Heti, kun hän hengitti muuta kuin puhdasta talvi-ilmaa, hän huomasi vaimean mutta tutun hajun. Raudansekaisen veren hajun, vahvemman kuin jos nenästä olisi vuotanut muutama tippa tai olisi tullut jokin pikkuhaava.
Islantilaisen Yrsa Sigurðardóttirin dekkari Hiljaisuus jatkaa huippuhyvää Freyja & Huldar-sarjaa. Hiljaisuus on jo sarjan kuudes osa. Rikostutkijat Huldar ja Erla lähtivät tarkistamaan oudosti parkkeerattua autoa, ja törmäsivät rikokseen, joka laajeni jopa yhdentoista vuoden taakse. Tuosta menneisyyden tapahtumasta kerrottiin kirjan alussa.
Ennen kuin hän hyvästeli Freyjan, hän epäröi tovin ja pohti, pitäisikö hänen sanoa jotain fiksua heidän läheisten väliensä jatkomahdollisuuksista. Mutta hetki meni ohi ilman että hän sai aikaiseksi. Oli parempi vaieta.
Huldarilla ja poliisilaitoksen psykologilla Freyjalla oli läheiset välit, mutta molempien mielestä asia piti vaieta työyhteisössä. Se ei ollut aivan helppoa ja toi kirjaan omanlaisensa huumorin kera lipsuvahuulisen käärmeen. Muuten Hiljaisuus on enemmänkin tiukkaa ja tummaa nordic noiria, jossa tavalliset ihmiset eivät epäröineet tehdä ikäviä rikoksia, päinvastoin.
Heillä kaikilla oli elämässään ongelmia kuten hänellä. Ne olivat varmasti erilaisia, ehkä pienempiä, ehkä suurempia. Freyja veti syvään henkeä. Kuten tämä murhajuttukin, kaikki selviäisi vielä. Ja tässä hetkessä lisäpohdinnat saisivat odottaa. Töissä oli ihan tarpeeksi ajateltavaa.
Yrsa Sigurðardóttir kuljetti Hiljaisuuden rikostarinoita pisteeltä toiselle, ja tarina kehittyi lopulta auki hyvin traagisissa olosuhteissa. Menneisyys nousi näkyviin hyvin ikävällä tavalla.
Yrsa Sigurðardóttir, Hiljaisuus *****
suom. Tuula Tuuva-Hietala
Otava 2023
s. 379
Dekkari
Freyja & Huldar-sarja 6.osa
Yrsa Sigurðardóttir: Nukke
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti