Veli Pekka Toropainen: 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista

 

Olimme kaupungin viralliset kätilöt, joiden tehtäviin kuuluivat normaalien synnytysten lisäksi lasten kuolemantapausten tutkimisiin osallistuminen ja oikeudessa todistaminen. Meillä oli oikeus liikkua öiseen aikaan, kun muiden ihmisten tuli pysytellä sisällä. Kuolemantapausten tutkimuksia järjestettiin erityisesti lapsenmurhien yhteydessä.

Veli Pekka Toropaisen tietokirja 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista tuli esille lähteistä tänä vuonna ja aiemminkin lukemistani historiallisista teoksista, joissa on ollut päähenkilönä 1600-luvulla eläneitä turkulaisnaisia. Toropaisen teoksen naiset ovat eläneet oikeasti ja kirjan tarinat noudattavat tiivistettyinä oikeusjuttujen pöytäkirjoja.

Ylläoleva lainaus on kaupungin kätilöinä toimineista Margareta Persdotterista ja Anna Sigfridsdotterista kertovassa kappaleessa. Heihin tutustuin myös Kristiina Vuoren kirjassa Samettiin kätketty, jossa kätilöt etsivät lapsenmurhaajaa.

Olin kahlehdittuna rautoihin toisesta jalastani, mutta saatoin silti kuljeskella raatihuoneen pihalla. Tämän estämiseksi toinen käteni aiottiin kahlita raskaisiin käsirautoihin. Tammikuussa 1644 minua päätettiin säilyttää päivisin raatihuoneella kaupunginpalvelijan tuvan viereisessä kamarissa. Raskauteni vuoksi minut päästettiin yöksi lämpimämpään tupaan.

Miehensä murhannut nuori Margareta Kitt tuli aiemmin tutuksi lukemastani Jenna Kostetin teoksesta Margaretan synti. 1600-luvun rangaistuskeinot olivat hirveitä. Kun Margaretan lapsi oli syntynyt, hänet teloitettiin ja ruumis poltettiin. Hän oli murhannut miehensä myrkyllä. Ennen murhaoikeudenkäyntiä, Margaretha oli oikeudessa puhdistamassa mainettaan, sillä hän oli seurustellut liikaa nuorten ylioppilaiden kanssa.

Minä Magdalena Persdotter, edesmenneen Thomas Trällin leski, vannon Jumalan ja Hänen Pyhän Evankeliuminsa nimeen, etten ole pannut liikkeelle sitä kunnialle käyvää puhetta, joka on sanottu Henrik Schefferin vaimosta Margaretasta, vaan olen vain toistanut sitä, mitä kaupungilla on puhuttu. Jumala olkoon todistajani tässä asiassa henkeni ja sieluni kautta.

Ylläoleva lainaus on kauppiastalon emännän Malin Trällin oikeudenpöytäkirjasta. Malin Träll oli oikeudessa kunnianloukkauksesta vuonna 1628, koska oli levittänyt huhupuhetta. Malin Träll kävi aktiivisesti oikeutta mm. perheen taloutta koskevissa asioissa ja hänet tunnettiin useilla nimillä raadin pöytäkirjoissa. Lisäksi hän oli pyytänyt vanhusiällä vuonna 1642 raadilta, että saisi panna olutta talossaan ja myydä sitä elannokseen. Ennen sitä hän oli pannut olutta luvatta ja saanut siitä sakkoja. Raati ei voinut antaa lupaa oluenpanoon ja myyntiin, koska se oli vastoin kuninkaallisen majesteetin säädöstä.

1600-luvun naisten tarinat olivat kiinnostavaa luettavaa. Kirjassa oli mm. arvonsa tunteva piispatar, pyövelinvaimo, palveluspiika, kapakkaruusu, huora ja ammattivaras, sekä runsas määrä porvarisnaisia, joiden kaikkien tarinat ovat aitoja. 

Tämä oli siis kolmas kertani tuomiolla varkauksista. Se oli samalla myös viimeinen kerta, sillä oikeus tuomitsi minut kuolemaan. Turun hovioikeus vahvisti tuomion, ja minut mestattiin Turun torilla 17.3.1645. Valborg Lipiäinen sai seurata tätä toimitusta ennen kuin hänet piiskattiin ja karkotettiin kaupungista. Valborgia neuvottiin muistamaan kohtaloni ja pitäytymään varkauden synnistä sekä noudattamaan tuomiotaan.

Agneta Olofsdotter toimi siis ammattivarkaana ja kolmannen tuomionsa jälkeen mestattiin.  Valborg Lipiäinen ei pysynyt poissa kaupungista, joten kiinnioton jälkeen edessä oli 34 piiskaniskua ja uusi karkoitus kaupungista. 

Historiaa on kirjoitettu pitkälle miesten näkökulmasta ja naiset on unohdettu. Veli Pekka Toropaisen 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista nostaa esille myös naisten näkökulmat, perheet, ammatit, asemat ja oikeuskäytännöt, sillä naiset olivat keskenään eriarvoisessa asemasssa riippuen siviilisäädystä.

Veli Pekka Toropaisen historiallinen tietoteos 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista vei keskiaikaiseen Turkuun ja pyyhki pölyt oikeudenpöytäkirjoista. Naiset marssivat kirjassa esille keskiajan Turun toimijoina ja ahkerasti eri töitä tekevinä asukkaina siinä missä miehetkin.

Veli Pekka Toropainen, 39 tarinaa 1600-luvun turkulaisnaisista

Turun museokeskus 2019

s. 191 + Keskeiset naiset + Lähteet ja kirjallisuus + Henkilöhakemisto

Tietokirja

Tuire Malmstedt: Lasitarha

 

Tämä muistoni on jäänyt. Jäänyt, vaikka en ole enää varma, onko se koskaan ollut totta. On vaikea olla varma mistään, edes muistoistaan, kun viettää vuosia ilman, että kukaan peittelee nukkumaan, vankina pimeässä huoneessa. Herran huoneessa.

Tuire Malmstedtin uusin dekkarisarja starttasi hyytävällä tarinalla nimeltään Lasitarha. Kirjan poliisiparina toimi Matilda Metso ja Elmo Vauramo, tosin tässä kirjassa äänessä oli vahvemmin Elmo, sillä kirjan rikokset olivat hänelle käyneet tutuiksi jo lapsuudessa. Elmon kaveri oli kadonnut koulun retkellä, eikä häntä ollut koskaan löydetty.

Avaan silmäni. Pimeä seisoo tuttuna ympärilläni. En enää osaa kuvitella aurinkoa. Kuulen tutut raskaat askeleet käytävästä. Alan täristä, vaikka en tahtoisi. 

Leikkipuistosta oli kadonnut nelivuotias pikkupoika. Tapaus oli Matildan ja Elmon ensimmäinen yhteinen rikostutkimus. Miten tutkimus sujui, sen voit lukea tarkemmin kirjan kuvioista. Pikkuhiljaa kävi kuitenkin selväksi, että samanlaisia katoamistapauksia oli ollut ennenkin ja Elmo pystyi ujuttamaan kaverinsa Henrin katoamistapauksen samaan ryhmään, vaikka ajallisesti siitä oli todella pitkä aika.

Hahmo, joka seisoi hänen sänkynsä vieressä ja vartoi hänen untaan, ei hälvennyt. Se oli todempi kuin mikään muu hänen elämässään, mutta Lilja oli siitä autuaan tietämätön.

Kirjan kolmantena kertojana toimi Lilja, eläkkeellä oleva entinen musiikinopettaja. Lilja asui Elmon vanhempien naapurissa ja oli Henrin äiti. Lilja oli päättänyt etsiä Henriä niin kauan, että lopulta hän tietäisi mitä Henrille oli tapahtunut. 

Tuire Malmstedtin Lasitarha vei oudon pimeille poluille, missä oli jatkuva yö. Yö toi lepakot.

 

Tuire Malmstedt, Lasitarha

Aula & Co 2021

s. 361

Dekkari

Metso & Vauramo 1

 

Sara Blӕdel: Hiljainen leski

 

Jähmetyin tuijottamaan verta, joka levisi hitaasti lattialla ja valui kuluneiden lautojen rakoihin. Hiljaisuus humisi korvissa, pölyhiukkaset välkehtivät laiskasti ikkunoista tulvivassa valossa.

Tanskalaisen Sara Blӕdelin Hiljainen leski on Louise Rick-sarjan yhdeksäs dekkari. Tarinassa vasta leskeksi jäänyt nelikymppinen Dorthe Hyllested oli löydetty murhattuna. Louise Rick oli aloittanut juuri valtakunnallisessa murharyhmässä, kun hänelle tuli kutsu johtaa Dorthe Hyllestedin murhatutkimusta.

Täällä on jotain, mikä sinun pitää nähdä, Lene sanoi kiihdyksissään ja melkein kiskoi Louisea asuntoon.

Niinhän siinä kävi, että murhatutkimus muutti nopeasti suuntaa ja mukaan tuli akuutisti erään henkilön katoamistutkinta. Eikä aikaakaan, kun Louisen ex-mies Eik oli mukana etsintätutkimuksessa. Yhteistyö oli ensimmäinen sitten Thaimaan matkalla tapahtuneen eron jälkeen.

Kirjoitan muistiin, hän tiedotti. - Panoloma, seksiloma, sexweekend, homo, maja, Tåsinge.

Kadonneen henkilön ja murhatutkinnan lisäksi tutkimus paisui ylläolevan lainauksen teemojen mukaiseksi. Kievarin toiminta oli aiheuttanut ainakin yhden nuoren itsemurhan, joten tutkimus kiihtyi ja murhamotiivia haettiin hyvin tiiviistä joukosta.

Sara Blӕdelin suosittu dekkarisarja Louise Rickistä on julkaistu jo 38 maassa. Kirjasarja ei ole liian väkivaltainen, vaikka tästäkin teoksesta löytyy rikosten uhreja. Kirjan teemat pureutuivat nuoruuden ongelmiin ja parisuhdeongelmiin. Kirjasta nousi esille mm. homofobia. 

Sara Blӕdelin Hiljainen leski on kiinnostava kuvaus pienen paikkakunnan salaisuuksista ja rikoksista.

 

Sara Blӕdel, Hiljainen leski

suom. Virpi Vainikainen

Karisto 2021

s. 397

Den tavste enke 2020

Dekkari

Louise Rick 9

Blӕdel Sara: Nimimerkki Prinsessa
Blӕdel Sara: Vain yksi elämä
Blӕdel Sara: Uhrilehto
Blӕdel Sara: Kadonnut nainen  

Blӕdel Sara: Tyttö puun alla
   

 

KEVÄTKIRJAT 2022

 

 

LUKEMAAN HOUKUTTELEVA KIRJAKEVÄT 2022

On perinteisen kevätkirjakatselmuksen aika. Kustantamot ovat jo julkaisseet kataloginsa, joista lukijat voivat katsella mitä kirjaihanuuksia ilmestyykään kevätkuukausien aikana. Tykkään nykyisin selata katalogeja netissä. Tiedän, että näissä katalogeissa julkaistaan vain muutamia kirjoja siitä julkaistavien kirjojen määrästä. Siispä katselen tarkkaan, mitä kirjablogiystäväni lukevat, sillä sieltäkin saan lukuvinkkejä uusista kirjoista. Olen koonnut esille muutamia kirjoja, joita olen suunnitellut lukevani keväällä.

 

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Olen utelias tämän tarinan suhteen, sillä se kertoo kolmesta nuoresta sekä kolmesta eri aikakaudesta. Mikä yhdistää keskiajan, nykyajan ja tulevaisuuden?

Blogistani löytyvät Doerrin teokset Davidin uni ja Kaikki se valo jota emme näe.

Jan-Phillipp Sendker: Sydäntemme kaihoisa syke

Sendkerin kirjat ovat ihastuttaneet minua. Uusin kirja kertoo burmalaisesta Bo Bosta, joka haluaa yhdistää perheensä. Blogistani löytyvät iki-ihanat Burmaan sijoittuvat teokset Sydämenlyönneissä ikuisuus ja Sydämen ääntä ei voi unohtaa.

 

Colson Whitehead: Harlem Suffle

Kirjan aihepiiri on jännittävä, sillä se sijoittuu 1960-luvun Harlemiin. Päähenkilö on kotoisin rikollisesta suvusta, mutta yrittää pitää yllä puhdasta julkisivua. Miten käy kaksoiselämälle?

Blogista löytyvät kirjailijan teokset Maanalainen rautatie ja Nickelin pojat.

 

Douglas Stuart: Shuggie Bain

Tämä tarina voi riipaista ja koskettaa. Tarina pohjautuu kirjailijan omaan lapsuuteen yksinhuoltajaperheessä, jossa äiti oli alkoholisti. Kirja sai Booker-palkinnon. 

 

Nick Hornby: Olet tässä

Parisuhteen löytämisen ongelmia luvassa. Kaikki eivät halua olla sinkkuja. Olen avarakatseinen tämän tarinan suhteen.

 

Elizabeth Strout: Voi William!

Elizabeth Stroutin teokset ovat ihania. Rakastan niitä. Tällä kertaa jatketaan jälleen Lucy Bartonin seurassa. Lucy tuli tutuksi teoksesta Nimeni on Lucy Barton.

 

Laura Baldini: Uuden ajan opettaja

Tämä kirja kiinnostaa kovasti, sillä päähenkilönä on Montessori-opetuksen kehittäjä Laura Montessori. Miljöönä Italia ja 1900-luvun alku.

 

Annette Bjergfeldt:  Palermotien taivaallinen laulu

Ihastuin kirjan nimeen ja kansikuvaan, joten sillä mennään. Perhesaaga, johon liittyvät taiteet ja musiikki. 

 

Frida Skybäck: Lukupiiri maailman laidalla

Skybäckin Kirjakauppa Thamesin varrella oli sen verran hyvä, että tämä uusin kirja sujahti automaattisesti lukulistalle. Päähenkilö etsii kadonnutta siskoaan Skånesta. Kuinka ollakaan, edellisessä kirjassa oli myös siskokset.

 

Karin Smirnoff: Viedään äiti pohjoiseen

Smirnoffin trilogian toinen osa jatkaa pohjoisen elämän kuvaamista huumorilla, joka tuli tutuksi jo ensimmäisestä kirjasta. Janan ja hänen veljensä äiti oli kuollut, joten he lähtivät viemään äitiä syntymäpaikalle. Ai että minä rakastuin jo ensimmäiseen kirjaan nimeltään Lähdin veljen luo. Ensimmäisestä kirjasta on tulossa tv-sarja.

Torey Hayden: Näkymätön tyttö

Psykologi Torey Hayden ottaa lapsuudessaan satutetun Eloisan hoitoonsa ja toivoo, että tyttö oppisi jälleen luottamaan muihin ihmisiin. Haydenin kirjat ovat koskettavia ja omakohtaisia. Blogista löytyy Tiikerin lapsi, Satutettu lapsi ja Aavetyttö.

Mikko Kamula: Kalevan pojat

Tämä kirjasarja on supermahtava. Sarja kertoo uudisraivaajaperheestä, jonka isä on Juho Rautaparta. Nuorin lapsista on tietäjäoppilas, jota opettaa tietämisen saloihin Yörnin äijä. Tässä kirjassa kaksikko etsii Kalevan poikia. Sarjan aiemmat maagiset kirjat löytyvät blogistani: Tuonela, Ikimetsien sydänmailla ja Iso härkä.

 

Paula Havaste: Laahus

Kirjan 1500-luku kiehtoi mieltäni. Oli Nuijasodan aika. Kirjan päähenkilölle Reettalle ei ollut kotona ruokaa, joten hän joutui menemään pikkupiiaksi kauppiaalle.

 

Katri Kauppinen: Laakson linnut, Aavan laulut

Muinaissuomalainen tarina, jonka päähenkilö on nuori Aava. Kerrassaan upea kansikuva.

 

Merja Mäki: Ennen lintuja

Tämä on tarina nuoresta evakosta, Allista, ja koti-ikävästä.

 

Sari Vuoristo: Etäisyys linnuntietä

Kirjan miljöönä toimii sodan raunioittama Libanon. Todella kiinnostava teos.

 

KEVÄTDEKKARIT

 

Åsa Larsson: Isien pahat teot

Tätä dekkaria olen odottanut vuosia, sillä olen lukenut sarjan aiemmat dekkarit.

Yrsa Sigurdardotter: Nukke

Emma Stonex: Majakanvartijat

Johanna Mo: Varjolilja

Nicklas Natt och Dag: 1795 - Petojen naamiaiset

Hurja historiallinen dekkarisarja jatkuu. Aiemmat osat olivat nimeltään 1793 ja 1794.

Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat

Tästä alkaa Griffithsin uusi dekkarisarja. Odotan innolla, sillä tykkään tosi paljon aiemmasta sarjasta.

Romy Hausman: Lapsikulta

Syvällä metsän uumenissa on ikkunaton mökki, jossa asustaa Lena lapsineen. Huh huh.

Jane Harper: Selviytyjät

Tykkäsin tosi paljon kirjailijan aiemmista Australiaan sijoittuvista dekkareista. Tämä sijoittuu Tasmaniaan.

Mitä sinä aiot lukea keväällä? Joko lukulistat on tehty?

 

                           LUKUILOA KEVÄÄSEEN!

 

 

 

 

Nicci French: Torstain lapsi

 

Se alkoi koulutapaamisesta ja se päättyi koulutapaamiseen, ja Frieda Klein inhosi koulutapaamisia.

Nicci Frenchin Torstain lapsi on neljäs psykologinen rikoskirja Viikonpäivä-kirjasarjassa. Sarjan päähenkilö psykoterapeutti Frieda ottaa asiakkaita vastaan Lontoossa, jonka piilossa olevia jokia hän rakastaa. Jo ensimmäisestä sarjan kirjasta huomasi, että Frieda oli itsekin henkisesti vaurioitunut ja tarvitsi terapia-apua. Torstain lapsi valottaa Friedan traumaattista lapsuutta ja nuoruutta kotiseudulla Braxtonissa, jonne hän meni tutkiakseen erästä rikostapahtumaa. Edellisestä oleskelusta kotiseudulla oli vierähtänyt 23 vuotta.

"Älä kuvittelekaan kertovasi kenellekään, kultaseni. Kukaan ei usko sinua."

Friedan kouluaikainen luokkakaveri toi nuoren tyttärensä Beckyn Friedan luokse ja toivoi, että Frieda voisi auttaa häntä. Beckyn elämä oli muuttunut kovasti ja Frieda huomasi, että muutoksen takana oli jokin ikävä trauma. Tuo trauma vei Friedan takaisin kotiseudulleen ja edessä olisi myös pakollinen käynti lapsuudenkodissa, jossa äiti asusti. Välit äitiin olivat katkenneet kokonaan.

Hän käveli portille ja kääntyi. Talo näytti kuolleelta. Kaikki ikkunat olivat pimeinä, kuin sokeat silmät.

Frieda selvitti Beckyyn kohdistuneen rikoksen ja samalla hän selvitti 23 vuoden takaiset ikävät asiat kotiseudullaan. Braxton, joka oli pikkukaupunki Suffolkissa, oli sulkenut sisäänsä ja suojellut vuosikausia erästä rikollista. Friedan saapuessa kaupunkiin vanhat muistot ja kaunat heräsivät henkiin, eikä kaikki toivottaneet Friedaa tervetulleeksi.

Nicci Frenchin Torstain lapsi jatkaa Frieda Kleinin ja rikosten parissa intensiivisellä tavalla. Olen Frieda-fani.

 

Nicci French, Torstain lapsi *****

suom. Raimo Salokangas

s. 347

Thursday´s Child 2014 

Psykologinen rikoskirja

French Nicci: Murheellinen maanantai

French Nicci: Tiistai taakse jäänyt 

French Nicci: Keskiviikkoa odottaessa 

 

 

Kim Thúy: Em

 

Sodasta vielä kerran. Hyvyys luikertelee vaivihkaa taistelukentille ja löytää paikkansa jopa pahuuden onkaloista. Sankaruus ja petturuus kulkevat rinta rinnan, rakkaus ja karkuruus flirttailevat.

Vietnamilaissyntyisen Kim Thúy´n Em on hänen kolmas suomennettu kirjansa. Rakkaus yhdistää ihmisiä myös sodan aikana, siksi kirjan nimenä on Em - Rakasta. Em yhdistää tämän kolmannen tarinan aiempiin kirjoihin, Ru ja Vi, joihin rakastuin samalla syvällä sydämen tunteella kuin rakastuin tähän uusimpaan teokseenkin. Kim Thúy oli kymmenen vanha, kun hänen perheensä pakeni Vietnamista venepakolaisina. Perhe hajosi, sillä isä jäi Vietnamiin.

Main iho oli kulille tyypillisen kuparinhohtoinen ja Alexandren elkeet kuninkaan lailla maataan hallitsevan tilanomistajan. Alexandre kohtasi Main raivon vallassa, Mai kohtasi Alexandren vihan vallassa.

Main tehtävä oli soluttautua Alexandren kumipuutiluksille. Tehtävä oli isänmaallinen. Sitten rakkaus tuli väliin ja Tam syntyi isännän ja työläisnaisen, kahden vihollisen lapsena.

Ennen drooneja, ennen etähyökkäyksiä, ennen kuin oli mahdollista tappaa likaamatta sen paremmin silmiään kuin käsiään, taistelukentät olivat kenties ainoita paikkoja, joissa ihmiset lopulta löysivät tasa-arvon ottaessaan toinen toisiaan hengiltä.

Tam jäi henkiin hyökkäyksestä. Lastenhoitaja oli piilottanut tytön, ja vanhempien kuoltua, lastenhoitajasta tuli tytön äiti, kunnes tuli aika, että Tam koki jälleen sotilaiden hyökkäyksen ja silmittömän tappamisen. Tam jäi henkiin hyökkäyksessä.

Amerikkalaiset puhuvat Vietnamin sodasta. Vietnamilaiset puhuvat Amerikan sodasta. Tuossa erossa kenties piilee sodan syy.

Tamin lisäksi kirjassa seurataan mm. Louisin elämää. Hän ilmestyi tamarindipuun juurelle. Kadulla kulkijat pitivät hänestä huolta. Joku toi laatikon, joku toinen vaatetta, joku riisivettä. Louisista tuli katuvaras. Eräänä aamuna Louis huomasi vauvan kellivän saman penkin alla kuin hänkin.

Näin alkoi operaatio Babylift.

Amerikkalaissotilaille ja vietnamilaisnaisille syntyi tuhansia lapsia, joista presidentti Gerald Ford halusi huolehtia osoittamalla 2 miljoonaa dollaria operaatioon, joka toisi orpolapset pois Vietnamista. Ensimmäiseen koneeseen tuli tekninen vika, ja kone räjähti. Henkiin jäi osa lapsista. Yli 3000 lasta sai uudet vanhemmat uudessa maassa. Louis ja Emma-Jade saivat uudet vanhemmat.

Viideskymmenes vuosipäivä todennäköisesti todistaa, että muistamisessa on kyse myös unohtamisesta. Muistista on pyyhkiytynyt se tosiseikka, että kaikki vietnamilaiset, missä tahansa he asuvat, polveutuvat rakkaustarinasta, jonka osapuolina olivat keijujen kuolematonta rotua edustava nainen ja toisaalta mies, jossa virtasi lohikäärmeen verta.

Kim Thúy on kirjoittanut jälleen unohtumattoman tarinan Em, joka keri auki sodan aikaista rakkaustarinaa, ja kertoi lapsista, jotka syntyivät sodan aikana vihollisten välille. Mutta Em on myös paljon muuta, sillä se kertoi kuin ohimennen sodasta. Em meni ihoni alle, verenkiertooni ja sydämeeni kuin tukahtuneet kyyneleet. Kuolleina olemme tasa-arvoisia.

Kim Thúy, Em - Rakasta *****

suom. Marja Luoma

Gummerus 2021

s. 123

Ranskankielinen alkuteos Em 2020

Kim Thúy: Ru

Kim Thúy: Vi

Kim Thúy: Em

Sofie Sarenbrant: Valheenpunoja

 

 

Taivas on tähtikirkas ja aika pysähtyy, kun hän makaa selällään terävien neulasten ja oksien päällä. Musertava uupumus tulee hiipien. Näinkö tämä päättyy?

Sofie Sarenbrantin huippuhyvä Emma Sköld-dekkarisarja on saanut uuden kirjan nimeltään Valheenpunoja. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Brommaan. Metsästä löytyi nuoren pojan ruumis. Edellisenä päivänä oli kyseisellä paikalla ollut suunnistusta. Emma sai tutkittavaksi kinkkisen tapauksen, johon osallistuneet olivat punoneet hämähäkinseitin kaltaisen valheiden verkon. Miksi ja mitä peiteltiin ja kuka tai ketkä sitä tekivät?

Minun olisi pitänyt kysyä, miten hän voi, mutta nyt se on myöhäistä.

Valheenpunojasta nousi heti ensi sivuilta mieleen Koskelan teinisurma. Hakattu poika löydettiin kuolleena. Kirjan nuori kuollut oli todella pahasti hakattu, toisin sanoen hakkaamista oli tehty kuolemaan saakka. Voi vain kuvitella miltä oikea hakkaaminen on tuntunut elävässä elämässä. Kun oikeudessa käytiin Koskelan surmaa lävitse, mitä nuoret olivat tehneet surmatulle, oli siitä lukeminen kammottavaa ja pelottavaa. Media kävi sitä lävitse viikkoja ja kuukausia.

Minulla ei ole ketään, jonka kanssa puhua. Ei ketään joka ymmärtäisi. En halunnut mitään pahaa, päinvastoin. Näin tässä ei pitänyt käydä.

Rikospoliisi Emma Sköld toimi Valheenpunojassa Krillen parina. Rikospaikkatutkinnan lisäksi heidän piti haastatella kavereita, oppilaita, opettajia, vanhempia, naapureita. Työtunnit eivät riittäneet kiivastahtisessa tutkinnassa. Pelkona oli, että ruumiita voisi tulla lisää.

Hän ei voi jäädä tähän kuolemanloukkuun.

Onneksi isovanhemmat hoitivat lapsia, sillä Emmasta ei siihen olisi ollut. Nyllet hoiti myös mielellään tyttöjä. Kirjan tarinassa hän alkoi pikkuhiljaa toipua edellisestä rikostapauksesta sekä erosta Emman kanssa. Siihen tarvittiin terapiaa.

Emman ongelmana on koko sarjan ajan olleet miehet. Emma on itse vahva persoona ja sitoutunut poliisityöhön, mutta ne miehet järjestävät koko ajan hankaluuksia. Tässäkin kirjassa eräs nuorempi kolleega oli ihastunut Emmaan palavasti.

Emman sisko Josefin asui parempien piirien asuinalueella, jossa kuollut poika oli asunut naapurustossa. Hän veti jumppaa naiskaveruksille, joten niistä piireistä hän sai runsaasti tietoa surmatun pojan taustoista. Heti kännykkä käteen ja soitto Emmalle tai Nylletille. Ikävämpi juttu, että puheluihin ei aina vastattu.

Hän on tunnettu velanperijä.

Nuoren pojan surmatutkimuksen lisäksi Valheenpunojassa kehittyi eräs uusi rikos, joka voi kenties olla seuraavan kirjan tarina. Se on päivänselvää, että kirja on lukulistallani ensi keväänä.

Sofie Sarenbrantin Valheenpunoja kietoi seittimäisten valheiden verkkoon, verkkoon joka oli täytetty väkivallalla ja kivulla.

 

Sofie Sarenbrant, Valheenpunoja *****

suom. Helene Bützow

Wsoy 2021

s. 457

Dekkari

Emma Sköld-sarja

Sarenbrant Sofie: Avoimet ovet 
Sarenbrant Sofie: Osasto 73
Sarenbrant Sofie: Kerjäläinen 
Sarenbrant Sofie: Syntipukki 

Sarenbrant Sofie: Häpeänurkka

Sirpa Kähkönen: Vihreä sali

 

Minun pitää selittää Etelistä.

Hän määrää äitiäni, hän ei ole aina paikalla, mutta kun on, äitini joutuu väistymään. Etel on mahtava, hän on suurempi kaikkia ja tietää kaiken. Hän ei voi sietää kysymyksiä eikä hän selitä koskaan mitään.

Sirpa Kähkösen Vihreä sali aloitti nuoren Irenen aamutoimilla ja töihin lähdöllä. Irene oli lopettanut koulun kesken ja mennyt kukkakauppaan tsuppariksi. Hän eli äidin kanssa kahdestaan. Äiti, jolla oli kaksi persoonaa. Äiti, joka ei osannut rakastaa lastaan. Äiti, joka sai sydämen lyömään ja adrenaliinin virtaamaan. Äiti, joka sai tyttärensä ajattelemaan itsensä tappamista.

Äitiparkani uupui jo sodan aikana, silloin kun minua ei vielä ollutkaan, mutta isommat sisarukseni olivat pieniä vasta...

Jaakko ja Irene olivat lapsuudenystäviä ja edelleen hyvin läheisiä. Myös Jaakko oli lopettanut koulun kesken ja mennyt parturiliikkeeseen apulaiseksi. Jaakkoa ja Ireneä yhdisti ja erotti äitien mielenterveysongelmat, joista ei puhuttu, mutta ne olivat julkisia salaisuuksia, sillä he asuivat samassa kerrostalossa.

Leo sai kantaa vikuuntumistaan ja tahriintumistaan, mitäpä siitä puhumaan, romu mikä romu.

Kolmas ystäväpiiristä oli Leo.  Leo, joka oli paennut pahaa oloaan Helsinkiin, mutta oli haettu viikon päästä takaisin kotiin Kuopioon. Poika oli syvästi katkeroitunut, jopa masentuneen oloinen. Jaakko kantoi huolta ystävästään, vaikka ei sitä uskaltanut sanoa. Leo oli arvaamaton ja loukkaantui helposti.

Pidin valtavasti kirjan alusta, jossa solahdettiin vuoden 1964 Kuopioon. Beatles oli nuorten miesten esimerkki, joten Jaakollakin oli piitlestukka ja hän soitteli kitaraansa ja suunnitelmissa oli perustaa bändi. Olisin toivonut kirjan kertovan näistä nuorista ja heidän huolistaan, sillä 60-luku on ollut mielenkiintoista aikaa. Irenen äidissä olisi ollut draaman ainesta, mutta hän jäi aika pienelle huomiolle siitäkin huolimatta, että hän aiheutti Irenen käytösongelmat.

Kirja siirtyi toisessa osassa ikääntyneeseen Santeriin, joka oli kukkakauppias ja suunnitteli matkaa Leningradiin. Tarinasta kävi ilmi, että hän oli asunut siellä aiemminkin. Olin aika pettynyt, kun siirryttiin kakkososaan ja pois nuorten maailmasta. 

Sirpa Kähkösen Vihreä sali syventyi 60-luvun nuorten maailmaan Kuopiossa, mutta teki myös matkan Leningradiin ja menneisyyden Pietariin.

 

Sirpa Kähkönen, Vihreä sali

Otava 2021

s. 315

 

Sirpa Kähkönen: Graniittimies

 

Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

 

Kyllä, minä kirjoitin oman kirjani sivuille sellaisia asioita kuin nokkonen ja iisoppi ja revonhäntä, mutta myös pahaenteisempien rohtojen nimiä: koiso ja jouluruusu ja arsenikki. Minun kirjani mustesipaisujen alla piilivät petos, ahdistus ja... synkät salaisuudet.

Yhdysvaltalaisen Sarah Pennerin esikoisteos Myrkynkeittäjä vei kauas menneisyyden Lontooseen ja vuoteen 1791. Kirja kertoi äidiltään rohtojen tekemisen oppineen Nellan elämästä, joka oli vinksahtanut pahuuden tielle. Nella teki myrkkyjä naisille, jotka halusivat päästä eroon miehistään. Eräänä päivänä lapsettoman Nellan elämään saapui utelias ja taikauskoinen 12-vuotias Eliza.

Minun ei ollut tarkoitus olla Lontoossa yksinäni.

Nykyajassa Caroline oli matkustanut Yhdysvalloista Lontooseen viettämään kymmenvuotishääpäivää yksin ilman aviomiestään, sillä oli tapahtunut jotakin ikävää ennen lähtöä. 

Caroline oli suorittanut historiasta opintoja ja Lontoo kiehtoi hänen mielikuvitustaan. Löydettyään Thamesin rannalta vanhan apteekkipullon, Caroline innostui tutkimaan sen menneisyyttä niin pitkälle kuin pystyi. Tutkimustyö vei samalla ikävät ajatukset pois avioliiton tilasta.

Vaikka olin rohkea joidenkin asioiden suhteen, en ollut rohkea kaikkien asioiden suhteen. Pelkäsin isäntäni haamua, hänen kuolemansa jälkeen vapaaksi pääsevää henkeä. Sen kulkemista näkymättömänä seinien ja ihon läpi.

Eliza toi vastahakoisen Nellan elämään uutta valoa ja piristystä. Eliza oli palvelijana eräässä talossa ja oli viestinvälittäjä Nellan ja emäntänsä välillä. Kuten palvelijat muissakin taloissa, Elizan tehtävänä oli suorittaa isännän myrkyttäminen. 

Sarah Pennerin Myrkynkeittäjä kiehtoi jo nimensä ja kauniin kansikuvansa vuoksi. 1790-luvun  Lontoo kietoi salaisuuksiensa pimentoihin. Miksi Nellasta oli tullut myrkynkeittäjä? Mistä syistä naiset halusivat päästä eroon miehistään?

Samalla Carolinen tutkimustyö vei kauas menneisyyteen. Avioliiton ikävien tapahtumien jälkeen ajatusmaailma sai sisältöä halusta tietää enemmän, ja yhdistellä historian tapahtumia kuin palapelin osasia yhteen. Mitä Caroline oikein löysi tutkimustensa mukana?

Haisusienet. Kuolema saattaa kestää viisi päivää tai kauemmin.

Sarah Pennerin Myrkynkeittäjä oli keitos, jossa menneisyys ja nykyisyys kohtasivat salaisten myrkkyreseptien äärellä uteliaisuutta herättäen. 

 

Sarah Penner, Myrkynkeittäjä

suom. Päivi Paju

HarperCollins 2021

s. 339 + Nella Clavingerin myrkkyapteekin reseptejä

The Lost Apothecary 2021

Historiallinen teos

Jari Tervo: Pääskyt talvehtivat järven pohjassa

 

Perkele lymysi August Henrikssonnina pajanmurjussa Torsbyn kylässä, Suomenlahden viimarannalla. Tuo oli mustatukkainen, sinisilmäinen ja vahvavartinen. Seppä hymyili harvoin. Siksi hymy jäi mieleen ja siitä seppä muistettiin hänen jo kaikottua tuonilmaisiin.

Jari Tervon uusin romaani Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa aloitti tarinan sepän pajasta, jossa Mikael Agricola (1510-1557) oli Petruksen kanssa seuraamassa, miten seppä takoi puukonterää. Tarina pureutui Mikael Agricolan elämään ja samalla Petruksen elämään, sillä he kasvoivat, leikkivät, opiskelivat papeiksi ja elivät läheisinä toisilleen melkein koko elämänsä ajan.

Kumma pentu tämä Olofin nulikka, kerää kylmiä hiiliä nuotiosta, vuoluraudalla hellii laudanpätkiä, ei majaan, ei kaaripyssyyn, jouten päiten, turhan pantein. Kuka kristitty tuommoista toimittaa. Tuijottaa rävähtämättä pränttiä ja teeskentelee sitä lukevansa kuten ylimykset. 

Mikael Agricola asui Torbyn kylässä vanhempiensa ja kolmen vanhemman sisarensa kanssa. Isä odotti Mikaelista jatkajaa maatilalle, mutta äidin mielestä Mikaelin piti opiskella papiksi. Mikaelilla oli kaatumatauti, mikä hirvitti ihmisiä. Kotiväki oli tottunut siihen ja he tiesivät, että tauti ei tartu, mutta oudommat ihmiset pelkäsivät saavansa tartunnan. 

Kaatumatautisilta oli kielletty avioliitto. Siksi Agricola etsi kirjan tarinassa apua taudin kukistamiseen jopa puoskarilta, joka porasi ihmisten kalloon ja esitti parantavansa pitkän litanian tauteja sillä tavalla.  Mikael Agricola peitteli sairauttaan, sillä muuten siitä olisi ollut seurauksia. Mukana peittely-yrityksissä toimi Petrus, kotitalon piian poika.

Tietääkö maisteri Agricola, mikä on meikäläisen, vanhan läskisen Lutheruksen, mielestä Paholaisen kaamein konsti? Olen joutunut sietämään niitä koko sorttimentin, laidasta laitaan. Pikkumaisesta jäynästä välittömään hengenvaaraan. Sen vuoksi olen aina tiennyt kulkevani Jumalan asialla.

Teoksen ensimmäinen kirja kuvasi Mikael Agricolan vuotta 1521, ennen kuin hän lähti Viipuriin kouluun. Toinen kirja kuvasi  Wittenbergiä vuonna 1539 ja kolmas kirja oli nimeltään Moskova - Uusikirkko helmikuusta huhtikuulle 1557.

Jari Tervon Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa oli monikerroksinen juoneltaan ja kiinnostavasti kerrottu tarina Mikael Agricolasta. Tarina kuvasi herkullisesti 1500-luvun elämää ja sen ihmisiä. Mikael Agricolasta nousi kirjasta esille älykäs, utelias ja opinhaluinen ihminen, joka osasi luovia sekä ylhäisön että oppineiden parissa myös maailmalla.

Jari Tervo, Pääskyt talvehtivat järven pohjassa

Otava 2021

s. 456

Historiallinen teos

Mikael Agricola

                     HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!

 

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko

 

Sinun on syytä ymmärtää, että olemme hyvin erityinen myymälä. On paljon lapsia, joista olisi ihana saada sinut, saada Rosa tai kuka tahansa teistä. Mutta heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Olette heille saavuttamattomia. Sen takia he tulevat ikkunan eteen, haaveilemaan teistä. Mutta sitten he muuttuvat surullisiksi.

Japanilaissyntyisen nobelistin Kazuo Ishiguron Klara ja aurinko vei tulevaisuuden maailmaan, jossa oli mahdollista ostaa keinoystävä eli KY erityisestä myymälästä. Keinoystävät olivat ihmismäisiä ja liikkuivat, ajattelivat ja puhuivat ihmismäisesti. Kirjan päähenkilöhahmona toimi Klara, jolla oli erityisosaamista varsinkin tunteiden ja intuition osalta. Klara ostettiin 14-vuotiaan Josien keinoystäväksi. Josie oli parantumattoasti sairas, mutta Klara aikoi siitä huolimatta keksiä keinon parantaa hänet.

Suunnitelma? Kuuntele, KY. Jos pahennat asioita, minä helvetti hajotan sinut osiin.

Klaran uudessa kodissa asui Josien lisäksi hänen Äitinsä ja taloudenhoitaja Melania. Taloudenhoitajasta löytyi rosoisuutta ja luonnetta, kuten ylläolevasta lainauksesta voi huomata. Tosin voi kuvitella, että Klara maksoi mielettömän paljon, ja hänestä oli tullut korvaamaton ystävä Josielle, joten Klaran hajoittamisesta olisi taloudenhoitajalle tullut runsaasti ikävyyksiä, joista olisi ollut vaikea selviytyä.

"Hei. Mitä tämä valo oikein on?" hän kysyi.

Aurinko porotti häneen herkeämättä, ja hän vaihtoi asentoa niin, että pääsi istumaan tyynyjä ja sängynpäätyä vasten.

Josie heikkeni heikkenemistään. Syy hänen sairauteensa oli muuntamisessa. Nuoret saivat paremmat mahdollisuudet tulevaisuudelle, kun heidät muunnettiin. Josie oli sairastunut muuntamisesta. Kirjasta voit lukea keksikö Klara parantamiskeinon.

Tiedätkö Klara. Olit yksi erikoislaatuisimmista keinoystävistä, joista olen huolehtinut. Sinulla oli harvinaisen paljon näkemystä. Ja havaintokykyä. Huomasin sen oikopäätä.

Kazuo Ishiguron Klara ja aurinko sisälsi tarinan tulevaisuudesta, jossa rikkailla oli mahdollisuus ostaa lapselleen keinoystävä. Kirjasta nousi esille muitakin luokkaerojen vaikutuksia mm. koulutukseen pääsyssä. Kirjassa oli esim. kerjäläismies kuvaamassa alinta luokkaa, sillä mies asui kaduilla. Klara huomasi myös ilmansaasteet ja niiden vaikutukset sairastumiseen. Kirjassa katsellaan Klaran eli älykkään teknisen laitteen näkökulmasta ihmisiä, luontoa ja elämää  sekä ihmissuhteita ja niiden vaikeuksia. 

Kazuo Ishiguron Klara ja aurinko on huikean älykäs ja rakastettavan surullinen vaihtoehtoinen maailmankuva yksinäisyydestä ja keinoystävyydestä.

 

Kazuo Ishiguro, Klara ja aurinko *****

suom. Helene Bützow

Tammen Keltainen Kirjasto 2021

s. 371

Klara and the Sun 2021

Dystopia

 

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

 

Elly Griffiths: Musta enkeli

 

Ruth painaa nappia kuunnellakseen viestin. Huoneen täyttää tumma ääni, jossa on seksikäs korostus.

"Hei, Ruth, Angelo Morelli tässä..."

Elly Griffithsin kymmenes Ruth Galloway-kirjasarjan dekkari on nimeltään Musta enkeli. Ruth oli kesälomalla ja halusi elämäänsä muutoksen, sillä suhde tyttärensä isän Nelsonin kanssa oli tyssähtänyt. Nelson ei halunnut erota raskaana olevasta vaimostaan, vaikka epäilikin isäksi erästä toista henkilöä.

Kuin toiveena Ruthin ahdinkoon, soitti eräs vanha tuttavuus Morelli Roomasta ja toivoi, että Ruth matkustaisi hänen avukseen selvittämään erään kinkkisen kaivauksen. Morelli oli myös arkeologi ja oli mukana tv-ohjelmassa, jossa kaivauksen viimeisiä hetkiä paljastettiin yleisölle. Eräässä ohjelmassa oli tullut eteen ongelmia.

Kun Angelo soitti sunnuntai-iltana, loman mainitseminen oli ratkaissut asian. Ruth oli päättänyt tarvitsevansa lomaa. Hänen täytyi päästä pois Norfolkista, ottaa asioihin vähän etäisyyttä, jotta saisi ne taas oikeisiin mittasuhteisiin: Michellen raskauden, äidin kuoleman, äskettäin lämmitellyn suhteen Nelsoniin. 

Ruth ja Kate saivat ystävänsä Shonan ja hänen poikansa Michaelin mukaan lomamatkalle. Kun Ruth avusti Morellia kaivauksilla, hoiti Shona sillä aikaa lapsia. Kuuma ja aurinkoinen Italia helli heitä uimarannoilla, tosin Ruthin iho oli todella herkkä palamaan. Lomamatka oli lähes täydellinen, kunnes...

Maanjäristys Italian Laziossa. Useiden pelätään kuolleen.

Tosin kaipaamaansa rauhaa Nelsonin ajattelusta ei ollut kauaa luvassa, sillä Nelson ilmestyi nopeasti Italiaan Cathbadin kanssa, sillä he pelkäsivät Ruthille ja Katelle sattuneen jotakin maanjäristyksen aikana, kun heihin ei saanut yhteyttä.

Sillä aikaa oli eräs vankilasta vapautunut rikollinen päättänyt rankaista Nelsonia, koska tämä oli pistänyt hänet vankilaan. Tosin Nelson ei ollut paikalla, mutta eräitä muita kiusattavia oli.

Elly Griffithsin Musta enkeli oli sarjan parhaimpia dekkareita. Italia ja Rooma olivat mukavaa vaihtelua Iso-Britannialle. Ruth ja Kate saivat viettää mukavan lomamatkan, tosin Ruth löysi eräänä päivänä kuolleen... 

 

Elly Griffiths, Musta enkeli ****

suom. Anna Kangasmaa

Tammi 2021

s. 342

The Dark Angel 2018

Ruth Galloway-sarja 10.

Dekkari  

 

Elly Griffiths: Maan alla

August Strindberg: Keikari

 

Tämä kadehdittu ja kovin parjattu mies sai kiittää onnettomuuksistaan kasvatustansa, ja olkoon hänen elämäntarunsa varoitukseksi vanhemmille ja asianosaisille.

Johan August Strindbergin (1849-1912) novelliteos Keikari alkaa samannimisellä novellilla. Yllä olevan tekstin mukaan voi huomata, että kyseisen novellin nuoren miehen elämä olisi voinut mennä paremminkin. Kyseinen keikari joutui mielestäni kiusatuksi pahemman kerran opiskeluaikanansa, mutta suoritti siitä huolimatta neljän ikävän vuoden jälkeen loistavan juriskandidaattitutkinnon.

Hän on henkinen yltiöpää, mullistaja ja murtaja, hänen valtavassa luonteessaan kuohuu alati voimakas myötätunto elämän lapsipuolia kohtaan, lahjomaton ja leppymätön viha kaikkea väärää ja luonnotonta kohtaan, mutta muutamissa hienoissa satunäytelmissään osoittautuu hän myös hienoksi haaveilijaksi ja kauneuden kaipaajaksi. (Larin Kyösti)

Keikarissa on viisi lyhykäistä novellia. Kirjan aloittaa suomentaja Larin Kyöstin avaus, jossa hän kertoi lähemmin kirjailijasta. Aika mahtipontiselta kuulostaa yllä oleva tekstilainaus. Taisi suomentaja olla Strindbergin suuri ihailija.

Otteluiden välillä novellissa oli kyttyräselkäinen miesraukka, joka oli suorittanut medikofiilitutkinnon. Hyvin köyhä mies, mutta eli kunnollista köyhyyttä. Hänen ylioppilasaikansa ei ollut hauska, vaan hän joutui elämään pienellä stipendillä ja vanhassa taloröttelössä. Valmistuttuaan pääsi nauttimaan joksikin aikaa leveistä oloista, mutta kuinkas sitten kävikään.

Toivorikas nuorukainen novelli kertoi puolestaan kuolleesta nuorukaisesta ja hänen muistotilaisuudesta. Loput novellit olivat nimeltään Vanha ja uusi aika sekä Claris Majorum exemplis.

Strindberg oli taiteellisesti monipuolinen, sillä hän oli romaani- ja näytelmäkirjailija, taidemaalari, sekä teatterivaikuttaja.
August Strindberg kuvasi Keikarin novelleissa 1800-luvun miespuolisten opiskelijoiden elämää ja arkea raadollisesti. Ei ollut helppoa olla opiskelija 1800-luvulla, eikä se ole helppoa tänäkään päivänä, paitsi että Suomessa on helpompi päästä nykyaikana opiskelemaan kuin pari sataa vuotta sitten.

August Strindberg, Keikari

suom. Larin Kyösti

Tiberiuskirjat 2021

s. 82

Ensimmäisen kerran ilmestynyt Arvi A. Karisto 1911

Novellikirja

Klassikko

 

Kristiina Vuori: Samettiin kätketty

 

Siinä vaiheessa, kun hänen paljas selkänsä hankautui vasten pehmoista pielusta ja mies hänen päällään ähki hurmiossa, hän ei enää muistellut pahoja enteitä. Ei hän yleensä taipunut hutkanaisten tavoille, sillä senkaltaisesta touhusta saa useimmiten huovintaudin ja jos oikein huonosti lykästää, alkaa leipänen kohota esiliinan alla.

Kristiina Vuori on kirjoittanut uusimman kirjansa Samettiin kätketty tapahtumat 1600-luvun puolivälin Turkuun. Kirjan päähenkilönä toimi nuori kätilö, leskivaimo Margareta Perintytär ja eräs toinen nuori naishenkilö, jonka nimi voi jäädä lukijalta pimentoon, tai sitten ei. Heidän tarinansa polkuavat tarinassa ristiin, sillä he molemmat olivat miesten kuumien intohimojen kohteina.

En pullikoi vastaan niille puheille, joiden mukaan jokaisen synnyttävän naisen tomumaja on paholaisen temmellyskenttä, mutta sitä en suostu uskomaan, että murhanhimo aina, poikkeuksetta, valtaisi lapsivuodevaimon.

Sänkyhommat johtivat tuohon aikaan yleensä lasten syntymään. Lehtolapsista pyrittiin yleensä jollakin konstilla eroon ennen ja/tai jälkeen syntymän. Niinpä tässä tarinassa Aurajoen rannalta löytyi kuollut vauva, joka oli kääritty purppuran väriseen samettiin, joka oli arvokas vaate ja siten yksi johtolangoista, kun etsittiin vastasynnyttäneitä äitejä nuorten naisten joukosta. Toinen johtolanka oli rinnoista tuleva maito.

Teette lypsykokeen piioille, naimattomille äideille ja huonomaineisille leskinaisille. Yhä kaukomailla viipyvien sotilaiden vaimot jätettäköön ainakin tällä erää tutkimatta. Kaikki ne, joiden rinnoissa on maitoa, tuodaan kuulusteltavaksi raatihuoneelle oikeuskollegion eteen.

Nuori kätilövaimo Margareta ja muut kätilöt joutuivat siis etsimään vastasynnyttänyttä naista, jotta oikeus toteutuisi ja syyllisen pää katkaistaisiin ja ruumis poltettaisiin roviolla. Lapsia syntyi tiiviiseen tahtiin, joten Margaretakin oli nuoresta iästään huolimatta tottunut lapsenpäästäjä. Hän oli ehtinyt itsekin lyhyen avionsa aikana synnyttää useamman kerran, tosin yksikään lapsista ei ollut jäänyt eloon. Margaretalla oli kuitenkin salaisuus, jota yksikään kaupungin ihmisistä ei tiennyt. 

Hän kierähtää päälleni, vangitsee kasvoni isojen kämmentensä lomaan ja suutelee minut hiljaiseksi. Sulattaa pettymykseni joksikin muuksi, lihan poltteeksi ja sydämen janoksi. Kun suudelma päättyy, en muista enää, mistä puhuimme.

Samettiin kätketty teoksesta tuli mukava linkki Jenna Kostetin tänä vuonna ilmestyneeseen teokseen Margaretan synti, sillä kätilövaimo Margareta toimi vangitun Margareta Kittin lapsenpäästäjänä. Margareta oli tuohon aikaan yleinen naisten nimi ainakin omassa suvussani. Jopa mummuni toinen nimi oli Margareetta. Margareta Kitt on siis oikeasti elänyt ja saanut kuolemantuomionsa, samoin Margareta Pehrintytär on oikeasti elänyt Turussa ja toiminut kätilövaimona.

Kristiina Vuoren historiallinen teos Samettiin kätketty sisältää myös huikean rakkaustarinan. Miten Margaretan käy tarinassa, joutuiko hän tuomiolle omista salatuista teoistaan, sen voit lukea tästä uskomattoman koukuttavasta teoksesta, joka on täynnä kiihkoa, pelkoa ja julkista häpeää.

Kristiina Vuoren Samettiin kätketty on täynnä 1600-luvun draamaa, rosoa, intohimon poltetta ja salattuja totuuksia.

 

Kristiina Vuori, Samettiin kätketty *****

Tammi 2021

s. 389 + Lopuksi kirjailija kertoi kirjasta ja sen henkilöistä

Historiallinen teos 

Kristiina Vuori: Viipurin valtiatar
Kristiina Vuori: Elinan surma
Kristiina Vuori: Filippa
Kristiina Vuori: Kaarnatuuli
Kristiina Vuori: Neidonpaula
Kristiina Vuori: Disa Hannuntytär
Kristiina Vuori: Siipirikko
Kristiina Vuori: Näkijän tytär

Kristiina Vuori: Neitsytkruunu