”

Korealaisen kirjailijan Han Kangin Ihmisen teot kirjan tapahtumat ovat saaneet lähtökohdan Etelä-Koreassa vuonna 1980 tapahtuneista mielenilmauksista hallintoa ja presidenttiä vastaan. Gwangjun kaupungissa tapahtuneilla ihmisten joukkosurmilla on vastaavat tapahtumat historiassa. 

 

Kirja on fiktiivinen kertomus tapahtumista, jotka keskittyivät mielenosoitukseen, sen aikaiseen joukkoteurastukseen ja sen jälkeisiin tapahtumiin. Joukkoteurastuksen suoritti armeija. Ihmisiä ammuttiin, heitä vangittiin ja kidutettiin, ihmisiä tuomittiin vankeuteen ja heidät armahdettiin. Kirjailija syntyi Gwangjunissa ja oli tapahtuma-aikana alle kymmenvuotias.

Yhteenottoja syntyi jatkuvasti. Opiskelijat rikkoivat keskuskirjaston ikkunat sisältäpäin, jotta voivat ripustaa aukkoihin banderolleja. Alas teurastaja Chun Doo-hwan.

Kirjan tapahtumia katsellaan useamman henkilön näkökulmista. Kirjailija on kirjoittanut usealle henkilölle omat elämäntarinansa, jotka liittyivät kauheisiin väkivallantekoihin, kun armeija tukahdutti väkivalloin mielenosoitukset ja vastarinnan. Kirjan tapahtumat saivat minut kiinnostumaan Etelä-Korean historiasta, josta aiemmin olen lukenut Kyung-sook Shinin Jään luoksesi teoksesta. 

 

Kirjailija toi rohkeasti esille veriset päivät, jotka joidenkin kohdalla jatkuivat kidutusten muodossa useiden kuukausien ajan. Armeijan käytös kuvattiin hillittömänä väkivallan tekona, joka jatkui joukkoteurastuksen jälkeen loukkaantuneiden ja vammautuneiden tappamisena sekä ruumiiden kauhistuttavana kohteluna.

Kuulin myöhemmin, että sotilaille oli annettu siksi päiväksi kahdeksansataa patruunaa. Gwangjun väkiluku oli niihin aikoihin neljäsataatuhatta.

Teoksen tunnelma oli intensiivinen ja täynnä tunteita. Kirjan henkilöt uskoivat vahvasti ajamaansa asiaan. Ihmisen teot on voimakas viesti menneisyydestä ja sen tapahtumista. Kirjailija on selkeästi halunnut antaa historialle kasvot, ja mielestäni Han Kang on loistava kirjailija. Kirjailijan teos Vegetaristi voitti Booker-palkinnon vuonna 2016 ja pidän kirjaa käännöskirjallisuuden parhaimmistoon kuuluvana. Ihmisen teot teos on teemoiltaan erilainen, mutta kirjoista voi löytää yhtymäkohtia ja samankaltaisuuksia. Ihmisen teot on tunnekirja, joka ei jätä lukijaansa kylmäksi.

Han Kang, Ihmisen teot *****

Suom. Sari Karhulahti

Gummerus 2018

s. 230

Nobel 2024

 Kang Han: Vegetaristi

Annamari Marttinen: Tapahtui mitä tahansa

 

Vain Reetu tiesi sillä hetkellä. Jos se olisi osannut puhua, olisiko se kertonut minulle? Vai vain katsonut minua ja vaiennut, kuten kaikki muutkin.

Annamari Marttisen uusin teos Tapahtui mitä tahansa järkyttää ja pakahduttaa aihepiirillään. Kirjailija on rohkeasti valinnut teemansa, niin kuin kaikkiin kirjoihinsa. Kirjasta löytyi runsaasti tunteita, jotka vaiettiin hiljaiseksi. Niistä ei voinut puhua kenellekään, ei edes perheenjäsenille. Aihe oli tabu. Aihe oli murha.

Jokin kylmä liikahti vatsassani ja rintakehässäni.

Vesa asui koiransa kanssa Lappeenrannassa omakotitalossa. Hän oli jäänyt eron jälkeen rakentamaansa taloon asumaan. Vanhemmat lapset olivat jo omillaan, vain nuorin oli pari vuotta joka toinen viikonloppu hänen luonaan. Yhteydenpito oli heikkoa, vaikka Vesa oli toivonut asioiden olevan toisin. Sitten sairaalasta oli otettu yhteyttä. Hänen nuorin lapsensa oli syvästi masentunut, mutta hänet pantiin pois osastolta. 

Ennen puhuttiin puskaradiosta. Tänä päivänä jutut kulkivat valon nopeudella. Vielä kun oli kyseessä murha. Ja nuoret tekijät.

Tapahtui mitä tahansa teoksen kertojana toimi koko ajan Vesa. Hänen maailmansa kaventui entisestään tapahtumien jälkeen. Kukaan sukulainen tai ystävä tai kaveri ei ottanut yhteyttä häneen. Eikä Vesa ottanut yhteyttä. Vesalla oli silti hirvittävä paine puhua tapahtuneesta jonkun kanssa, mutta edes muut lapset eivät suostuneet puhumaan siitä. Hekin vaikenivat. Onneksi Vesalla oli koira, jonka kanssa oli kommunikoitava edes vähän, ja sen kanssa oli mentävä ulos. Eläimet eivät tuomitse, vaan he kulkevat rinnalla oli miten paha olo tahansa.

Ja täällä sinulla ei ole huumeita. Miltä se tuntuu? ajattelin. Mitä huumeita käytit? En halua tietää. Olen pelkuri. En vain kestä. Mitään tästä.

Vesan nuorin lapsi oli vangittu, ja edessä oli pitkä tuomio. Miten elää siinä mukana. Rakkaus lapseen ei loppunut synkkään tekoon. Tuli lyhyet vankilavierailut, mutta oikeudenkäynti oli liikaa. Asioiden piilottelu, häpeä, muiden ihmisten seuraaminen, tiesivätkö he, tuomitsivatko he, oliko hän huono isä? Marttisen tyyli kirjoittaa kauhistuttavista asioista salpaa hengen. Hänellä on taito löytää kaikista kipeimmät ja koskettavimmat tunne-elämän kipukohdat.

Annamari Marttisen Tapahtui mitä tahansa kertoi siitä, mitä vaikutuksia synkillä rikoksilla voi olla perheenjäseniin.

 

Annamari Marttinen, Tapahtui mitä tahansa *****

Tammi 2024

s. 277

Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla
Annamari Marttinen: Vapaa

Annamari Marttinen: Törmäys

Annamari Marttinen: Kuu huoneessa 

Annamari Marttinen: Tässä meillä on kaikki nyt  

Annamari Marttinen: Häiriömerkintä

Annamari Marttinen: Korsetti

 

 

 

Nicci French: Vainajien päivä

 

Hän astui ulos ja tunsi auringonpaisteen ja kuuli kuinka haukottiin henkeä. Hän oli ymmällään ja mietti mistä tässä oli kysymys, ja sitten hän katsoi itseään, punaisena yltä päältä, ja ymmärsi että kyse oli hänestä.

Nicci Frenschin kahdeksas dekkari Vainajien päivä lopettaa Viikonpäivät-dekkarisarjan. Sarjan päähenkilö on ollut koko ajan psykoterapeutti Frieda Klein. Tällä kertaa hän oli kadonnut lähipiiriltään, sillä sarjamurhaaja Dean Reeve tappoi aina hänen lähellään olevia ihmisiä, jos Frieda oli lähistöllä. Nyt Reeve tappoi näytösluontoisesti eri ihmisiä, jotta Frieda kiinnostuisi, ja tulisi poliisin avuksi. Reeven olisi silloin helpompi härnätä Friedaa. 

Hyvä Frieda Klein, toivottavasti teillä ei ole mitään sitä vastaan että otan teihin yhteyttä tällä tavalla, noin vain. Nimeni on Lola Hayes ja opiskelen kriminologiaa...

Kukaan läheinen ei kuitenkaan löytänyt Friedaa, mutta sen teki eräs opiskelija, joka oli saanut tehtäväkseen tutkia Frieda Kleiniin liittyvää rikollisuutta, ja varsinkin Dean Reeven murhia. Tuosta opiskelijasta tuli Friedalla aikamoinen kiviriippa, joka aiheutti monet ikävät tapahtumat. Frieda on oppinut auttamaan työssään ihmisiä ja hän koki, että Lola tarvitsi hänen apuaan. 

Ei kovinkaan kaukana istui mies joen rannassa iltahämärässä, vihellellen hampaittensa välistä, odottaen kärsivällisesti että kala nappaisi.

Aika jännäksi kävi Friedan pakomatka, sillä Dan Reeve oli monet kerrat saavuttamaisillaan Friedan, mutta Frieda pääsi kuin pääsikin pakoon. Loppukuvioissa Dan Reeve tietenkin kuvitteli murhaavansa Friedan, mutta kirjasta selviää, miten loppukohtauksessa lopulta kävi.

Friedalla on ollut suuri joukko hyviä ystäviä, joista Josefista on ollut apua monet kerrat, niin tälläkin kertaa. Josef on maahanmuuttaja ja hän on rempannut monet kerrat Friedan asuntoa. Tälläkin kertaa asuntoon tehtiin jotain uutta ja yllättävää, kunhan Frieda palaisi pakomatkaltaan. Nyyh, minun tulee Friedaa ikävä.

Nicci Frenchin takaa löytyy aviopari Nicci Gerrard ja Sean French. He ovat tehneet hyvää yhteistyötä jo monen dekkarin voimin.  Heidän Viikonpäivät-kirjasarja on huippuhyvä, älykäs ja koukuttava. Sarja sai arvoisensa loppuhuipennuksen teoksella Vainajien päivä.

Nicci Frenchin dekkarissa Vainajien päivä oli Frieda Kleinin ja hyisen psykopaatin yhteenotto syksyisessä Lontoossa.

Nicci Frensch, Vainajien päivä *****

Suom. Raimo Salokangas *****

BlueMoon 2024

s. 331

Dekkari

Psykoterapeutti Frieda Klein

Viikonpäivät-kirjasarjan 8. osa

French Nicci: Murheellinen maanantai

French Nicci: Tiistai taakse jäänyt 

 

French Nicci: Keskiviikkoa odottaessa 

 

French Nicci: Torstain lapsi

 

French Nicci: Perjantai mielessä 

 

French Nicci: Lauantain sielunmessu 

Frensch Nicci: Sunnuntai sarastaa

 

Matti Remes: Tappava tuliainen

 

Aina tulee muita roistoja, jos ei Kuunaama, niin sitten joku muu.

Matti Remeksen kolmas dekkari  Tappava tuliainen jatkoi Ruben Waarasta kertovaa dekkarisarjaa suoraan Suomen Hangosta. Oli talvisaika, ja Hangossa oli tehtävä paljon lumitöitä. Niitä riitti myös Ruben Waaralle, joka oli ostanut tyttäreltään omakotitalon. Vävypoika oli joutunut vankilaan, mutta pääsi vapaaksi, ja yritti piilotella itseään, ettei venäläinen rikollisjengi tavoittaisi häntä. Rikollisjengi tavoittikin sitten appiukon, eli Ruben Waaran, ja yritti kaikin keinoin keplotella Waaran mukaan rikollisiin puuhiinsa. Tottakai Waara oli utelias näkemään, mitä konnankoukkuja Kuunaaman vetämä rikollisjengi oikein touhusi.

Kirje oli selvääkin selvempi huijauskirje. Ristiriitainen, mutta näppärästi laadittu. Waara kertoi käsityksensä vanhukselle, joka ei ollut yllättynyt.

Nigerialaisia huijauskirjeitä. Ruben Waara yritti saada naapurissa asuvan vanhan miehen uskomaan, että vanhusta huijattiin. Vanhus oli samaa mieltä, mutta aikoi jatkaa rahan lähettämistä. Kun Waara selvitti sen, kuka tai ketkä oikein lähettivät kirjeitä vanhukselle, oli molempien henki vaarassa.

Kolmen tunnin pälpätyksen ja pomppisen jälkeen Waara oli niin väsynyt, että katui lupaustaan huolehtia pojista. Lopulta hän kuitenkin nukahti kaksosten kanssa yhtä aikaa vierashuoneen lattialle.

Waaran tyttärellä Veralla oli kaksospojat, joita Waara välillä hoiti. Tällä kertaa siksi, että Vera sai sopia ex-miehensä kanssa asioista. Tosin Vera oli ilmoittanut, että hän ei sovi mitään vankilakundin kanssa. Mutta miten siinä kävikään?

Ruben Waara huomasi lopulta, että venäläinen rikollisjengi oli kiinnostunut hänen firmastaan. Miten hän oikein selvisi kyseisistä rikollisista? Hanko oli satamakaupunki, jonne ylsivät ihmiskauppiaiden likaiset lonkerot. Tosin Ruben ei aikonut  antaa periksi rikollisten juonille, vaan hän aikoi selvittää ne ihan itse. Hyvä tyyppi ja sikses älykäs.

 

Matti Remes, Tappava tuliainen

Tammi 2005

s. 292

Dekkari

Ruben Waara-sarjan 3. osa

Ihmiskauppa

Huijauskirjeet

Rahanpesu

 

Matti Remes: Tappotanssi

Matti Remes: Verenpunainen spiraali

 

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

 

1996

Kosovo 

Olen pian yhdeksän vanha ja saanut hädin tuskin nukutuksi, niin paljon lehmä minua jännittää. Uuvuttavan, yli viikon kestäneen ajomatkan aikana vanhempani ovat puhuneet paljon kotimaastamme, Kosovo on kaunein paikka maailmassa...

Pajtim Statovcin neljäs teos Lehmä synnyttää yöllä jatkaa yhtä vakuuttavasti samoilla teemoilla kuin aiemmatkin kirjat. Teoksen teemoina ovat albanialaisuus, sota, vainot ja maahanmuuttajien elämä ja kokemukset suomalaisista. Myös uusin kirja on vahvasti seksuaalisesti latautunut ja sisältää sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Tämäkin kirja on saanut piirteitä yliluonnollisuudesta, sillä pojalla on värikäs mielikuvitus, mihin voi paeta ikäviä kokemuksia. Aikuisena pojasta tulee kirjailija ja hän haluaa selvittää ajatuksia vellovia lapsuuden tapahtumia. 

Tapahtunut tulee mieleeni kaupan karkkihyllyn edessä, ja päätän tappaa itseni.

Kirjailija ei kuitenkaan tapa itseään, vaan lähtee käymään äitinsä kanssa Kosovossa. Äiti oli sairaalloinen ja kärsi paniikkihäiriöistä. Eikä ihme, kun oli elänyt patriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa miehet hakkasivat vaimojaan ja lapsiaan. Lisäksi hänen oli pitänyt kokea kotimaassaan vainoja ja sodan pelkoa.

Olen kertonut äidilleni, mistä kirjani kertovat, sanonut että niissä on yliluonnollisia tapahtumia ja ne käsittelevät ihmisen seksuaalisuutta ja sukupuolta ja maahanmuuttoa ja rasismia ja toiseutta ja sortoa ja alistamista, että kirjoissani on vihaa ja väkivaltaa, samanlaista kuin meidän elämässämme...

Äiti ei ollut lukenut poikansa kirjoja. Hän oli aina halunnut vaihtaa puheenaihetta, kun poika oli halunnut puhua kirjoistaan. Vanhemmille oli ollut selvillä poikansa sukupuolinen suuntautuminen jo hänen lapsuudestaan asti. Poika oli poikennut monella tapaa sisaruksistaan. Hän oli kiltti ja hyväkäytöksinen sekä opiskeli ahkerasti koulussa. Siitä huolimatta hän sai ikäviä selkäsaunoja jopa isoisältään, ja joutui Kosovossa sairaalaan. 

Lapsen hyväksikäyttö, ja häneen kohdistunut silmitön väkivalta nousee tästä kirjasta kammottavalla tavalla esille. Sellainen ei voi olla jättämättä jälkiä. Kun kirjailija saa kerrottua lapsuuden hyväksikäytöstä, seuraukset ovat tyrmistyttävät.

Pajtim Statovcin teos Lehmä synnyttää yöllä jättää sydämen vuotamaan verta ja kyyneleitä.

 

Pajtim Statovci, Lehmä synnyttää yöllä *****

Otava 2024

s. 277

Lapsen hyväksikäyttö

Henkinen ja fyysinen väkivalta

Kosovo

 

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Pajtim Statovci: Tiranan sydän

Pajtim Statovci: Bolla

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

Max Seeck: Merkitty

 

Alexander Ewans laski sormensa ruudulle ja painoi numeroita huolellisesti: J-E-E-S-U-S.

Annoit virheellisen suojakoodin. Laite on lukittu tunniksi.

Max Seeckin uusin dekkari Merkitty aloitti uuden Milo-dekkarisarjan. Tämä tuli minulle vähän yllätyksenä, ja alkuun minulla oli kyllä ikävä Jessica Niemeä, ja sen sarjan joitakin yliluonnollisia juttuja, kuten peilistä katsovaa äitiä ja niitä muitakin noitia. Toivottavasti Jessicaa tavataan vielä jatkossa. Nyt tykästyin tähän Merkittyyn, jonka päähenkilönä toimi Helsingin rikospoliisin konsultoima profiloija Milo Perho.

Yllä oleva lainaus aloittaa kirjan. Siinä henkilö yritti avata varastamansa tabletin. Räväkkä aloitus, sillä varas sai luoksensa vieraan, joka oli todella vihainen.

Milo tuijotti auton ikkunasta ulos pimeyteen. Oli kuin kaupungin ylle olisi levitetty musta huntu, jonka alla katuvalot tekivät parhaansa mutteivät pystyneet ihmeisiin. Marraskuu oli valoa rakastavalle katkerin aika vuodesta: aurinko oli jo kauan sitten sanonut hyvästinsä, eikä lumen lohtua tuova peite vielä verhonnut mustana kiiltelevää asfalttia.

Oli siis marraskuinen ilta ja Seurasaaresta oli löytynyt uhri. Miksi paikalle tarvittiin profiloijaa, se selviää kirjan tarinasta. Milo Perho siis kutsuttiin paikalle ja selväähän se oli, että sarjamurhaaja oli kyseessä. Tekijä oli aloittanut pelaamisen, johon liittyi kirjan kannessa näkyvä nappula. 

Mukana tutkinnassa olivat rikosylikonstaapelit Minka Laine ja Robbe. Tutkinnan johdosta vastasi Kalle Åvist.

Jos jumala olisi halunnut meidän pelaavan shakkia, hän olisi tehnyt meistä mustia ja valkoisia.

Kalle Åvist oli saanut yllä olevan kirjeen postilaatikkoonsa. Välittömästi hän oli toimittanut vaimonsa ja lapsensa poliisin turvataloon. Valitettavasti hän ei järjestänyt heille poliisivartiota. Niistä tapahtumista voit lukea  lisää kirjan sivuilta. 

Kirjan rikollinen oli hyvä vedättämään poliiseja, jotka luulivat ratkaisseensa rikollisen, mutta loppuratkaisut vaativat vielä Milon ja hänen isäpuolensa puuttumista asiaan. Isäpuoli oli aikamoinen persoona suoraan Ukrainasta ja naapurimaan vakoiluhommista. Hän oli opettanut kaiken osaamisensa Milolle, kun tämä oli nuori. Tosin shakkia Milo ei ollut halunnut opetella syvemmin, ja siinä hän tarvitsi nyt isäpuolensa apua, ratkaistakseen kuka tekijä oikein olikaan.

Max Seeckin Merkitty dekkarissa pelataan mysteerishakkia.

Max Seeck, Merkitty *****

Tammi 2024

s. 399

Dekkari

Milo-sarjan 1. osa

 

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu

 

Minä hymyilen auringon esiin. Lausun sanoja mielessäni samalla kun kävelen. Ilta ei saa jalansijaa minun sisälläni. Askel askeleelta. Olen kolmekymmentäviisi vuotta vanha. Elämän puolivälissä. Antaa menneen jäädä taakse. Antaa sen, mikä on tullakseen, täyttää ajatukset.

Norjalaisen Ingeborg Arvolan historiallinen teos Jäämeren laulu aloitti Ruijan rannalla-sarjan hänen isoisoisoäidistään Priita-Kaisasta. Oli vuosi 1859. Ihmiset olivat jo nälkäisiä. Osa heistä suuntasi matkansa kohti Jäämerta, sillä merestä nousi kalaa, lohta ja turskaa. Jäämeren rannalla oli siis töitä ja ruokaa. Priita-Kaisa halusi jättää Sodankylän taakseen, sillä hänellä oli kaksi aviotonta lasta, ja pappi oli ripittänyt häntä julkisesti jo neljä kertaa. Priitta-Kaisa lähti lapsineen hiihtäen kohti Jäämerta.

Mistään en pysty päättelemään, että hetki on kohtalokas. En hajuista enkä niityistä, en tuulenpuuskista jotka jälleen lennättävät hiuksiani, en pilvien välistä pilkistävästä ilta-auringosta joka saa minut hohtamaan.

Matka Jäämerelle oli monta sataa kilometriä, joten matka kesti pitkään, sillä nuorempi pojista oli vasta kolmevuotias. Välillä pysähdyttiin useammaksi viikoksi taloihin, joissa tarvittiin apua. Heinäkuussa tarvittiin heinäntekoapua Kreeta ja Mikkeli Askan tilalla. Saapuminen tilalle oli kohtalokas, sillä Priita-Kaisa ja Mikkeli rakastuivat toisiinsa. Tulossa oli siis draamaa ja tragediaa, syvää onnea ja surua, jopa oikeudenkäynti ja tuomiot haureudesta ja salavuoteesta. Ilmoituksen salavuoteesta oli tehnyt Mikkelin vaimo Kreeta.

Onko  edes varmaa, että voin lähteä paluumatkalle Majavanniemeen, kun oikeudenkäynti on ohitse?

Yllä olevaan lainaukseen löytyy vastaus kirjan tarinasta. Jäämeren laulu on mahtava aloitus kirjasarjalle. Sarja kertoo  kveenien eli suomensukuisten ihmisten elämästä Pohjois-Norjassa ja Jäämeren rannalla. Kirjan päähenkilönä toimii parantajan ja näkijän taidoilla varustettu kaunotar Priitta-Kaisa.

Ingeborg Arvola, Jäämeren laulu *****

Suom. Aki Räsänen *****

Gummerus 2024

s. 365 + Jälkisanat

Kniven i ilden 2022

Ruijan rannalla-sarjan 1. osa

1859-1862