Olen valinnut kolme paikkaa vanhempieni palapelin taustaksi, ja minä navigoin muistojen maiseman halki - reitti johtaa Tongalle, Ibizalle ja eräälle Suomenlahden saarelle.
Sophia Janssonin esikoiskirja Kolme saarta - isä, äiti ja minä, on muistelmateos Janssonin kuuluisasta kulttuurisuvusta, johon Sophian Nita äiti liittyi, kun hän meni naimisiin Sophian isän Lars Janssonin kanssa. Sophia on halunnut etsiä omaa identiään suvun sisältä ja vaietuista muistoista. Varsinkin hänen äitinsä elämä ja kohtalo kiinnostivat kirjoittamaan tämän teoksen. Äiti kuoli, kun Sophia oli vielä lapsi.
Luojan kiitos on Toven kirjeet! Ilman niitä en olisi ikinä saanut tietää mitään konkreettista hänen ja Lassen suunnitelmista.
Tove Jansson oli ahkera kirjailija ja varsinkin kirjeiden kirjoittaja. Noita kirjeitä on paljon jäljellä, joten Sophia tutustui nuoreen isäänsä ja äitiinsä niiden avulla. Myös äidinäidiltään saamat kirjeet, joita hänen äitinsä Nita kirjoitti, ovat selventäneet menneisyyden salaisuuksia.
Koko Janssonin perhe oli taipuvainen romanttisuuteen, muiden perheenjäsenten silmissä hänen hurjat ideansa eivät olleet lainkaan mielipuolisia. Vuonna 1949 hän sai päähänsä emigroitua Tongalle, esitteli suunnitelmansa Tovelle, ja tämä kirjoitti siitä Eva Konikoffille.
Tutustuessaan Janssonin perheen, ja varsinkin isänsä Lassen menneisyyteen, Tonga nousi esille Lassen unelmasaarena asua ja elää. Tuo unelma jäi kuitenkin saavuttamatta. Vuonna 2023 Sophia toteutti isänsä nuoruuden haaveen ja matkusti Tongalle miehensä kanssa.
En muista erityisen paljon ensimmäisestä vuodestani Ibizalla, mutta Espanja maana tallentui syvälle sydämeeni, ja siellä minä viettäisin monta vuotta sekä ennen että jälkeen äitini kuoleman.
Lasse ei päässyt Tongalle, mutta avioiduttuaan Nitan kanssa, ja Sophian synnyttyä, pieni perhe muutti asumaan Ibizalle. Jo 60-luvun alussa Ibizasta oli muodostunut ulkomaalaisten ja varsinkin taiteilijoiden asuinpaikka. Lasse jatkoi muumisarjakuvien piirtämistä ja eläminen saarella oli halpaa. Kesät vietettiin koti-Suomessa.
Matkoja Pellingin saarelle ja sieltä pois oli lukematon määrä ja varhaisessa vaiheessa elämääni, enkä unohda ikinä miltä tuntui ajaa sinne isän kanssa moottoriveneellä.
Sophia eli vanhempiensa eron ja äidin kuoleman jälkeen isänsä kanssa kahden. Lasse ei avioitunut toista kertaa, mutta hänellä oli kumppani. Myös Lassen kirjailijaura pysähtyi Nitan kuolemaan. Nita oli hyvin traaginen hahmo. Hänen lapsuutensa oli ikävä ja suhde äitiin oli vaikea. Näistä ikävyyksistä huolimatta Nitan nuoruudessa ja aikuistuessa oli myös kivoja asioita, hän oli nimittäin hyvin musikaalinen ja kaunis ja ilmeisesti myös hyvin pidetty. Mutta ikävyydet lisääntyivät vuosi vuodelta.
Kun kaikki oli kirjoitettu paperille, tuntui kuin suuri taakka olisi nostettu harteiltani.
Sophia Janssonin esikoiskirjaa nimeltään Kolme saarta oli kiinnostavaa lukea. Kirja nosti esille Lasse, Nita ja Sophia Janssonin perhe-elämän kuvioita, joista nousi esille varsinkin suunnaton ahkeruus ja mielenkiinto uusia asioita kohtaan. Ulkomaan matkat ja asuminen muissa maissa, samoin eläminen koti-Suomen saarimökissä keskellä merta, loivat perhekuvioihin jatkumon, joka mahdollisti elämisen julkisena henkilönä, mutta samalla mahdollisti elämisen omassa rauhassa. Myös kyky elää yksinkertaista mökkielämää yhdisti Sophian perheen ja Janssonin suvun kaikkiin suomalaisiin mökkeilijöihin. Oli todella ihana lukea varsinkin saarimökkeilystä.
Sophia Jansson, Kolme saarta - isä, äiti ja minä
Suom. Jyrki Kiiskinen
Otava 2025
s. 382 + kuvia + liitteitä
Tre öar - mamma, pappa och jag 2025
Muistelmat
Esikoisteos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti