Kristiina Vuori: Pihlajanmarjat #naistenviikko

 

Juhlapyhiä edeltävänä viikonloppuna Strömmerin Paperin & Liittimen väki nousisi linja-autoon ja huristaisi rajan ylitse suureen ja mystiseen Neuvostoliittoon.

Kristiina Vuoren humoristinen teos Pihlajanmarjat kertoi päähenkilönsä Jaanan ja hänen työkavereidensa matkasta Neuvostoliittoon keväällä 1990. Kirjassa käytiin Viipurissa ja Leningradissa. Matkalla juhlittiin ankarasti ja tehtiin kaikenlaisia virhearvioita, mitä nyt vodkan ja muiden juomien ansiosta voitiinkin tehdä. Myös seurustelusuhteet kokivat muutoksia, mutta oliko se sitten hyvä vai huono asia sensuellin Jaanan elämässä, sen voit lukea käymällä tämän remusakin seurassa naapurimaassa ns. rentoutumassa.

Simo ja minä käyttäydyimme sivistyneesti, joimme kahvimme ja pureskelimme pienet pyöreät näkkärimme jäätävän kohteliaina kuin brittiaristokraatit, jotka olivat päätyneet emännöimään hiilikaivoslaisten teekutsuja.

Jaanan kämppäkaveri Simo hankkiutui hänelle aveciksi Strömmerin & Liittimen kevätmatkalle. Simo oli ammatiltaan poliisi, mutta Jaana toivoi, että Simo olisi mukana kaveripohjalta eikä työasioissa. Niistäkin voit lukea lähemmin kirjan sivuilta. Kaikenlaista epämääräistä ja hämäräperäistä kuitenkin tapahtui matkan aikana esim. paikallinen poliisi ryhtyi sangen tuttavalliseksi jossakin vaiheessa, mutta oli hänestä apuakin.

Hengitin syvään rauhoittuakseni. Kaikki okei. Tai olisi sitten, kun pääsisimme takaisin hotelliin. Ilman kärähtäneitä kampauksia tai uuteen uskoon kolaroitua autoa.

Reissussa rähjääntyy aina, mutta etupäässä hauskaa oli tälläkin porukalla. Muistan kun vanhempani tekivät pari linja-automatkaa naapurimaahan ja Tallinnaan joskus 70-luvulla, niin jotain siellä oli aina sattunut. Äiti vei innokkaasti mukanaan sukkahousuja ja vaihtoi niitä rupliin. Se oli sitä aikaa, että naapurimaassa säännösteltiin kaikkea. Tuo aikakausi tuli hyvin mieleeni kirjan sivuilta.

Kristiina Vuoren Pihlajanmarjat on julkaistu vuonna 2014 Me Naisissa jatkokertomuksena nimeltään Venäläinen rapsodia. Minusta alkuperäinen nimi olisi sopinut hyvin kirjallekin nimeksi. Pihlajanmarjat liittyvät enemmänkin syksyyn, enkä minä löytänyt yhteyttä niihin tarinan vaiheissa, vain alkulehti viittasi niihin. Kirjan viikonloppumatka tehtiin keväällä. Mutta kirjan sivuilla oli eloa, iloa ja sattumuksia huumoria unohtamatta. Selvää kesänäytelmämateriaalia.

 

Kristiina Vuori, Pihlajanmarjat

Tammi 2025

s. 239

1990

Viipuri ja Leningrad

Matkakirja

Feelgood