Kati Routa: Kuollut karkuteillä

 

Maanantai 2. kesäkuuta

Aurinko loimotti matalalla joen yllä. Rosi Tikkuri nousi naapurin kissa sylissään korkealle kummulle ja pysähtyi katsomaan näkymää. Suippohuippuisen Riekkotunturin takaa Viskujoki kiemurteli alas kohti samannimistä järveä. Kilometrien päässä Viskujärven laidalla avautui laaja neva, Märkäjänkä. Se oli pienen itälappilaisen Ristauksen kunnan viimeinen kunnon satoa tuottava hillajänkä. 

Kati Roudan dekkari Kuollut karkuteillä aloitti uuden sarjan, jonka päähenkilö oli ex-poliisi Rosi Tikkuri. Yllä olevassa lainauksessa Rosi oli matkalla naapuriin, sillä naapurin Sirkka-kissa oli  tullut hänen luokseen. Kun Rosi pääsi perille naapurinsa luokse, hän huomasi naapurin makaavan elottomana. 

Koska kännykkä ei löytänyt kenttää, Rosi lähti etsimään sitä, jotta saisi virkaa tekevän poliisin paikalle. Sillä aikaa kuollut naapuri oli kadonnut. Kirjassa siis etsitään kuollutta naapuria ja samalla hänen murhaajaansa. Tosin paikallinen poliisi Oitamo ei uskonut kumpaankaan, ja sitten kun uskoi, oli varma, että Rosi oli murhaaja.

Kuka puhui? Lilja havahtui torkuiltaan. Hän oli kuullut sanat kirkkaasti, muttei nähnyt ketään. Sitten hän arvasi. Joku tuttava yritti tulla häntä tapaamaan henkien maailmasta. Lilja sai mielikuvan vanhemmasta miehestä 70-luvun poliisiunivormussa.

Rosi sai tutkimusavuksi naapurinsa Tampereelta. Lilja oli jo eläkkeellä ja matkasi Lappiin Rosin jo kuolleiden isän, isoisän ja isoäidin pyynnöstä. Hengillä oli syvä huoli Rosista, sillä murhaaja oli liian lähellä häntä.

Häivy tai kuole. Se on jänkähäisen kosto.

Rosi teki siivousalan sijaisuuksia Pyhän hetteen majatalossa. Omistaja oli saanut ikäviä uhkakirjeitä, ja pyysi Rosia selvittämään, kuka niitä toi postilaatikkoon. Rosi oli varma, että joku kyläläinen oli suuttunut, kun omistaja oli aidannut tien, joka oli mennyt hillasuolle. Sen sai auki vain maksua vastaan, vaikka majatalo ei edes omistanut kyseistä tietä, saatikka hedettä. Kyläläisillä oli varmaa tietoa siitä, että heteessä asui jänkähäinen. Kylälle oli muodostunut perinneryhmä, joka vaali muinaisjänkäläisiä.

"Poliisi on vakuuttunut siitä, että sinä tapoit sen rääpäleen. Mutta arvaa mitä, Tikkuri? Sinä teet nyt itsemurhan. Et kestä syyllisyyttä ja lopetat itsesi. Hyvästi." 

Olipa mukavaa vierailla Ristauksen kylässä Rosi Tikkurin vieraana Kati Roudan Kuollut karkuteillä dekkarissa. Kirjalla on erittäin hyvä dekkarinimi, ja sen voin kertoa, että kyllä se Rosi löysi sen kuolleen naapurinsa. Kirjassa muistettiin syödä paikallisia ruokia rieskan kera ja juoda kahvia tortun elikkä kampanisun kanssa. Välillä ihailtiin Lapin luontoa. Ja Sirkka-kissallekin löytyi uusi hyvä hoitopaikka.

Kati Roudan Kuollut karkuteillä aloitti Kalman kaira-dekkarisarjan napakasti ja huumoria unohtamatta Lapin upeissa maisemissa. 

 

Kati Routa, Kuollut karkuteillä *****

Into 2025

s. 318

Dekkari

Kalman kaira-sarjan 1. osa