Tommi Kinnunen: Kaarna

 

Laina ei enää tunne selän taakse sidottuja käsiään. Hän siristää silmiään, ja näkee, kuinka puiden kilpikaarnan takana soljuu elämä.

Tommi Kinnusen Kaarna kertoi Lainan tarinan, mutta se kertoi myös Martin tarinan. Kaarna kertoi myös sodan hiljaisten uhrien, naisten ja lasten tarinan, heidän, jotka neuvostoliittolaiset partisaanit veivät vankeinaan maahansa. Kohtelivat väkivalloin ja tappoivat keinoja kaihtamatta. Heistä ei saanut puhua. Naisten ja lasten kokemasta väkivallasta ei saanut puhua. Heidät hylättiin naapurimaahan tai kuka mihinkin matkan varrelle.

Hän kääntää kasvonsa ikkunaan päin ja löytää lasista peilikuvansa. Häntä tuijottaa vieras, nimetön vanhus, jonka elämästä ei kukaan mitään tiedä ja jonka olemassaololla ei ole merkitystä.

Kirjan päähenkilö Laina oli jo menettänyt puolisonsa sodassa. Hän menetti sodan aikana myös muita läheisiään. Sodan kovat kokemukset näkyivät hänen käytöksessään. Hän ei pystynyt osoittamaan hellyyttä. Varsinkin tytöt saivat kokea äidin väkivallan ja haukkumiset. Laina eli vuodesta toiseen kovien kokemustensa alla. Mistään ei saanut helpotusta. Kenellekään ei voinut puhua niistä mieltä järkyttäneistä tapahtumista. Ne olivat mielessä aina.

Mutta sitten oli toisenlainen äiti. Se joka vitsaili ja lauloi yksinään surumielisiä lauluja, ja kun ei muistanut sanoja, hyräili pelkkää säveltä.

Martti oli pieni poika sodan aikana. Lapsen mieli unohti järkyttävät tapahtumat, joissa hän oli mukana. Hän pääsi pakoon Lainan ansiosta. Kirjan tapahtumissa Martti oli jäänyt lapsuudenkyläänsä äitinsä avuksi ja tueksi. Kerran hän oli lähtenyt pois kotikylästään, mutta äiti oli soittanut avukseen. Kirjan tarinassa vanha äiti eli vielä sairaalassa, ja kaksossiskot tulivat äitiä katsomaan. Tosin eivät mielellään, sillä äidin viha oli siirtynyt heihin. He olivat oppineet vihaamaan äitiään.

Tommi Kinnunen antaa Kaarna teoksessa äänen  sodan vaurioittamalle Lainalle. Lainan toinen mies Antti oli myös sodan vaurioittama. Yleensä miesten kokema sodan julmuus on enemmän esillä, ja sen jättämät traumat ymmärretään paremmin. Naisten ja siviilien kokemat traumat ohitetaan vähempiarvoisina, vaikka viereen ammuttaisiin vanhemmat. Vaikka itse joutuisi julman väkivallan kohteeksi. Vaikka läheiset vietäisiin rajan taakse. Hys hys.

Älä tapa, oli jokaisen mieleen painettu jo lapsena, mutta myöhemmin siihen oli käsketty ja jopa pakotettu. Veriset tarinat irtosivat miehistä kuin pitkänsiiman koukkuihin tarttuneet siiat. Jokainen luovutti vuorollaan toisille oman hirvittävän selostuksensa ja sen päätyttyä kaatoi juomalasiin uuden sormenleveyden ja oli hetken ääneti.

Tommi Kinnusen Kaarna teoksen alkulehdellä lukee särjetyille. Kirja on siis omistettu ihmisille, jotka ovat särjettyjä. Voi kuinka paljon tämäkin päivä tuo lisää särjettyjä ihmisiä sodan runtelemissa maissa. Eikö yhteiskunnat opi mitään sodista?

Tommi Kinnunen, Kaarna *****

Wsoy 2024

s. 205

Rajaseutu sodan aikana

Partisaanit

Sotatraumat

 

Sosuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

 

Isoisää ei enää ollut.

Raaka toteamus näin heti aluksi, mutta se tosiasia ei muuttuisi.

Japanilaisen Sosuke Natsukawan teos Kissa joka suojeli kirjoja hurmasi minut mennen tullen ja palatessa. Kirjan päähenkilö oli nuori lukiolaispoika Rintaro, joka oli asunut isänsä kanssa. Isoisällä oli kirjakauppa, joka isoisän kuoleman jälkeen jäi Rintaron hoidettavaksi. Rintaro suri isoisäänsä, eikä pystynyt menemään kouluun.

"Kamalan synkkä putiikki."

Eräänä iltana Rintaron istuessa lukemassa kirjakaupan uumenissa, kuului yllättävä lause kirjakaupan uumenista. Kirjakauppaan oli ilmestynyt kissa, joka puhui. Tuo kissa tarvitsi Rintaron apua. Rintaro oli kohtelias, ja lupasi lopulta auttaa. Mutta mihin kissa tarvitsi Rintaron apua, sen voit ottaa selvää tästä hurmaavasta kirjasta. Voin luvata, että mistään hiirten jahtaamisesta ei ollut kysymys, vaan kysymys oli kirjoista. 

"Kirjoilla on sielu", kissa julisti äkkiä.

Sen silmäterät kimaltelivat kauniisti tähtien valossa.

Minusta on hurjan kiva lukea kirjoja, joissa on lemmikkieläimiä. Varsinkin koirat ja kissat ovat todella kivoja kirjojen hahmoja. Toisinaan  lemmikit ovat kirjoissa vain sivulauseita, mutta jokainen lemmikin omistaja tietää, että lemmikit ovat täysvaltaisia perheenjäseniä. Ei heistä voi kirjoittaa niin, että he eivät olisi läsnä. 

Sosuke Natsukawa on kirjoittanut fantasiakirjassaan hienosti juurikin Tiikeri-nimisestä kissasta, joka kulki niin kuin itseään huvitti. Kissa ei ollut tarinassa kenenkään lemmikki, vaan ilmestyi esille, silloin kun se itse halusi jotain. 

Sosuke Natsukawan ihastuttava teos Kissa joka suojeli kirjoja kertoi ystävyyden ja kirjojen parantavasta vaikutuksesta surun hetkellä.

 

Sosuke Natsukawa, Kissa joka suojeli kirjoja

Suom. Raisa Porrasmaa

Kannen kuvitus ja suunnittelu: Ilja Karsikas *****

Tammi 2021

s. 182

Hon o mamoro to suru neko no hanashi 2017

Fantasia

YA

Christian Rönnbacka: Henna Björk - Isku

 

Toisella puolella maapalloa Abdulin ollessa vasta lapsi tuo sama mies oli muuttanut hänen elämänsä kulun. Nyt mies saisi muuttaa sen uudelleen, tällä kertaa parempaan suuntaan. Miehellä olisi paljon menetettävää. Abdulilla ei ollut juuri muuta kuin voitettavaa.

Christian Rönnbackan Isku dekkari aloitti uuden sarjan, jonka päähenkilö on irakilaissuomalainen Henna Björk. Kirjan alussa Henna oli vielä töissä Göteborgissa, mutta erinäisten rikostapahtumien jälkeen hän huomasi olevansa sekä poliisien että rikollisten jahtaama kidnappaaja. 

Iskun tapahtumiin liittyi tiiviisti vuosia sitten Sierra Leonen sodankäynti, jossa käytettiin sotilaina lapsia. Osa lapsisotilaista oli päässyt pakoon. Etsinnässä oli myös lapsisotilaiden komentaja Toojay.

Minulla on valtuudet rekrytoida sinut tältä istumalta, jos vain otat tehtävän vastaan.

- Eli tarjoatko minulle vakoojan paikkaa? Henna hahmotteli lukemaansa ääneen.

Supon ylitarkastaja Jarmo Rautiainen oli Toojayn kannoilla. Hän halusi Hennan palkkalistoilleen. Houkutteleva tarjous. Hennan piti toimittaa eräs entinen lapsisotilas Suomeen turvasäilöön. Kirjasta voit lukea, miten Henna onnistui tehtävässään, kun sekä rikolliset että Ruotsin poliisit hankaloittivat sen minkä kerkesivät.

Rönnbacka on poiminut kirjaansa erittäin ajankohtaisen aiheen. Suomessakin on käyty muutama oikeudenkäynti entisiä sotakomentajia vastaan. Oikeudenkäynnit ovat tulleet maksamaan miljoonia Suomen valtiolle. Tietääkseni kukaan ei ole saanut tuomiota teoistaan. Päinvastoin, syytetyille on maksettu suuria rahoja siitä, että ovat olleet syytettyinä.

Christian Rönnbackan Isku vei hurjalle pakomatkalle. Isku ei sovi herkemmille lukijoille.

Christian Rönnbacka, Henna Björk - Isku

Bazar 2022

s. 272

Dekkari

Henna Björk 1. osa

 

Hyvää äitienpäivää!

 

 

Äiti leipoo

 

Äiti leipoo hymyellen

Kelle leivot, äiti, kellen?

Vielä kysyt - kelles muille:

pienoisille piimäsuille.

Tää on kakku pikku Annin,

tuo on Heikin, tää on Hannin.

Tämän saapi pikku Asta,

joll´ on yksi hammas vasta.

Tehdään muita murakampi,

hiukan muita makeampi.

Oisko onneks joka muru!

Siit on äidin ainut suru.

Leivät nousee, hiipuu uuni,

miss´ on pienet piimäsuuni?

Kätken kakkuun kaipausta,

sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran -

toinen teille leipoo kerran.

Äidin kakku makeaisin,

sitä, ah, jos aina saisin!

Immi Hellén (1861-1937)

                          Hyvää äitienpäivää!

Anna Härmälä: Sinkkumutsi

 

Tämä kirja on omistettu kaikille, jotka ovat tuskailleet vanhemmuuden kanssa, mutta erityisesti niille, jotka tuskailevat yksin.

Äitienpäivä lähenee. Tässä yksi sopiva lahjaehdotus äideille. Anna Härmälän sarjakuvateos Sinkkumutsi kaivautuu elämän kipukohtiin, mutta myös niihin erilaisiin tunteisiin, kun  elää pienen vauvan kanssa, mutta kaipaisi siihen rinnalle toista ihmistä jakamaan arkipäivän vastuuta ja se rakkauskin on ihana asia.

 

Onneksi kirjan päähenkilöllä Mialla on ystäviä, sukulaisia ja hän jaksaa käydä vauvan kanssa harrastamassa. Heillä on yhteishuoltajuus vauvan isän kanssa. Exän lähdettyä, Mia osallistui myös terapiaan.

 

 

Kirjan tarina on uskomattoman puhutteleva. Sinkkumutsin sivuilta löytyy kaikki fiilikset siitä, miltä tuntui tulla jätetyksi, ja kaikki fiilikset siitä, miltä tuntui aloitella deittailu vauvan äitinä.

Erosin itsekin lasteni isästä, tosin lapset olivat jo 10-14-vuotiaita. Pahimman surun ja ikävän päästettyä irti, tuli aika myös  deittailla, mikä ei ollut helppoa. Voin hyvin ymmärtää teoksen sinkkuäitiä.

Anna Härmälän Sinkkumutsi tuntee ja tunnelmoi arkipäiväisin ja rehellisin ajatuksin, mutta myös huumorin keinoin elämää vauvan kera.

 

Anna Härmälä, Sinkkumutsi *****

Kuvitus Anna Härmälä *****

S & S 2024

s. 166

Sarjakuvateos

Tuire Kaimio: Koirien käyttäytyminen

 

Perheen koirajäsen ei toimi kuten ihminen. Jotta eläintä voisi hoitaa tai kouluttaa hyvin, sen käyttäytyminen pitää ensin tuntea. Koira viihtyy ja voi hyvin, kun se saa toteuttaa luontaisia käyttäytymismallejaan. (Tuire Kaimio)

Tuire Kaimion tietoteos Koirien käyttäytyminen auttaa ymmärtämään koirien käytöstä. Meille tuli puolitoista vuotta sitten Mimmi, joka on havannankoira. Aiemmin olen elänyt vain uroskoirien kanssa. Meillä on myös monirotuinen Ozzy 10v. Pentukoiravaiheen apuna meillä on ollut käytössä Tuire Kaimion kirja nimeltään Pennun kasvatus. Siitä oli paljon hyötyä myös Mimmin pentuvaiheessa.

Kirjan sisällyksestä käy ilmi, että kirja on jaettu kuuteen osaan: Itsekseen kesyyntynyt, Synnynnäisesti koira, Sosiaalinen käyttäytyminen, Lisääntyminen ja pentujen kehitys, Ongelmakäytöstä? ja Oppiminen. Näiden yläotsikoiden alta löytyi sitten alaotsikot. Itseäni kiinnostivat erityisesti  osat Ongelmakäytöstä ja Oppiminen.

Mimmi on lähtöisin tarhaoloista. Kirjan sivulla 318 kerrottiin tarhasyndroomasta, mikä tarkoittaa sitä, että koira on  kasvanut yksipuolisissa kenneloloissa, eikä ole oppinut varhaisina herkkyysviikkoina kotioloihin, ihmisiin ja muihin lajitovereihin kuin emoonsa ja sisaruksiinsa. Tavallinen elämä ihmiskontakteineen ja touhuineen oli siis Mimmille vierasta. Tarhasyndrooma näkyy koirissa voimakkaana pelkona ja arasteluna. Mimmille ulkoilu on ihanaa, mutta ihmisiin ja eläimiin totuttelu on ollut huomattavasti vaikeampaa, kuin aiemmilla koirillamme on ollut. 

Siedättäminen on sekä koiran että myös ympäristön kannalta turvallisin tapa poistaa pelon ja kiihtymyksen aiheita. Se vaatii aina tilanteiden suunnittelua ja malttia.

Mimmin kanssa on nyt harjoiteltu kovasti kaikenlaisia tilanteita, mutta pelko ja arkuus tulevat esille joka päivä.  Harjoitellaan edelleen. Mimmi kyllä oppii, mutta juuri ihmiset ja muut eläimet ovat niin arvaamattomia, että arkuus tulee silloin esille helposti. Siihen pelkoon kuuluu hillitön haukkuminen, valitettavasti. Mutta koirat haukkuvat, ja siihen koiran omistajat tottuvat.

Tuire Kaimion tietoteos Koirien käyttäytyminen antaa tietoa ja ohjeita sekä antaa ymmärrystä elää koirien kanssa. 

 

Tuire Kaimio, Koirien käyttäytyminen *****

Valokuvat Minna Tallberg *****

Wsoy 2007

s. 369 + Viitteet 5 s. + Hakemisto 10 s.

Tietoteos

 

Tuire Kaimio: Pennun kasvatus - Pennusta kunnon koiraksi

Carin Gerhardsen: Hyvä haltija

 

Kesäkuu 2010, varhainen lauantaiaamu

Aurinko oli vasta hetki sitten kurkistanut ensimmäisen kerran kattojen takaa, silti oli jo aivan valoisaa. Yksi ja toinenkin aikainen kulkija olisi saattanut panna merkille nuoren juoksevan naisen, mutta hän vaikutti olevan yksin viileässä alkukeksän aamussa.

Ruotsalaisen Carin Gerhardsenin  dekkari Hyvä haltija on Hammarby-sarjan viides osa. Jälleen kerran syvennytään aihepiiriin, jossa lapsia ja naisia hyväksikäytetään inhottavalla tavalla. Yllä olevassa lainauksessa tarinan päähenkilö Veronica juoksi aamuöisellä kadulla Tukholmassa. Eräs autokuski pysäytti auton, ja yritti auttaa häntä, mutta lopulta Veronica juoksi häneltäkin karkuun.

Veronica on minun siskoni, hän vastasi. - Pikkusiskoni.

Veronica löytyi erään kerrostalon käytävästä, eikä hän pystynyt puhumaan, eikä tiedostamaan mitään. Talossa asui eräs vanhempi mies, jonka luokse Veronica oli yrittänyt mennä. Kukaan ei tiennyt miksi, mutta epäilykset olivat suuret. Tietysti ykkösepäilynä oli pedofilia, sillä miehellä oli pääsy lasten läheisyyteen, koska hän oli soitonopettaja.

Unohda, pimu, koko juttu ja näet, että kaikki on taas hyvin. Äläkä ole huolissasi. Me olemme reiluja emmekä kerro kenellekään, että teet sitä maksusta.

Sarjan poliisit tekivät tiivistä yhteistyötä, joten tarinan murhatun uhrin tekijä saatiin kiinni.  Henkilöt, jotka tekivät Veronicalle väkivaltaa, eivät jääneet kiinni. Toivottavasti jäävät jatkossa, sillä sellaisilla tyypeillä on tapana jatkaa inhottavia tekojaan. Petraa pahoinpidellyt tyyppi sen sijaan otettiin kiinni ja vieläpä rysän päältä. Toivottavasti asianajajat eivät saa häntä vapaaksi sarjan seuraavissa kirjoissa. 

Carin Gerhardsenin Hammarby-sarjaan kuuluu kahdeksan dekkaria, joista on tähän mennessä julkaistu kuusi. Voin luvata dekkareiden lukijoille, että sarjaan koukuttuu, mutta varoitan herkimpiä lukijoita, sillä naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta ei sovi heille luettavaksi.

Carin Gerhardsenin Hyvä haltija toi esille hyväntekijän, mutta myös runsaasti iljettäviä pahantekijöitä.

 

Carin Gerhardsen, Hyvä haltija

Suom. Hanni Salovaara

Minerva 2023

s. 346

Gideons ring 2012

Dekkari

Hammarby-sarjan 5. osa

 

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo

Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt

Carin Gerhardsen: Unilaulu

Carin Gerhardsen: Piirileikki

Carin Gerhardsen: Hyvä haltija

Reetta Aalto: Musta aukko

 

Raotan varovasti umpeen muurautuneita silmäluomiani. On kirkasta, aivan valkoista kaikkialla. Kieli tarttuu kitalakeen, ja kun liikutan sitä, suu vettyy ja tunnen tutun äitelän maun: etanoli.

Reetta Aallon teos Musta aukko alkaa todellisen mustan aukon kuvaamisella, kun päähenkilö ei muistanut yön tapahtumista mitään. Juhlittu ja juotu oli ankarasti, jopa niin ankarasti, että filmi oli katkennut. Sitä ankeampaa oli herätä vieraan miehen viereltä, ja huomata, että seksiäkin oli harrastettu. Eikä muistanut siitäkään mitään.

Oletko tulossa yöksi kotiin?

Se oli lähetetty kymmentä vaille yksi yöllä.

Oli vuosi 2019. Kirjan päähenkilö oli nelikymppinen elokuvaohjaaja, nainen, jonka elämänhallintataidot olivat hukassa. Hän yritti kirjoittaa, mutta aika meni lähinnä sosiaalisten suhteiden ylläpidossa ja juhlimisessa. Kaikki meni aina överiksi. Juomistavat hän oli oppinut jo kotoa. Mies oli huolissaan vaimonsa juomisesta, joka pahensi myös vaimon paniikkioireita. Elämä oli suurta draamaa.

Olen kännissä ja vitun sekaisin, yhyy.

Muistin totaalinen katkeaminen ja sekoilu vieraan miehen kanssa, jopa epäily siitä, että oli tullut raiskatuksi, kaikki yhdessä vaikuttivat siihen, että päähenkilö oli valmis menemään AA-kerhoon.

Helvetti. Ehdin jo toivoa, että hän olisi jossain kauempana Venäjän rajasta. Missä tahansa muualla, mutta ei Donbasissa.

Mustan aukon toinen osa sijoittui vuoteen 2022. Päähenkilön elämä oli tasaantunut sen jälkeen, kun hän oli jättänyt alkoholin. Elämään tuli kuitenkin uusi musta aukko, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Venäjä ja varsinkin Pietari olivat tärkeitä paikkoja päähenkilölle. Ne olivat jääneet jo korona-aikana tauolle. Ukrainassa oli eräs hyvin rakas ystävä, joka piti saada turvaan. Sota siis aiheutti suurta stressiä päähenkilölle.

Sota on aiheuttanut itsellenikin suurta stressiä. En pystynyt lukemaan tästä kirjastakaan sodasta, vaan hypin ylitse. Yritin säästyä sodan kuvauksilta ja siltä miten paha olo kirjan päähenkilölle tuli sodasta. Tiedän, että suurin osa tekee sitä samaa, ja välttää sodan seuraamista. Uutisisten kuvia ei voi aina välttää, mutta yritän olla niitä katsomatta. Ne ovat kauheita. Ne ovat järkyttäviä ja pahoja.

Reetta Aallon Musta aukko pureutui suostumukseen ja rajojen rikkomiseen. Mustan aukon päähenkilö on voimakas ja vahva, mutta samalla turvaton ja eksynyt. Mikä voisi tuoda elämään lisää turvaa ja rajoja?

Reetta Aalto, Musta aukko

S & S 2024

s. 317

AA-kerho

Me-too

 

 

Inga Magga: Puolikas

 

Heaika-vauva säpsähti hereille ja rääkäisi. Riitu yritti keinuttaa pienokaista uudelleen unenpäähän, jolloin hopeinen komsiopallo alkoi heilua vauvan silmien yllä sisnanyörin varassa.

Inga Maggan Puolikas kertoi saamelaisten elämästä sodan jälkeen ja nykyaikaisena kaupunkisaamelaisena. Pidin valtavan paljon menneisyyden kuvauksista, joissa päähenkilön isä Heaika sisaruksineen kulki kouluissa milloin missäkin Lapin koulussa oli tilaa. Syrjäisten kylien saamelaisia koululaisia pidettiin heittopusseina, eikä mietitty sitä, että miten pitkä matka kotiin oli, useampi peninkulma, tai vielä enemmän.

Shhshhshh, Riitu hyssytteli vauvaa. - Vaan ikävähän näitä rakkaita tullee, sitten ko koulhun lähtevät, niiko repisi syvämmesthän toisen puolikkaan, Riitu nyyhkäisi hiljaa ja alkoi laulaa saameksi kehtolaulua lapselleen.

Heaika-vauvasta kasvoi nopsajalkainen ja urheilullinen koululainen. Kouluelämässä sattui ja tapahtui kaikenlaista. Heaika oli aika kovapäinen, eikä oppi meinannut mennä perille. Niinpä hän joutui asuntolassa mm. lukkojen taakse, jossa joutui pänttäämään Suomen presidentit ulkoa. Kaikenlaisia opetusmenetelmiä. 

Sanojen ihastelu kuuluu puhumaan opettelevalle lapselle. Surin sitä, että olin auttamattomasti myöhässä isäni kielen oppimisessa. Mutta vaikka áhcci oli lopettanut saamen puhumisen, mietin oliko minun itseni liian myöhäistä aloittaa.

Suomen koululaitos, päättäjät ja opettajat tekivät rumaakin rumemman teon sodan jälkeen, kun päättivät suomalaistaa saamelaiset. Heiltä kiellettiin omat kielet, pohjoissaame, kolttasaame ja inarinsaame. Samalla heiltä kiellettiin oma kulttuuri, omat uskonnot, oma pukeutuminen, joikaaminen jne.

Ibbán isä oli lopettanut koulussa saamen kielen puhumisen, mutta Ibba halusi oppia kielen. Hän halusi kommunikoida sukunsa ja muiden saamelaisten kanssa saamen kielellä. Mutta oliko oppiminen jo myöhäistä?

Inga Maggan isä ja isän suku ovat saamelaisia. Puolikas nostaa esille saamelaisten kokemia kipukohtia sodan jälkeen. Kipukohtia, jotka koskettavat tänäkin päivänä suvun nuorimpia jäseniä. Kun puhuttu kieli erottaa muusta suvusta. Oman sydämen puuttuvat sanat.

Inga Maggan Puolikas nosti esille menneisyyden kipeät muistot.

Inga Magga, Puolikas *****

Like 2024

s. 284

Saamelaiset

Inga Magga: Varjonyrkkeilijä

 

HAUSKAA VAPPUA

 

Vappukuva kaukaa nuoruudesta

 

 

Nuoruustango

San. Anu Kaipainen

Sävel Caj Chydenius

 

Lämpöni lempeni annan
kaunis on nuoruutein
Nää suven ruusut kannan
itseni yksin tein

Ei ole muuta antaa
kuin tämä nuoruutein
Sulle sen tahdon kantaa
en ota itsellein

Muuta en koskaan tahdo
kuin sinun olla vaan
Elämä ympärilläin
kaikkoaa kokonaan

Huominen päivä ei meitä
vaaranna varjollaan
kun sinun saan vain olla
täysin ja kokonaan 

 

Kiti Neuvonen laulaa Nuoruustangon

 

           Hauskaa vappua kaikille!