Sofie Sarenbrant: Valheenpunoja

 

 

Taivas on tähtikirkas ja aika pysähtyy, kun hän makaa selällään terävien neulasten ja oksien päällä. Musertava uupumus tulee hiipien. Näinkö tämä päättyy?

Sofie Sarenbrantin huippuhyvä Emma Sköld-dekkarisarja on saanut uuden kirjan nimeltään Valheenpunoja. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Brommaan. Metsästä löytyi nuoren pojan ruumis. Edellisenä päivänä oli kyseisellä paikalla ollut suunnistusta. Emma sai tutkittavaksi kinkkisen tapauksen, johon osallistuneet olivat punoneet hämähäkinseitin kaltaisen valheiden verkon. Miksi ja mitä peiteltiin ja kuka tai ketkä sitä tekivät?

Minun olisi pitänyt kysyä, miten hän voi, mutta nyt se on myöhäistä.

Valheenpunojasta nousi heti ensi sivuilta mieleen Koskelan teinisurma. Hakattu poika löydettiin kuolleena. Kirjan nuori kuollut oli todella pahasti hakattu, toisin sanoen hakkaamista oli tehty kuolemaan saakka. Voi vain kuvitella miltä oikea hakkaaminen on tuntunut elävässä elämässä. Kun oikeudessa käytiin Koskelan surmaa lävitse, mitä nuoret olivat tehneet surmatulle, oli siitä lukeminen kammottavaa ja pelottavaa. Media kävi sitä lävitse viikkoja ja kuukausia.

Minulla ei ole ketään, jonka kanssa puhua. Ei ketään joka ymmärtäisi. En halunnut mitään pahaa, päinvastoin. Näin tässä ei pitänyt käydä.

Rikospoliisi Emma Sköld toimi Valheenpunojassa Krillen parina. Rikospaikkatutkinnan lisäksi heidän piti haastatella kavereita, oppilaita, opettajia, vanhempia, naapureita. Työtunnit eivät riittäneet kiivastahtisessa tutkinnassa. Pelkona oli, että ruumiita voisi tulla lisää.

Hän ei voi jäädä tähän kuolemanloukkuun.

Onneksi isovanhemmat hoitivat lapsia, sillä Emmasta ei siihen olisi ollut. Nyllet hoiti myös mielellään tyttöjä. Kirjan tarinassa hän alkoi pikkuhiljaa toipua edellisestä rikostapauksesta sekä erosta Emman kanssa. Siihen tarvittiin terapiaa.

Emman ongelmana on koko sarjan ajan olleet miehet. Emma on itse vahva persoona ja sitoutunut poliisityöhön, mutta ne miehet järjestävät koko ajan hankaluuksia. Tässäkin kirjassa eräs nuorempi kolleega oli ihastunut Emmaan palavasti.

Emman sisko Josefin asui parempien piirien asuinalueella, jossa kuollut poika oli asunut naapurustossa. Hän veti jumppaa naiskaveruksille, joten niistä piireistä hän sai runsaasti tietoa surmatun pojan taustoista. Heti kännykkä käteen ja soitto Emmalle tai Nylletille. Ikävämpi juttu, että puheluihin ei aina vastattu.

Hän on tunnettu velanperijä.

Nuoren pojan surmatutkimuksen lisäksi Valheenpunojassa kehittyi eräs uusi rikos, joka voi kenties olla seuraavan kirjan tarina. Se on päivänselvää, että kirja on lukulistallani ensi keväänä.

Sofie Sarenbrantin Valheenpunoja kietoi seittimäisten valheiden verkkoon, verkkoon joka oli täytetty väkivallalla ja kivulla.

 

Sofie Sarenbrant, Valheenpunoja *****

suom. Helene Bützow

Wsoy 2021

s. 457

Dekkari

Emma Sköld-sarja

Sarenbrant Sofie: Avoimet ovet 
Sarenbrant Sofie: Osasto 73
Sarenbrant Sofie: Kerjäläinen 
Sarenbrant Sofie: Syntipukki 

Sarenbrant Sofie: Häpeänurkka