Vaikuttaa yhä todennäköisemmältä, että minä todella lähden retkelle, joka on nyt muutamia päiviä kummitellut mielessäni.
Japanissa syntynyt, mutta jo varhain Britteihin muuttanut nobelisti Kazuo Ishiguro kuvasi kirjassaan Pitkän päivän ilta vanhenevan hovimestarin harvinaista lomailua kesällä 1956, jonka hänen uusi isäntänsä, amerikkalainen herra Farraday, hänelle myönsi. Farraday oli huomannut, että hovimestari Stevens oli aina työn touhussa, jota riitti isossa Darlington Hallissa. Tosin työntekijätkin olivat vähentyneet muutamaan.
Hovimestari Stevens aikoi käyttää lomansa hyödyksi, ja käydä aiemmin kartanossa työskennelleen neiti Kentonin luona, jonka kanssa Stevensillä oli ollut pitkä kirjeystävyys. Ehkäpä hän saisi houkuteltua neiti Kentonin töihin taloudenhoitajaksi Darlington Halliin. Heillä nimittäin oli pula työntekijöistä.
Huomaan, että olen joutunut muistojeni valtaan, ja se on kenties hitusen hupsua. Tämänhetkinen matkani edustaa kuitenkin minulle harvinaista tilaisuutta nauttia täysin rinnoin Englannin maaseudun monenlaisesta loistosta, ja tiedän että kadun myöhemmin karvaasti, mikäli sallin itseni ajautua asiattomasti harhateille.
Ikääntyvän Stevensin muistoista nousi esille yläluokkainen elämäntapa lordi Darlingtonin hovimestarina, jota hän muisteli tarkkaavaisesti läpi sotien. Lordin vieraat olivat olleet kotimaan ja ulkomaiden sodan ja rauhan tärkeimpiä tekijöitä. Työ oli tuosta ajasta muuttunut kovasti lordin kuoleman jälkeen. Kuuluipa siihen ikävämpikin ajanjakso, kun lordia syyteltiin, mutta siitä lähemmin kirjan sivuilla.
Stevens oli hyvin työorientoitunut Darlington Hallin hovimestari. Hänelle oli hyvin tärkeää se, minkälaisen vaikutelman hän antoi muille ihmisille, ja miten hän hoiti työnsä. Hän mietti matkaansa varten pitkään esim. pukujaan, joita käyttää loman ajoaikana ja muuna aikana, samoin kenkiään. Hän oli hyvin pikkutarkka kaikessa tekemisessään, oli se sitten pölyjen pyyhkiminen tai henkilökunnan valitseminen ja kouluttaminen. Ilmekään ei värähtäyt Stevensin kasvoilla tilanteessa kuin tilanteessa. Tosin silloin hänellä oli vaikeuksia, kun hänen isänsä oli kuolemaisillaan.
Kazuo Ishiguron Pitkän päivän ilta on Booker-palkittu muistelukirja ikääntyvän hovimestarin elämästä. Tarina sisältää haikean rakkaustarinan, josta lähemmin voi katsoa Anthony Hopkinsin ja Emma Thompsonin näyttelemästä elokuvasta.
Kazuo Ishiguro, Pitkän päivän ilta
Suom. Helene Bützow
Keltainen pokkari Tammi 2017
s. 283
The Remains of the Day 1989
Ensim. suomen kielinen painos 1990
Booker-palkinto 1989
Kazuo Ishiguro sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2017
Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko
Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti