Olohuoneen
kattolamppu liikkui.
Se heilui hitaasti
edestakaisin, aivan kuin vanhan kaappikellon heiluri.
Ruotsalainen dekkaristi Kristina Ohlsson on vallannut
ruotsalaisen lastenkirjallisuusgenren jännitystrilogiallaan, jonka avausosa on
nimeltään Lasilapset. Lasilapset
palkittiin Ruotsin parhaana lastenkirjana vuonna 2013. Kirjan päähenkilö on
Billie. Mukana seikkailussa ovat hänen koulukaverinsa Simona ja Aladdin, johon lapset tutustuivat kirjan sivuilla. Tarina alkaa siitä, kun Billie ja hänen
äitinsä käyvät tutustumassa uuteen kotitaloonsa. Talolla on hyytävä menneisyys
ja pian Billie alkaa kutsumaan kotiaan kummitustaloksi, sillä siellä tapahtuu
todella outoja juttuja.
Aladdin tuntui
viettävän todella jännittävää elämää. Vanhemmat omistivat ravintolan ja perhe
asui asuntolaivassa. Billie tunsi kateuden tunteen nostavan päätään. Miksi
juuri hänen täytyi asua vanhassa kummitustalossa?
Kirjan kuvioissa on kesä ja kaverukset ajavat paljon
pyörällä ja käyvät uimassa. Mukavaa kesälomapuuhastelua ja koska on kuuma,
jäätelö maistuu jokaiselle. Kristina Ohlsson on kirjoittanut reippaan
kesälomakirjan, joka sopii lapsille, jotka pitävät jännityksestä. Talo, jossa
lamppu heiluu katossa, seinät narisevat ja paukkuvat ja tapahtuu outoja
asioita, voi kuulostaa kammottavalta kodilta, mutta Billie ei ole ihan
arimmasta päästä. Hän päättää selvittää talon historian ja edellisten
asukkaiden tarinan. Onhan se omituista, että lähdetään talosta ja jätetään
kaikki tavarat jälkeensä, jopa kirjat.
Ei, hän ei ollut
nähnyt väärin. Ja mitä kauemmin hän katsoi pöydän pölyistä pintaa, sitä enemmän
häntä alkoi pelottaa.
Lapset ratkaisevat kummitustalomysteerin sinnikkyydellä ja
rohkeudella. Kirjalla on siis onnellinen loppu, mutta se sisältää pienen
jännittävän koukun kirjan lopussa. Billien seikkailuista on siis tehty kolme
kirjaa ja uskon, että näille kirjoille on kysyntää. Ihan tuli mieleen vanhat
Viisikko-kirjat jo senkin vuoksi, että kirjan päähenkilön nimi voi kuulua sekä
tytölle että pojalle.
Kristina Ohlsson, Lasilapset
***
Suom. Pekka Marjamäki
Wsoy 2018
s. 203
Glasparnen 2013
Lastenkirja
Lastenkirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti