Mary Shelley: Frankenstein #klassikkohaaste 20

 

Sanoin yhdessä kirjeessäni rakas Margaret, etten löytäisi ystävää täällä valtameren ulapalla; olen kuitenkin löytänyt miehen, jonka sydänystävä olisin halunnut olla ennen hänen mielensä murtumista.

20. Klassikkohaasteen kirjaksi valitsin omasta kirjahyllystäni englantilaisen Mary Shelleyn (1797-1851) jo vuonna 1818 ilmestyneen kauhukirjan nimeltä Frankenstein. Kirjan tapahtumat sijoittuivat 1700-luvulle, kun erään laivan kapteeni nimeltään R. Walton kirjoitti kirjeitä sisarelleen pitkillä laivamatkoillaan. Yllä olevassa lainauksessa kapteeni kertoi heidän pelastaneen laivaansa miehen Jäämerellä seilaavalta lautalta. Mies oli yrittänyt tavoitella koiravaljakolla edessään ajavaa jättiläiskokoista henkilöhahmoa. Pelastettu mies oli nimeltään Victor Frankenstein, joka yritti saada kiinni olennon, hirviön, jonka oli itse luonut ja herättänyt henkiin.

Eräs ilmiö, joka oli erityisesti kiinnostanut minua oli ihmisruumiin - ja itse asiassa kaikkien elävien olentojen - rakenne. Mistä elämän periaate oli peräisin? kysyin usein itseltäni.

Victor Frankenstein oli kotoisin Génevestä, ja oli opiskellut siellä, mutta sitten hänet lähetettiin 17-vuotiaana opiskelemaan Ingolstadtin yliopistoon. Hän oli ahkera opiskelija ja kiinnostunut kemiasta, luonnonfilosofiasta ja ihmisruumiista. Niinpä muutaman vuoden opiskeltuaan, hän päätti kehittää ihmisen, joka oli kaikin tavoin  jättimäinen.

Oi, ei yksikään kuolevainen voisi kestää noiden kasvojen herättämää kauhua. Uudelleen henkiin herätetty muumio ei voisi olla yhtä kammottava kuin tuo kurjimus.

Hirviön luomisen jälkeen tiedemies Victor Frankenstein sairastui kuukausia kestäneeseen hermokuumeeseen. Hirviö oli kadonnut sillä aikaa. Pian tervehdyttyään Victor kuuli pikkuveljensä kuolemasta, joka oli murhattu. Victor oli varma, että murhan oli tehnyt hänen luomansa hirviö, mutta murhasta syytettiin erästä nuorta tyttöä.

Vaikka olet luojani, sinä halveksit minua. Kuitenkin meitä liittää yhteen side jonka vain toisen kuolema pystyy katkaisemaan. Sinä aiot tappaa minut.

Victor Frankenstein sai kuulla luomaltaan hirviöltä, miten hirviön elämä oli alkanut ja jatkunut. Tiedemies oli kiinnostunut kuulemaan, miten nopeasti hirviö oli omaksunut kaiken tarkkailemalla ihmisiä. Puheensa lopuksi hirviö vaati, että Victor loisi hänelle elämänkumppanin, joka olisi yhtä ruma ja kauhistuttava kuin hän itsekin.

Tehtävä johon olin ryhtynyt oli todella iljettävä.

Saiko hirviö itselleen toivomansa elämänkumppanin, ja mitä muuta kirjan loppupuolella tapahtui, sen voit lukea tästä kauhukirjaklassikosta vailla vertaa.

 

Mary Shelley, Frankenstein

Suom. Paavo Lehtonen 1973

Otavan klassikot pokkari 2024

s. 332

Frankenstein, or The Modern Prometheus 1818

Kauhu

Tieteiskirjallisuus

20. Klassikko-haasteen vetäjänä toimii  Tuulevin lukublogi. Kiitos Tuulikki.

Klassikkohaasteesta on muodostunut jo 10-vuotinen perinne. Joka vuosi tammikuussa ja heinäkuussa kirjojen lukijat ja kuuntelijat voivat osallistua kyseiseen lukuhaasteeseen lukemalla valitsemansa klassikkokirjan.

 

Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan 

15. Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys 

16. Anni Blomqvist: Maija

17. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

18. Anne Brontë: Agnes kotiopettajatar 

19. Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu 

20. Mary Shelley: Frankenstein

 

Jeanette Bergenstav: Yön saalistajat

 

Epämiellyttävä tunne. Hän ei tiedä mistä se johtuu, mutta se tarttuu häneen kiinni ja ryömii jäätävästi selkärankaa pitkin.

Ruotsalainen Jeannette Bergenstav jatkoi kirjalla Yön saalistajat koukuttavaa Jennifer Sundin-dekkarisarjaa. Sarjan päähenkilö oli siis toimittaja Jennifer Sundin, joka oli leikattu ja kärsi kovista kivuista. Niihin hän otti kipupillereitä ja söi muutenkin kaikenlaisia pillereitä, että oli kyllä välillä ihan sekaisin. Yritti kuitenkin huolehtia lapsistaan vuoroviikoin. Jenniferillä oli koira nimeltään Coblin, jota piti ulkoiluttaa, vaikka kävely oli kivuliasta. Tällä kertaa hän sai aiheekseen nuoren miehen oudon kuoleman, josta piti kirjoittaa Torslandin sanomiin.

Sinun pitää olla varovainen.

Jennifer muutti väliaikaisesti isänsä asuntoveneeseen, sillä hän sai epämiellyttävän yllätyksen etuovelleen. Kaikenlaisia konnia sitä olikin liikkeellä. Rikostoimittaja ei siis saisi kirjoittaa siitä, mitä häneltä tilataan. Uskoisin, että toimittajat saavat elävässäkin elämässä paljon kuraa siitä, mitä he kirjoittavat. Jeannette Bergenstav on toiminut rikosreportterina, joten hän hyödyntää omia kokemuksistaan kirjojen tarinoissa.

Ilman ennakkovaroitusta mies nosti toisen kätensä ja iski häntä oikealla suoralla.

Yllä olevasta lauseesta tulee mieleeni tapahtuma, joka sattui eräälle naispoliitikolle Helsingissä keskellä päivää. En hyväksy minkäänlaista väkivaltaa, en henkistä enkä fyysistä. Kaduilla pitäisi olla turvallista kävellä aina, mutta sitä se ei ole. Yön saalistajissa eräs nuori nainen iskettiin tajuttomaksi keskellä katua öiseen aikaan, ja hän heräsi vangittuna pimeään ja kylmään paikkaan. Tapahtumalle oli todistaja, mutta hän luikki pakoon, eikä kertonut poliisille mitään.

Oli pilkkopimeää. Ja sikakylmää. 

Pian nuori nainen sai pimeyteen toisenkin henkilön. Sitten piti vain odottaa, sillä rikollisilla oli aikataulunsa. Odotus oli kauheaa, sillä nainen oli sairastunut, eikä ruoka pysynyt sisällä.

Jennifer oli taitava rikostoimittaja ja hänellä oli hyviä apureita. Varsinkin valokuvaaja Peter oli isona apuna, kun piti liikkua paikasta toiseen. Jenniferillä oli omiakin murheita vammojensa ja kipujensa lisäksi, sillä hänen ex-miehensä oli oikea lurjus, ja vanha ystävänsä oli rikollinen, joka edellisessä kirjassa teki aika monta rikosta jäämättä kiinni. Nyt hän viestitti kirjan lopussa saapuvansa perheensä luokse - siis eihän hänellä ollut omaa perhettä.

Jeannette Bergenstavin Yön saalistajat dekkarissa kello tikitti ja rikokset kovenivat.

Jeannette Bergenstav, Yön saalistajat *****

Suom. Kirsi Kokkonen

Docendo 2024

s. 510

Dekkari

Jennifer Sundin-sarjan 2. osa

Göteborg

 

Jeannette Bergenstav: Syntiuhrit

Niko Kettunen: Kaikenkarvainen kapybara

 

Olemme vain yksi monista elämänmuodoista tällä planeetalla. Kimalainen ei osaa ajaa Cadillacilla, mutta eipä ihminen osaa myöskään pölyttää. Kumpi voittaa?

Meidän Mimmi koiramme esittelee kuvassa Helsingin Sanomien tiedesivujen Viikon eläin-palstan teksteistä koottua tiedetoimittaja Niko Kettusen kirjaa Kaikenkarvainen kapybara. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet Viikon eläimet ja Örisevä konnakala.  Niko Kettunen valittiin vuonna 2024 vuoden tiedetoimittajaksi. Hänen pitämänsä palsta eläimistä on hauska ja siinä kerrotaan eläimistä, mutta samoja aiheita liitetään joissakin kirjoituksissa ihmisiin ja yhteiskunnan ajankohtaisiin asioihin.

Me täällä eläinpalstalla toivoisimme kansanedustajien käyttävän eläinaiheisia kravatteja useamminkin. Nähtäisiinkö jollakulla seuraavaksi vompattikravatti? Tai opossumikravatti?

Entä Kapybara eli vesisika? Tämä jyhkeä jöllikkä olisi mitä mainioin maskotti. Kiltti ja säyseä kapybara ei ärsytä ketään, eikä sillä ole puoluekirjaa.

Kansanedustajan pesukarhukravatti nousi uutisaiheeksi kesällä 2023, joten olipa hauskaa, että tiedetoimittaja bongasi sen palstansa yhdeksi sivuteemaksi. Aina on hyvä puhua eläimistä, olen samaa mieltä. Eikä kansanedustajien tarvitse pönöttää vaatetuksellaan. He ovat tavallisia ihmisiä ja edustavat tavallisia ihmisiä. Lisää vain eläinkuvioita ja -kuoseja eduskuntaan.

Kansikuvassa komeilevasta Kapybarasta sen verran, että kirjoituksen mukaan se on maailman suurin jyrsijä ja kasvaa yli 60cm korkeaksi ja painaa yli 60kg. Huima painonnousu tällä Etelä-Amerikan ruohikkoa ja vesikasveja kaikessa rauhassa puputtavalla jyrsijällä, joka viihtyy hyvin vedessä. Terveelliset elämäntavat hänellä. Kasvisruoka on kaikille hyvä vaihtoehto, mutta eläinten ruokavalioissa on isoja eroja, kuten tiedämme ja kirjan luettuamme tiedämme lisää.

Iltapäivälehtien lööpistä tuttu seksihelle on jo eräänlainen käsite. Tiede on nyt osoittanut, että on myös sukupolvenvaihdoshelle. Sen raja, ainakin kilpikonnilla, on 31 lämpöastetta.

Maapallon lämpeneminen on nimittäin muuttamassa eliöiden sukupuolijakaumaa mielenkiintoisella tavalla. Yhdysvalloissa Floridassa esimerkiksi on havaittu, että viime vuosina joillakin alueilla ei ole kuoriutunut enää lainkaan koiraspuolisia kilpikonnia.

Yhdistän nyt huoleni ilmaston lämpenemisestä tämän päivän Yhdysvaltojen presidentin vaihtoon, joka toi kamalan uutisen meille kaikille: Yhdysvallat eroaa Pariisin ilmastonsopimuksesta. Uusi presidentti on vain huolissaan bisneksistä ja diileistä, eikä niiden vaikutuksista ilmastoon ja maapallon tilanteeseen. No kilpikonnat katoavat maapallolta, kun lämpimässä vedessä syntyy vain naaraita. Sanonpa vain, että äly hoi älä jätä, mutta se taitaa olla jo myöhäistä Yhdysvalloissa.

Niko Kettusen tiedekirja Kaikenkarvainen kapybara kertoo runsain kuvin ja väliin ratkiriemukkaan tekstin avulla mitä eläinmaailmassa ja yhteiskunnassa on meneillään. Niitähän ei voi poissulkea toisistaan, sillä kaikki ihmisten toiminta vaikuttaa eläimiin, luontoon ja ilmastoon. Suosittelen lämpimästi tätä kirjaa jokaiseen kotiin. Lapset rakastavat eläimiä ja niiden kuvia. Teksti sopii hyvin aikuisten huumoriin ja älynystyröihin, ja mikä ettei, uskoisin nuorisostakin löytyvän aiheesta kiinnostuneita lukijoita. Aina on tilaa luonnon kummajaisille.

 

Niko Kettunen, Kaikenkarvainen kapybara - Tiedetoimittaja kertoo luonnon kummajaisista *****

SKS 2024

s. 209 + Kuvat + Sisällys + Kuvalähteet + Hakemisto 

Tietokirja 

 

 

Tässä kuvassa meidän Mimmi ja Ozzy tutkivat, että mitä se mamma heittelee lattialle. Ei ainakaan syötävää tällä kertaa.

Balli Kaur Jaswal: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

 

Kurssi tarkoitettu vain naisille. Ohjaajaa etsitään. Palkkio, opetusta kaksi kertaa viikossa. Ota yhteyttä sikhien asukasyhdistyksen Kulwindar Kauriin.

Singaborelaisen Balli Kaur Jaswallin Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille osui ja upposi lukumakuuni, sillä siinä on rakkauden ja romantiikan lisäksi rutkasti intialaista kulttuuria, ruokaa, vaatetusta, tapoja ja kulttuurien yhteentörmäystä, sillä tapahtumapaikkana oli Lontoo, jossa oli suuri punjabilaiskielisten maahanmuuttajien asuinalue. Huolimatta singaborelaisesta taustastaan, Jawal on asunut monessa eri maassa, myös Intiassa ja Briteissä. Nimeen on liitetty kaur, jos on naispuolinen sikhi.

"Tämä työ vaatii kunnioittavaa mieltä ja ammattitaitoa. Sinun kunnioituksesi on selvästi kyseenalaista, koska tupakoit temppelin alueella. Minulla on suuria epäilyksiä myös ammattitaitosi suhteen."

Kulwindar Kaur oli kirjan päähenkilö, joka palkkasi toisen päähenkilön, ainoan hakijan, joka oli nuori lontoolainen  Nikki, vetämään kirjoituskurssia intialaistaustaisille punjabin kieltä puhuville naisille. Nikkille oli yllätys, että kaikki paikalle tulleet naiset olivat jo iäkkäämpiä, sekä luku- ja kirjoitustaidottomia leskiä, paitsi Sheena, josta Nikki sai itselleen hyvän ystävän. Sheenan avulla kurssi sai lisää syvyyttä ja pian Nikki huomasi vetävänsä naisille eroottisten kirjoitusten kurssia. Naiset halusivat itse sellaista, mutta Nikki sai ujutettua mukaan vähän kirjoitustaidon opetustakin.

"Nämä ovat hyvin intiimejä. Lesket varmaan ihan mielellään jakavat ne kanssasi, mutta voi olla vähän eri juttu julkistaa ne." 

Kirjan sivuilta voit lukea useamman eroottisen tarinan, joita kurssilaiset kertoivat ja Sheena kirjoitti ylös ja käänsi englanniksi, sillä Nikkin punjabin kielen osaaminen oli heikompaa kuin hän tiesikään.

Nikkin omaan elämäänkin tuli uutta vipinää, kun hän tapasi Jasonin. Jason ei ollut ihan rehellinen Nikkille, joten suhde sai rakkaudesta huolimatta ikävämmän käänteen. Myös kuullessaan eräästä oudosta kuolintapauksesta, Nikki huomasi erään raskauttavan todisteen, joka veisi rikollisen vankilaan.  Tuo rikollinen oli vaarallinen. Miten siinäkin jutussa kävi, sen voit lukea kirjan sivuilta. Ja julkaistiinko leskien eroottiset tarinat?

Balli Kaur Jaswalin Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille vei ja minä vikisin hyvästä mielestä. Toivotan sinulle yhtä hienoja hetkiä kirjan tarinoiden parissa, kuin mitä itsekin tunsin ja tunnelmoin.

 

Balli Kaur Jaswal, Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille *****

Suom. Inka Parpola *****

Sitruuna 2021

s. 353

Erotic Stories for Punjabi Widows 2017

Feelgood

Lucy Clarke: Vaellus

 

Hän mietti, miltä tuntuisi ottaa vielä yksi askel. Yli reunan. Olla hetken painoton. Sukeltaa pilven henkäys kasvoillaan.

Englantilaisen Lucy Clarken Vaellus  kertoi neljästä englantilaisesta ystävyksestä, jotka tekivät joka vuosi yhteisen matkan johonkin lomapaikkaan. Nyt oli Lizin vuoro tehdä matkasuunnitelma, ja hän halusi yllättäen vaellusmatkalle Norjaan. Hän halusi haastaa itsensä, mutta ystävät eivät ihastuneet ajatukseen. Pitäisi kulkea arvaamattomassa vuoristomaisemassa luonnon armoilla, nukkua teltoissa ja hygienia ja syöminen olisivat surkeaa. Kuka jaksaisi kantaa rinkkaa selässä kymmeniä kilometrejä päivässä. Liz halusi, että ystävät harjoittelisivat kuntoilua, mutta ei se heitä kiinnostanut. Matkalle kuitenkin lähdettiin. Tosin Joni  omine ongelmineen tuli mukaan vasta myöhemmin.

Maggie nousi varpailleen ja kuiskasi jotain soittajan korvaan. Sitten hän kääntyi, katsoi heidän pöytäänsä, osoitti, hymyili. Helena muksaisi Jonia. "Vapaailtasi taitaa olla ohi."

Joni oli maailmankuulu laulaja, joka tietysti haluttiin esiintymään vuoristoravintolassakin. Hänellä oli taito järjestää skismaa ystävysten välille, varsinkin hänen ja Helenan välille. Helena kantoi mukanaan tärkeää aarretta, mutta jokaisella heillä oli omat salaisuutensa matkassa, mikä aiheutti rasittavia ongelmia ja riitoja matkalla. Tuollaiselle vaellusmatkalle ei kannattaisi lähteä vain ystävyyden kannattelemina. Pitää olla taitoa liikkua luonnossa, ymmärrystä ja sopeutumiskykyä.

Helena puri hammasta niin että poskilihaksia kiristi. Hänen rakoille hiertyneitä kantapäitään poltti joka askelella, rinkka pomppi hänen selässään.

Vaellusmatka aiheutti itse kullekin kaikenlaista vaivaa. Lisäksi oli myrsky tulossa. Liz oli ohittanut myrskyvaroitukset olankohautuksella. Tuo myrsky aiheutti kuitenkin suurimmat ongelmat, sillä he löysivät jotain, jota heidän ei pitänyt löytää. Pian heitä oli tuntematon rikollisryhmä lähestymässä, he olivat menettäneet varusteensa ja ikävyydet lisääntyivät täydellä teholla. Miten heille kävi Blåfjell-vuorella? 

Oli vain usva ja hurja pudotus alapuolella.

Lucy Clarken Vaellus kertoi uskomattoman jännittävistä tapahtumista henkeäsalpaavien maisemien ja arvaamattoman luonnon armoilla. Suosittelen kaikille ulkoilmasta ja vaelluksesta kiinnostuneille lukijoille.

Lucy Clarke, Vaellus *****

Suom. Kristiina Vaara *****

Otava 2025

s. 376

The Hike 2023

Jännityskirja

Norja

Lucy Clarke: Haaksirikkoutuneet

 

Sara Divello: Broadwayn perhonen

 

 

Murha ei ole koskaan hyvä asia, mutta sellaisesta lukeminen on hyvää ajanvietettä aamuiselle työmatkalle, Ella Bradford ajatteli kääntäessään esiin New York Daily Newsin nelossivun.

Yhdysvaltalaisen Sara Divellon romaani Broadwayn perhonen kertoi todellisesta rikoksesta, jota amerikkalaiset seurasivat vuonna 1923. Kyseessä oli nuoren kauniin seurapiirinaisen murha. Ella Bradford löysi työnantajansa ja ystävänsä Dot Kingin surmattuna, kun tuli töihin Manhattanilla sijaitsevaan asuntoon. Ella oli mustaihoinen, joten voi vain kuvitella, miten 20-luvulla kohdeltiin mustaihoisia, jotka liittyivät rikokseen esim. todistajina. Muitakin outoja tutkimuslinjoja löytyi, mutta niiden takana olivat poliitikot ja hyvä veli-järjestelmä, joka suojeli hyväosaisia joutumasta tutkittavaksi, saatikka vankilaan.

"Kas kas. Mistä nuo ovat tulleet? Kävikö joku kimppuunne sen jälkeen, kun olitte mennyt yksin nukkumaan?"

Rikosta tutki komisario Coughlin New Yorkin rikostutkintayksiköstä. Ensimmäisenä  hän halusi haastatella uhrin poikaystävää, Albert Guimaresia, joka oli tyypillinen muiden rahoilla elelevä gigolo pahinta laatuaan. Uhrin kotiapulainen oli nimennyt tekijäksi juuri Guimaresin. Valitettavasti Guimares osasi esittää itselleen alibin ja todistajat, mutta sehän ei pitänyt lainkaan.

Pohatta oli pulassa, koska hän oli viimeinen, joka oli nähty Dot Kingin seurassa, eikä John Thomas ollut nähnyt hänen lähtevän asunnolta. Murhaajan rooliin sopi kuitenkin paremmin Guimares, intohimoinen mies täynnä vihaa. Kloroformilla murhaaminen ei kuitenkaan ollut intohimorikos. Se edellytti suunnittelua.

Manhattanin asunnon ja Dot Kingin ylellisen elämäntyylin rahoittaja oli salaperäinen "pohatta", rikas liikemies, ilmeisesti poliitikko, tai tuleva sellainen. Ja aivan varmasti hän oli naimisissa, koska pysytteli nimettömänä ja piilotteli itseään. Hänellä oli varmasti oltava tietoa tapahtumista. Kuka hän olikaan, sen voit lukea kirjan sivuilta. Kolmas kirjan päähenkilöistä oli kyseisen miehen vaimo. Kirjailija halusi ottaa vaimon esille, koska hän halusi näyttää, mitä kyseinen tapahtuma teki vaimolle. Mitä vaimo kenties tunsi ja mitä hän menetti?

Neljäs kirjan päähenkilöistä oli rikostoimittaja Julia Harpman, joka oli yksi harvoista naistoimittajista ja vielä harvemmista rikostoimittajista 1920-luvulla. Valitettavasti hänkään ei saanut ratkottua Broadwayn perhosen mysteeriä, mutta hilkulla se oli. Mitä tapahtuikaan muutama vuosi myöhemmin, kun tapaus oli ratkeamaisillaan?

Sara Divellon Broadwayn perhonen nosti esille 1920-luvulla Amerikkaa kuohuttaneen seurapiirimysteerin. 

 

Sara Divello, Broadwayn perhonen

Suom. Elina Salonen

Sitruuna 2024

s. 526

Broadway Butterfly 2023

1920-luku

True crime-romaani

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

 

Vaikuttaa yhä todennäköisemmältä, että minä todella lähden retkelle, joka on nyt muutamia päiviä kummitellut mielessäni.

Japanissa syntynyt, mutta jo varhain Britteihin muuttanut nobelisti Kazuo Ishiguro kuvasi kirjassaan Pitkän päivän ilta vanhenevan hovimestarin harvinaista lomailua kesällä 1956, jonka hänen uusi isäntänsä, amerikkalainen herra Farraday, hänelle myönsi. Farraday oli huomannut, että hovimestari Stevens oli aina työn touhussa, jota riitti isossa Darlington Hallissa. Tosin työntekijätkin olivat vähentyneet muutamaan. 

Hovimestari Stevens aikoi käyttää lomansa hyödyksi, ja käydä aiemmin kartanossa työskennelleen neiti Kentonin luona, jonka kanssa Stevensillä oli ollut pitkä kirjeystävyys. Ehkäpä hän saisi houkuteltua neiti Kentonin töihin taloudenhoitajaksi Darlington Halliin. Heillä nimittäin oli pula työntekijöistä.

Huomaan, että olen joutunut muistojeni valtaan, ja se on kenties hitusen hupsua. Tämänhetkinen matkani edustaa kuitenkin minulle harvinaista tilaisuutta nauttia täysin rinnoin Englannin maaseudun monenlaisesta loistosta, ja tiedän että kadun myöhemmin karvaasti, mikäli sallin itseni ajautua asiattomasti harhateille.

Ikääntyvän Stevensin muistoista nousi esille yläluokkainen elämäntapa lordi Darlingtonin hovimestarina, jota hän muisteli tarkkaavaisesti läpi sotien. Lordin vieraat olivat olleet kotimaan ja ulkomaiden sodan ja rauhan tärkeimpiä tekijöitä. Työ oli tuosta ajasta muuttunut kovasti lordin kuoleman jälkeen. Kuuluipa siihen ikävämpikin ajanjakso, kun lordia syyteltiin, mutta siitä lähemmin kirjan sivuilla.

Stevens oli hyvin työorientoitunut Darlington Hallin hovimestari. Hänelle oli hyvin tärkeää se, minkälaisen vaikutelman hän antoi muille ihmisille, ja miten hän hoiti työnsä. Hän mietti matkaansa varten pitkään esim. pukujaan, joita käyttää loman ajoaikana ja muuna aikana, samoin kenkiään. Hän oli hyvin pikkutarkka kaikessa tekemisessään, oli se sitten pölyjen pyyhkiminen tai henkilökunnan valitseminen ja kouluttaminen. Ilmekään ei värähtäyt Stevensin kasvoilla tilanteessa kuin tilanteessa. Tosin silloin hänellä oli vaikeuksia, kun hänen isänsä oli kuolemaisillaan.

Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta on Booker-palkittu muistelukirja ikääntyvän hovimestarin elämästä. Tarina sisältää haikean rakkaustarinan, josta lähemmin voi katsoa Anthony Hopkinsin ja Emma Thompsonin näyttelemästä elokuvasta.

Kazuo Ishiguro, Pitkän päivän ilta

Suom. Helene Bützow

Keltainen pokkari Tammi 2017

s. 283

The Remains of the Day 1989

Ensim. suomen kielinen painos 1990

Booker-palkinto 1989

Kazuo Ishiguro sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2017

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

 

Linda Bondestam: Hopi Hopi - Reippaan robotin tarina

 

Tervetuloa vuoden 2032 maapallolle, toivotetaan suomenruotsalaisen Linda Bondestamin lastenkirjassa Hopi Hopi. Hopi Hopi kertoi hellyttävän tarinan pienestä robotista ja samalla elettiin maapallolla vuoteen 2142 asti. Mitä tapahtuikaan tuon sadankymmenen vuoden aikana, se kannattaa lukea tästä upeasti kuvitetusta lastenkirjasta, jonka kuvituksen on tehnyt kirjankuvittajana lukuisia lastenkirjoja kuvittanut Linda Bondestam. Hopi Hopi on Linda Bondestamin neljäs itse kirjoittamansa teos, ja se voitti Ruotsissa lasten- ja nuortenkirjallisuuden August-palkinnon vuonna 2024. 

 

 

Hopi Hopin synnyinvuonna 2032 maapallolla oli jo 9,7 miljardia asukasta ja 10 miljardia robottia. Pieni robotti meni töihin kuljetusliikkeeseen, missä liikutettiin paketteja. Pomon mielestä oli hyvä, että robotti ei käyttänyt aikaansa syömiseen, juomiseen eikä taukoihin ja oli sen lisäksi paljon vahvempi kuin muut työntekijät, eikä hänelle tarvinnut maksaa palkkaa. Yöt robotti siivosi työpaikan tiloja. Pian muut työntekijät saivat potkut.

 

 

Eräänä päivänä pieni robotti sai uuden työkaverin, jonka nimi oli Turbo Go Go Tech. Ja niinhän siinä kävi, että pomo ja pieni robotti saivat potkut. 

Hopi Hopi ohjemoitiin uudelleen ja hänet lähetettiin maailmalle muihin tehtäviin mm. kuljettamaan kauppaostoksia, viemään lahjoja ja kukkia, taluttamaan koiria, leikittämään lapsia ja kuvittamaan lastenkirjoja. Niiden jälkeen Hopi Hopi ohjelmoitiin töihin kanatehtaaseen ja sotateollisuuteen. Taisteluunkin hänet lähetettiin. Sota muutti kaiken. Mutta mitä siitä seurasikaan?

 

Linda Bondestamin Hopi Hopi laittaa miettimään, mitä oikein maapallolla on meneillään ja mikä on maapallon mahdollinen tulevaisuuskuva. Uskon, että tämä pienen robotin tarina laittaa lasten aivonystyrät töihin. Tulevaisuus on lasten, joten ei pilata sitä.

 

Linda Bondestam, Hopi Hopi - Pienen robotin tarina *****

Kuvitus Linda Bondestam *****

Suom. Päivi Koivisto *****

Förlaget & Teos 2024

s. 80

Chop Chop - En tapper jordbos bärettelse 2024

Lastenkirja

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden August-palkinto 2024

KIRJAKEVÄT 2025

 

KIRJAKEVÄT 2025

On tullut jälleen aika katsastaa kevään kirjatarjontaa. Olen varaillut kiinnostavaa lukemista Vaski-kirjastojen nettivarauksen kautta. Onneksi kirjastot ovat olemassa, sillä tällä hetkellä varauslistallani on jo lähes 50 tänä vuonna ilmestyvää kirjaa. Keräsin listalle muutamia uutuuskirjoja, joita odotan todella kiinnostuneesti.

 

 

Yhdysvaltalainen Elizabeth Strout on yksi lempparikirjailijoistani. Olen lukenut kaikki hänen kirjojensa suomennokset, ja postaukset löytyvät blogin sivuilta mm. Olive Kitteridge. Burgessin pojat kertoo veljeksistä, jotka menettivät lapsena isänsä. Kotiinpalaaminen nostaa jännityksiä pintaan. Perhedraamaa jälleen tarjolla tavalla, jonka Strout hallitsee.

Ranskalaisen Valérie Perrinin esikoiskirja Sunnuntain unohdetut kertoo Justinesta, joka käy töissä vanhainkodissa. Siellä hän pitää seuraa vanhuksille, joita kukaan ei käynyt tapaamassa sunnuntaisin. Justine kirjoitti ylös erään vanhuksen elämäntarinaa. Sunnuntain unohdetut on voittanut jopa 13 kirjallisuuspalkintoa. Suorastaan rakastuin Perrinin Vettä kukille teokseen, joten tuskin maltan odottaa, että saan tämän esikoiskirjan luettavaksi.

 

 

Yhdysvaltalaisen Ann Napolitanon Rakas Edward kertoo pojasta, joka selvisi ainoana eloonjääneenä lentokoneonnettomuudesta. Viime vuonna lukemani Napolitanon teos Kaunokaisia kertoi lapsuuden traumojen vaikutuksista mielenterveyteen, ja sitä samaa löytyy myös tämän kirjan sivuilta.

 

 

Mikko Kamulan viides historiallinen Metsän kansa-fantasiasarjan kirja on nimeltään Pohjolan neito. Sarjan parissa on eletty 1400-lukua, ja Juko Rautaparran perheenjäsenet ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Pohjolan neito kirjassa Rautaparran nuorin poika Tenho ja häntä tietäjäksi opettava Yörnin äijä lähtevät pelastamaan erästä henkilöä, jonka Pohjolan emäntä on siepannut. Aiemmat sarjan kirjat: Kalevan pojat, Tuonela, Iso härkä ja Ikimetsän sydänmailla, löytyvät blogin sivuilta.

 

 

Yhdysvaltalaisen TJ Klunen fantasiakirja Taivaansinisen meren tuolla puolen jatkaa iki-ihanaa Talo taivaansinisellä merellä kirjan tarinaa. Kaukaisella saarella on orpokoti maagisille lapsille. Orpokotia ja lapsia hoitaa Arthur ja Linus. Ensimmäinen kirja kertoi Linuksen tarinan ja tämä toinen Arthurin tarinan.

 

 

Antti Heikkisen kirjoittama elämäkertakirja Sellasta kertoo koko Suomelle niin rakkaan Seela Sellan tarinan. Olen onnistunut käymään tämän hienon näyttelijän esityksessä, ja se oli mieleenpainuvan ihana kokemus. Seela Sella on tullut tutuksi monista tv-näytelmistä, ja viimeksi näin hänet tv:ssä, kun hän luki Väinö Linnan Tuntematon sotilas kirjaa lukupiirikirjana Itsenäisyyspäivänä 2024.

 

 

Ulla Raskin esikoisromaanin, Blanka, Itämeren tytär, matkassa matkataan kauas 1600-luvulle. Blankan sisko kuoli ennen häitään, joten Blankan ei auttanut muu, kuin matkata siskonsa puolesta morsiameksi lyypekkiläiselle leskimiehelle. Vaikuttaa aivan minun kirjaltani, ja kansikuva on huippuhieno.

Laura Lähteenmäen teos Marian kirja kertoo Elias Lönnrotin puolisosta. Lähteenmäki on tarkka perhesuhteiden kertoja, joten sitäkin  on luvassa tässä historiallisessa 1800-luvulle sijoittuvassa kirjassa. 

 

 

Saara Henrikssonin historiallisessa teoksessa Kerjäläiskuningatar matkataan 1400-luvun Saksaan nuoren ruhtinatarabbedissa Hedvigin kaupunkivaltioon. Kun isä on Saksin vaaliruhtinaskunnan hallitsija, ei Hedvigin auttanut muu kuin suostua abbedissaksi, vaikka edessä oli ilkeä juonittelujen verkosto, joka havitteli hänen valtaansa.

 

 

Eveliina Talvitien Helga aloittaa historiallisen romaanitrilogian ompelumaailmasta, kuten kansikuvasta näkyy. Tulossa on käsityöläisnaisten historiaa ja muotia. Nyt on minua kiinnostava kirja, sillä nuorena suunnittelin itselleni jopa muotialaa.

 

 

Yhdysvaltalaisen Barbara Kingsolverin teos Demon Copperhead sai Pulizer-palkinnon vuonna 2023. Kirja sai myös Womens price for the fiction-kirjallisuuspalkinnon samana vuonna. Kirja kertoo pojasta, joka syntyi yksinäiselle teiniäidille Appalakeilla. Kirja sisältää päihde-elämää ja riippuvuuksia sekä väkivaltaista perhe-elämää. Demon joutuu mm. laitoskierteeseen. 

 

 

Nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien Unelmia kiinnostaa jo sen vuoksi, että olen lukenut häneltä aiemmin neljä kirjaa mm. Kotiinpalaajat. Unelmia kertoo nigerialaisista nykyajan naisista. Teemoina ovat rakkaus, seksi ja unelmat. Kun kyseessä on Adichien kirja, teemat voivat olla aika vahvalla näkökannalla katsottuja, jopa väkivaltaisia. 

 

Mitä sinä  aiot lukea tänä keväänä?

💚 LUKUILOA VUODELLE 2025 💚

Miia Siistonen: Harri Henttinen: Sieluni värit

 

Vesilahdesta on tullut minulle paikka, joka ei lähde minusta, vaikka minä joskus poistuisinkin. Tässä miniruhtinaskunnassa on jotain ihanan naivistista ja jopa surrealistista.

Miia Siistosen kirjoittama elämäkerta Sieluni värit kertoi Vesilahdella jo noin 30 vuotta toimineesta kirkkoherrasta Harri Henttisestä, joka on tullut tutuksi vuosien varrella mediasta ja viimeisinä vuosina jopa Pride-tapahtumasta, jossa hän on ollut mukana. Harri Henttinen on karismaattinen ja rohkea henkilö, mutta kuka uskoisi, että hän oli hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt lapsi, joka uppoutui koulutehtäviinsä ja yritti olla näkymätön.

Kas näin, peilistä katsoo KirkkoHarri, sellaisena kuin olemme tottuneet hänet näkemään.

Harri Henttinen meikkaa ja pukeutuu värikkäästi. Kun hänet näkee, voisi kuvitella, että hän olisi jonkin bändin soittaja tai jollakin luovalla alalla, näyttelijä tai mediapersoona. Hänen kotinsa on myös värikäs ja luovalla tavalla sisustettu. Kukat ovat hänelle valtavan tärkeitä, joten niitä on runsaasti, sekä silkkikukkia että ruukkukukkia. Kirjan osat on jaoteltu eri väreihin. Väreillä on hänelle todella tärkeä merkitys.

Runoilijoiden kuvaamaan taivaaseen Harri ei usko. Helmiportit, kristallivirta ja harppua näppäilevät enkelit - ne ovat mielikuvitusta, ihmisten keksintöä. Taivas on nimenomaan valoa. Lempeää, lämmintä valoa.

Harri Henttisellä on jalat maassa ja hänen ajatusmaailmansa on keskittynyt nykyisyyteen. Hän on kasvanut ja kehittynyt omaksi itsekseen pitkän kaavan kautta. Sekaan on mahtunut myös ns. punkkarikausi, josta lähemmin voit lukea kirjan sivuilta. Usein kysytty kysymys häneltä on ollut hänen seksuaalinen suuntautuminen.  Voin vain kuvitella, miten julmia lapset kouluaikana ovat olleet, koska hän ei pitänyt samoista asioista kuin muut pojat, rajuista leikeistä ja urheilusta.

"Ihanteena ja tulevaisuuden visionani on, että voisin vihkiä homoparin. En ole tähän ikään asti vielä löytänyt yhtäkään syytä, minkä takia Jumalan siunaus pitäisi kieltää kahdelta ihmiseltä, jotka rakastavat toisiaan. En, vaikka he olisivatkin samaa sukupuolta."

Yllä olevan lauseen löytää Kördis-lehden haastattelusta lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Harri Henttinen sai lopultakin vihkiä homoparin vuonna 2024, kun Vesilahden kirkkoneuvosto oli avannut seurakuntansa tilat muillekin kuin heteroparien vihkimiselle. Naispappeus oli myös asia, jota hän kannatti vahvasti. 

Harri Henttisen ajatukset ovat virkistävän tavallisia. Hän ei ole koonnut itselleen pappisroolia, jonka taakse kadota muilta ihmisiltä saarnastuolin taakse piiloon, vaan hän tuo esille ajatuksia ja mietteitä, mitä suurin osa ihmisistä ajattelee. Me ajattelemme, että kirkko ja papit pyrkivät olemaan instituutiossa, joka on erillään tavallisesta elämästä. Onko se oikein? Käykö kukaan tänä päivänä kirkon tilaisuuksissa ja onko niitä edes?

Harri Henttinen on tiiviisti mukana vesilahtelaisten elämässä KirkkoHarrina. Hän on vetänyt mm. karaokea tai aerobickiä kuntalaisilleen. Koko kansa tuntee hänet lehtijutuista ja tv:stä. KirkkoHarri on ihanan värikäs persoona.

 

Miia Siistonen, Harri Henttinen: Sieluni värit *****

Docendo 2024

s. 260

Elämäkerta

Nicholas Sparks: Valinta

 

Musiikki oli viimeinen pisara tänä viikonloppuna, joka jo muutenkin oli ollut Gabbyn elämän kurjimpia. Kovaääninen musiikki.

Yhdysvaltalaisen Nicholas Sparksin teoksessa, nimeltään Valinta, on ihana kansikuva koiranpennusta. Gabbyn Molly-koira odotti pentuja, ja Gabby oli varma, että naapurissa asuvan miehen koira oli pistänyt hänen koiransa paksuksi. Sekarotuisia koiranpentuja oli siis tulossa, sillä Gabbyn koira oli collie ja naapurin koira oli bokseri. Gabby päätti vihan vimmoissaan käydä naapurille kertomassa, mitä mieltä hän oli asiasta. 

Tämä ei voinut olla totta. Kaikista tämän kaupungin ihmisistä tuo mies. Miksi maailmassa hänellä ei tänään voinut olla aivan tavallinen, harmiton päivä?

Gabby vei koiransa eläinlääkärille, joka oli tuttu mies naapurista. Kylläpä häntä hävetti. Sen lisäksi hän kuuli, että naapurin koira oli kastroitu, joten se ei voinut olla koiranpentujen isä. Naapuri oli nimeltään Travis. Hyvin puoleensavetävä mies, mutta Gabbylla oli jo miesystävä.  Se suhde ei ollut kovin tiivis, joten eipä aikaakaan, kun Gabby huomasi viettävänsä aikaa naapurin ja hänen  ystäviensä parissa.

Travis yritti karistaa yhdentoista vuoden takaiset muistot mielestään ja mietti, miksi ne olivat nousseet mieleen niin selkeästi.

Ensimmäinen kirjan osa kertoi vuodesta 1996, kun Gabby ja Travis tapasivat toisensa. Toinen osa kertoi vuodesta 2007. Yhteentoista vuoteen mahtui kaikenlaista. Heidän suhteensa oli lähentynyt alun erimielisyyksien jälkeen. Perheeseen oli syntynyt kaksi lasta, joiden yksinhuoltajaksi Travis oli päätynyt aivan yllättäen. Gabby oli etupäässä hoitanut työnsä ohessa lapset ja kodin, joten niiden hoitaminen oli yllättävän vaikeaa miehelle, joka ei ollut tehnyt niitä aiemmin. 

Oli tullut aika tehdä ikäviä valintoja. Mitä valintoja Travis tekikään, sen voit lukea kirjan koskettavilta sivuilta. Ja mitä tapahtuikaan Gabbylle?

Nicholas Sparksin viihderomaani Valinta sisältää tunteita ja yllättäviä tapahtumia.

 

Nicholas Sparks, Valinta

Suom. Anja Meripirtti

Wsoy 2009

s. 331

The Choice 2007

Feelgood

Kirjat 2025

 

Acevedo Elizabeth: Kaikilla mausteilla

Ahndoril Alex: Murhan avain

Andersson Laura: Kuolema Kulosaaressa

Andersson Laura: Tähtipölyn Bulevardi

Bergenstav Jeannette: Yön saalistajat

Bondesdam Linda: Hopi hopi 

Burrow Maria: Rosholmin murhat

Burrow Maria: Friimannin kirous

Canth Minna: Hanna

Clarke Lucy: Vaellus

Da Costa Mélissa: Toivoa versovat päivät 

Divello Sara: Broadwayn perhonen

Engberg Katrine: Kunnes aika koittaa

Gerritsen Tess ja Gary Braver: Valitse minut

Hjulström Carin: Pikku murha vain 

Horst Jorn Lier: Ajokoirat

Jackson Buzzy: Punatukkainen tyttö

Jansson Tove: Seikkailu merenpohjassa

Jansson Tove ja Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari

Jaswal Balli Kaur: Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille

Jónasson Ragnar ja Katrin Jacobsdóttir: Reykjavik

Kangas Joel: Kaamos

Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta

Keigo Higashino: Pahan asialla

Kettunen Niko: Kaikenkarvainen kapybara - Tiedetoimittaja kertoo luonnon kummajaisista 

Keskitalo Joona: Suo, joka upposi

Koch Herman: Pääosassa Sophia

Lehtolainen Leena: Vihreän lohikäärmeen risteys

Lipasti Roope: Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

MacBride Stuart: Kolean maan povessa 

MacFadden Freida: Kotiapulainen valvoo

Mitchell Caroline: Keskiyön peli

Nicholls David: Melkein perillä

Polva Anni: Tiinalla on hauskaa

Rask Ulla: Blanka, Itämeren tytär 

Rämö Satu: Rakel

Rönkä Matti: Onnen kaukoranta 

Shearer L. T.: Kissa, joka ratkaisi kolme murhaa

Shields Carol: Ruohonvihreää

Sigurdardóttir Lilja: Sysimusta kuilu

Siistonen Miia: Harri Henttinen, Sieluni värit

Simons Ida : Tyhmä neitsyt

Shelley Mary: Frankenstein

Sparks Nicholas: Valinta

Viima Mikael: Verijälki

Vuori Kristiina: Kuningattaren lemmikki

 

 

Satu Rämö: Rakel

 

 

Hän painoi vain lisää kaasua. Horisontissa näkyvä meri kimmelsi. Rakel lisäsi vauhtia entisestään, puristi auton ohjauspyörää vielä hetken molemmilla käsillään ennen kuin päästi lopullisesti irti.

Satu Rämön Rakel on Hildur-dekkarisarjan neljäs osa. Rakel oli Hildurin, Rósan ja Björkin äiti. Isän nimi oli Rúnar. Rakel siis ajoi 1990-luvulla rotkoon, ja molemmat vanhemmat saivat surmansa. Kirjassa käytiin läpi Rakelin ja Rúnarin suhdetta 90-luvulla. Rakel oli rakastunut toiseen henkilöön. Tuo henkilö asusti nykyisin vanhainkodissa, ja hänestä oli tullut kirjan päähenkilölle Hildurille hyvin rakas, kuin oma mummo, jota hän kävi ahkerasti tapaamassa.

Onko sairaalan tai vanhainkodin tiloihin murtauduttu lähiaikoina?

Hildurin rikostutkimukset liittyivät tällä kertaa varsinkin vanhainkotiin, sillä sieltä löytyi henkilö, joka ei kuollut luonnollista kuolemaa. Hildurilla oli jälleen ollut tuntemuksia, että jotain pahaa tapahtuu. Tuntemukset lisääntyivät myös vanhalla kotitalolla, jossa Rósa teki remonttia. Kaivinkoneen kuljettaja löysi maasta jotain sinne kuulumatonta.

Poikaystäväni oli aluksi niin huomaavainen ja kiltti. Hän auttoi minua saamaan töitä ja järjesti paikan asuntolassa. Mutta nyt minä tiedän, että tein väärän valinnan. Hän on hirviö.

Valitettavasti yllä olevan teksti on usein totta elävässäkin elämässä. Lähisuhdeväkivalta on liian yleistä. Hildurin isä oli ikävä ihminen vaimolleen ja lapsilleen. Saapa nähdä kertooko seuraava sarjan kirja Rúnarista. Toivon sarjalle jatkoa, sillä pidän Satu Rämön kirjoitustyylistä, sillä hän ottaa tarinoihin mukaan myös yhteiskunnallisia aihepiirejä. Tässä kirjassa kerrottiin mm. 90-luvun kalastuksesta ja kalatehtaista ja siitä miten lainlaatijat keksivät muuttaa kalastusta. Nykyisyydessä ongelmia aiheuttavat puolestaan risteilyalukset, jotka kiertävät Islantia satamasta satamaan.

Satu Rämön Rakel nosti esille sekä vanhoja että uusia rikosmysteerejä Islannista.

 

Satu Rämö, Rakel *****

Wsoy 2024

s. 349

Dekkari

Hildur-sarjan 4. osa

Islanti

 

Satu Rämö: Hildur

Satu Rämö: Rósa ja Björk

Satu Rämö: Jakob

 

Vuosi 2024 - Kirjoja eri vuosisadoilta ja -kymmeniltä

 

1847

Anne Bronté: Agnes kotiopettajatar

 

1886

Minna Canth: Köyhää kansaa

 

1911 (suom.)

Paul Heyse: Trevison koru-ompelijatar

 

1930

Agatha Christie: Murha maalaiskylässä

 

1948

Väinö Linna: Musta rakkaus 

 

1952

Agatha Christie: Neiti Marplea ei petetä

 

1963

Astrid Lindgren: Melukylän joulu

 

1964

Timo K. Mukka: Maa on syntinen laulu

Agatha Christie: Lomahotellin murhat  

1974

Kaari Utrio: Aatelisneito, porvaristyttö

 

1982

Alice Walker: Häivähdys purppuraa

 

1993

Kaari Utrio: Uhritulet

 

2000

Mauri Kunnas: The very best & wörst of Nyrok City

 

2004

Anne B. Ragde: Berliininpoppelit 

 

2010

Claire Keegan: Kasvatti

 

2015

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy

 

2017

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin salaisuus paljastuu 

 

2018

Sigrid Nunez: Paras ystävä

 

2019

Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini 

 

2020

Anni Kytömäki: Margarita

 

2021

Lorna Cook: Ystävät, rakastavaiset, viholliset

 

2022

Arvola Ingeborg: Jäämeren laulu

 

2023

Ann Napolitano: Kaunokaisia 

 

2024

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

 

 

Vuosi 2024 oli kiva lukuvuosi jälleen kerran. Luin ja bloggasin 162 kirjaa, joista kotimaisia oli 92 ja ulkomaisia 70. Kirjastosta lainasin suurimman osan lukemistani kirjoista, joitakin ostin Kontista tai kirppareilta, ostin kirjoja myös kirjakaupoista tai marketeista. Olen myös lahjakas jakamaan kirjojani eteenpäin. Ystävät ja lähipiiri saavat kirjoja lahjaksi ja osan vien takaisin Konttiin ja Ekotorille.

Luin vuoden aikana 20 oman kirjahyllyn kirjaa. Yleensä ostan Finlandia-voittajan kirjan, mutta Statovcin kirjat ostan ja luen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin, sillä ovathan ne huipputaidokkaita ja oudon mystisiä erikoisine olentoineen.

Luen etupäässä kirjoja, joista tykkään ts. jännitystä ja rakkautta eri muodoissa. Lukuhaasteista saan usein vinkkejä, mitä voisin lukea. Osallistuin viidettä kertaa Helmet-lukuhaasteeseen, johon luetaan 50 kirjaa. Haasteessa voin itse päättää, mitä kirjoja luen, mikä on parasta.

Klassikkohaaste ja Blogistania-haaste kuuluvat blogini jokavuotisiin perinteisiin, samoin Dekkariviikko ja Naistenviikko.

Tämmöiset lukutarinat vuonna 2024. 

Sydämellinen kiitos kommenteista ja käynneistä blogissa 💖 

Lukuiloa vuodelle 2025 💖 t. Mai