Lapsuuteni seisoo neljän muiston varassa, neljällä jalalla kuin naarashirvi, joka tarkkailee tuulta metsän reunassa. Se kohottaa sileää päätään, etsii merkkejä pedoista tai toisista kaltaisistaan.
Emmi Itärannan upeaakin upeampi Lumenlaulaja kertoi muinaisesta Pohjolasta ja sen valtiattaresta, sekä syistä mikä ajoi valtiatarta ikäviin tekoihin. Pohjolan valtiatar oli nimeltään Louhi, mutta lapsena hänen nimensä oli Lauha. Lauhan ikävimmät lapsuusmuistot kuuluivat sotaan, jossa kirveenkantajat surmasivat hänen perheensä, sukunsa ja lähettivät miehet orjiksi, ja asettautuivat Pohjolaan asumaan. Lauha äitineen ja pikkusiskoineen asui lähellä Tuonelaa piilossa, sillä heidät olisi tapettu, jos heidät olisi löydetty.
Lintu murtautui esiin ja tuttu vihlaisu kävi lävitseni, kun kehoni otti toisen muodon, luut ja suonet kääntyivät ja taipuivat.
Lauhan loitsuhahmo oli kotka, johon hän pystyi muuntautumaan. Pohjolan naisilla oli omat loitsuhahmonsa, jota varsinkin Kalevalan miehet pitivät pahana noituutena. Pohjolassa oli myös muita vaikuttavia yliluonnollisia hahmoja mm. Tapio, jota Pohjolassa puhuteltiin naisena, mutta Kalevalassa palveltiin miehenä. Kirveenkantajat pitivät itseään parempina kaikissa asioissa, ja suututtivat Tapion ja hänen väkensä, jonka seuraukset olivat ikävät.
Jokin sinkoutui puiden lomasta minua kohti. Kuuman kekäleen kaltainen kipu lävisti siipeni ja ennen kuin tiesin sitä, putosin.
Lentomatkallaan lauhaa ammuttiin, ja se sattui niin kovin, että hän putosi. Onneksi eräs läheinen henkilö ol lähistöllä ja auttoi loitsullaan. Leimu oli parantaja. Hänellä oli muitakin avuja, mutta hän oli oppinut piilottamaan itsensä ja taipumuksensa muilta ihmisiltä. Leimu oli paennut Kalevalasta, koska kaikki olivat pahoinpidelleet häntä. Lauhasta ja Leimusta tuli läheiset ystävät. Lopulta Leimu palasi Kalevalaan, mutta tulisi vielä palaamaan Lauhan luokse.
"Pohjolan tyttäret", sanoin. "On aika palata kotiin."
Lauha palasi kotiin Pohjolaan ja otti valtiatarnimekseen Louhen. Kirveenkantajat olivat köyhdyttäneet Pohjolan, polttaneet kaskena metsät, myyneet kaiken mahdollisen. Millä Louhi elättäisi Pohjolan asukkaat? Louhi halusi sammon, joka tekisi Pohjolasta rikkaan. Siispä Pohjolaan tuli seppä, joka takoi sammon muiden seppien avulla, mutta tarvittiin siihen noituuttakin.
Kaikki muu haipui pois, ja vaivuin uneen, jossa ei ollut muuta kuin suloinen, hyväilevä musiikki.
Minun olisi pitänyt ymmärtää se aseeksi.
Emmi Itärannan Lumenlaulajat kulkee Kalevalan tarinoiden kantapäillä, mutta tarinaa eletään Pohjolassa, jossa valtiattarena oli Louhi, voimakas ja vahva kuin loitsuhahmonsa kotka. Kalevalasta olemme lukeneet, että Pohjolan sammon halusivat muutkin. Tähänkin tarinaan on ujutettu sammon ryöstö, ja miten siinä sitten kävikään? Ainakin Louhi oppi sen, että ahneudella on ikävät seuraukset. Kun menettää tärkeimmät läheisensä, on vaikeaa elää surun keskellä. Silloin ei vauraudella ja rahalla ole mitään merkitystä.
Emmi Itärannan fantasiakirja Lumenlaulajat kertoi Pohjolan valtiattaren, Louhen tarinan. Lumenlaulajat on uskomattoman hieno ja voimaannuttava tarina muinaisen Pohjolan vahvoista naisista. Lumenlaulajasta tulisi todella elämyksellinen elokuva ja/tai näytelmä. Suosittelen.
Emmi Itäranta, Lumenlaulaja 💙💙💙💙💙
Teos 2025
s. 403
Fantasia
Muinainen Suomi
Pohjolan valtiatar Louhi
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet
Emmi Itäranta: Lumenlaulaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti