Roope Lipasti: Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

 

- Hoi poika, tulepas tänne.

Hän kaivoi esiin nahkaisen kukkaron ja sieltä kuparisen kolikon, jonka ojensi minulle ja kertoi tarvitsevansa oppaan, koska tässä suurkaupungissa ei hänen mukaansa pystynyt kulkemaan eksymättä. 

Roope Lipastin historiallisen teoksen, Luutnantti Ströbelin istumajärjestys, alku sijoittui syksyiseen Turkuun ja vuoteen 1631.  Luutnantti Ströbel oli palaamassa sodasta, ja tapasi laivasta noustuaan noin 11-vuotiaan orpopojan Påvalin. Påvalista tuli Ströbelin opas ja apulainen sekä kirjan tarinan kertoja. Ströbel asettautui asumaan Påvalin pieneen vuokra-asuntoon. Pian Ströbel oli koko kaupungissa tunnettu ja haluttu vieras, sillä kirkkoon hankittaisiin Ströbelin suunnittelemat penkit, ja Ströbel vastaisi istumajärjestyksestä. Mutta miksi Ströbel oli tullut Turkuun, kun oli kotoisin Raumalta?

- Kirkko ei voi maksaa teille. Tämähän on vain muodollisuus. Emme voi antaa arvokasta kultalankaa ilman pätevää sopimusta, ettekä te naisena voi sitä tehdä. Tällä ei toki ole mitään tekemistä teidän itsenne kanssa.

Valpuri punastuu kiukusta, ja hän häpeää punastustaan niin, että punastuu vielä enemmän.

Valpuri Johanintytär Tasapää oli helmenompelijatar ja kirjan toinen kertoja. Hän oli saanut helmenompelijan oppinsa isältään, joka oli eläessään arvostettu mestari. 1600-luku oli naisille ikävää aikaa siinä mielessä, että he eivät saaneet olla itsellisiä, paitsi lesket. Miehet päättivät ja sopivat asioista, vaikka Valpuri olisi ollut kaikin puolin itse halukas mestariksi. Mies oli juoppo ja saamaton, eikä pystynyt edes petihommiin. Sitten hurmaava luutnantti Ströbel asteli tupaan ja toi takkinsa korjattavaksi ja tuntui kuin uudet tuulet alkoivat puhallella, sillä takki vaati useamman käyntikerran Valpurin luona. Ja takista tietysti tuli hieno.

Isäni,

Kirjoitan tätä odottaessani laivaa Lyypekissä. Jalkaani särkee luoti, joka siihen osui. Näyttää siltä, että saatan selvitä kotiin ja jos niin käy, etsin teidät käsiini ja kerron tämän tarinan. Sen jälkeen sytytän kotinne palamaan ja jos yritätte ulos, ammun teidät.

Luutnantti Ströbel opetti Påvalin lukemaan. Kun Påvel halusi harjoitella lukemista, hän luki Ströbelin kirjoittamia kirjeitä. Ne olivat sangen erilaisia sisällöltään, kuin mitä Ströbel puhui ääneen.

Kirkon penkit valmistuivat sopivasti, kun luutnantti Ströbelin Turun aika oli tullut päätökseen, mutta sitä ennen tapahtumat kiihtyivät ja oikeuttakin käytiin. Kaupunkilaiset saivat nauttia ruoskinta-esityksistä ja huoranpenkistä ja muistakin 1600-luvun tuomiosta. Mutta mitä oikein tapahtuikaan? 

Roope Lipastin Luutnantti Ströbelin istumajärjestys vei hurmaavan huijarin matkassa 1600-luvun Turkuun. 

 

Roope Lipasti, Luutnantti Ströbelin istumajärjestys

Kansikuva Elina Warsta

Atena 2024 

s.361

Historiallinen teos

1600-luku

Turku 

 

Roope Lipasti: Mikaelin kirja