Myyntitiskillä oli
levällään ohuita sukkia, liivejä ja korsetteja. Oli kuin niistä olisi levinnyt
vaaleanpunaista taikapölyä ympäri liikettä. Vedin sitä nenääni, keuhkoihin
asti.
Kunpa olisin voinut
mennä hypistelemään niitä.
Annamari Marttisen Korsetti
sukeltaa identiteetin kuohuviin koskiin. Kirjan kertojana toimii Pauli, joka jo
pienestä saakka on ollut kiinnostunut naisten vaatteista, varsinkin
alusvaatteista. Hän on halunnut pukea ne itselleen. Äiti on luontevasti ottanut
poikansa mukaansa alusvaateostoksille, mutta huomattuaan poikansa kiinnostuksen
kasvavan, asiasta on tehty salattava teko, häpeä. Ystäväpiirissä on huomattu
Paulin olevan jollakin tavalla erilainen. Kouluaika oli yhtä kiusaamista ja
kidutusta.
Pauli ei halua olla erilainen ja hän on vihainen siitä, mutta
oma itse ja se mitä on ei jätä Paulia rauhaan. Ajatukset viipyvät naisten
vaatteissa. Työelämä vapauttaa Paulin kodin ilmapiiristä, oli mahdollisuuksia
vaikka mihin, kun paikkakuntakin vaihtui. Halu pukeutua naiseksi oli kuitenkin
pidettävä salassa, sillä Pauli häpesi ilmituloa. Pauli etsi myös kiihkeästi
elämänkumppania, jonka kanssa perustaa perhe. Pauli ei uskonut tulevansa
hyväksytyksi naiseksi pukeutuvana miehenä ja hän pysyi hiljaa ja salaili, jopa
valehteli asioistaan.
Vuodet kuluivat ja Pauli meni naimisiin, mutta salailu
jatkui. Reissutyö antoi vapauden elää vapaa-aika omien halujen mukaan, mutta
salailu jättää jälkensä. Mielenterveys alkoi murentua. Oli tullut aika kertoa
salaisuudet julki ja odottaa mitä tapahtuu.
Moni lapsi saa ikuiset traumansa lapsuudessa koetuista
asioista. Lapset haluavat pukeutua kaikenlaisiin vaatteisiin, ja mielestäni
vanhempien pitää kannustaa ja tukea omia lapsia oman minuuden löytämisessä.
Uskon ja luulen, että tälläkin hetkellä moni transvestiitti ei uskalla olla
sitä mitä haluaa olla, ja syyt löytyvät yhteiskunnan ja ihmisten kielteisistä
suhtautumisesta erilaisuutta kohtaan. John Irvingin Minä olen monta ja Roy Arundhatin Äärimmäisen onnen ministeriö ovat teoksia, joissa pukeudutaan rohkeasti. Jokainen on varmasti nähnyt
naiseksi pukeutuvan miehen esim. dragshow:ssa, tv-ohjelmissa, elokuvissa tai
näytelmissä, mutta transvestiitin näkeminen arkipäivässä on todella harvinaista. Naiset ovat tasa-arvoisia pukeutumisen suhteen Suomessa, sillä me voimme pukeutua pitkiin housuihin ja laittaa kravatin kaulaan, eikä kukaan katso pitkään, mutta vielä sata vuotta sitten naisten miesmäinen pukeutuminen oli harvinaista Suomessa.
Annamari Marttinen on vahvojen tarinoiden mestarikertoja.
Sukellus naiseksi pukeutuvan miehen vaatteisiin on helppoa, kun on nainen,
mutta mielen syövereihin ja ajatusmaailmaan sukeltaminen ja sen luominen
uskottavaksi tarinaksi ei ole helppoa. Lukijana annan täydet pisteet
uskaliaasta tarinasta, joka kertoo transvestiitista, naiseksi pukeutuvasta
miehestä.
Käsissäni oli kaksi
valokuvaa. Valkoinen vekkihame ja pallokuvioinen paitapusero. Peruukki, valkoiset
avokkaat. Poskissa lapsenpyöreyttä niin että sydäntä kivisti.
Annamari Marttinen, Korsetti
*****
Tammi 2018
s. 339
Annamari Marttinen: Törmäys
Oon lukenut Annamari Marttisen kirjoja joskus kauan kauan sitten a muistaakseni tykännyt. Tää vaikuttaa kiinnostavalta!
VastaaPoistaTämä on kiinnostava kirja <3
PoistaLue ihmeessä!