torstai 16. helmikuuta 2023

Lundgren & Lundgren: Kun jää murtuu

 


Puunrunkojen välissä liikkui varjo. Hän oli kuulevinaan äänen sumussa. Hän perääntyi takaperin metsässä. Oikeaa jalkaa vihlaisi, kun hän teki äkillisen liikkeen. Kipunat sinkoilivat ranteesta alaspäin. Siellä mies oli. Rynnisti eteenpäin kuin peto.

Pohjois-Ruotsiin sijoittuva esikoisdekkari Kun jää murtuu aloitti uuden Pohjanlahti-sarjan. Kirjan tekijät Ulrika Lundgren Lindmark ja Jennie Lundgren ovat keskenään kälyt. Vakuuttavaa poliisityötä kirjan sivuilla ammentava Jennie on itsekin ammatiltaan poliisi. Molemmat ovat syntyneet Kalixissa, Pohjois-Ruotsissa.

Hän ei käsittänyt, kuinka kukaan pystyi asumaan täällä jumalan selän takana ja vielä noin kammottavassa talossa, joka kävisi hyvin huvipuiston kummitustalosta.

Sarjan päähenkilö on konstaapeli Irene Thorsdotter. Irene oli muuttanut Kalixiin Tukholmasta. Kirjassa ei tarkemmin selitelty muuton syitä, mutta jotain vaikeuksia oli ollut. Niitä ilmeni myös uudella työpaikalla esimiehen kanssa. 

"Saimme juuri tietää, että koirapartio jatkoi etsintöjä myssyn löytöpaikan luota, mutta jäljet johtivat takaisin talolle. He keskeyttivät työt keskiyöllä mutta jatkavat nyt taas aamupäivällä. Luulajasta on tulossa toinenkin koira. Operatiivinen partio lähtee tänään Haaparannasta ja tulee auttamaan meitä, jos hälytyksiä ei tule." 

Kymmenvuotias tyttö oli kadoksissa. Hän oli jo toinen lapsi, joka oli kadonnut viime aikoina. Poliiseilla oli kiire löytää kadonnut, ettei tapahtuisi mitään pahempaa. Sitten kävi selville, että tyttö oli siepattu.

Ruotsalaiskrjailijaparin hyisen hyvä esikoisdekkari  Kun jää murtuu vei inhottavien rikosten pariin. Ei sovi herkille lukijoille.

 

Lundgren Jennie & Ulrika Lundgren Lindmark, Kun jää murtuu

suom. Jänis Louhivuori

Minerva 2022

s. 322

Där isarna råmar 2021

Dekkari

Pohjanlahti-sarja 1. osa

8 kommenttia:

  1. Vaikuttaa kiinnostavalta, mutta jos ei sovi herkille lukijoille ni en voi sitte lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta pahimpia ovat lapsiin kohdistuvat rikokset. Niitä vain tulee jatkuvasti esille myös tosielämässä. Jättäisin kyllä niiden lukemisen pois kokonaan, mutta ne tulevat aina yllättäen esille dekkareissa ja muissakin kirjoissa.
      Tässäkin esitellään rikokset liian tarkkaan. Ei sovi siis herkille.

      Poista
  2. Jep lapset ja viattomat luontokappaleet voisi jättää kyllä niin kirjallisuudessa kuin tosielämässäkin rauhaan, mutta sen verran kiinnostava on avauksesi "hyisen hyvä", että varaukseenhan tämä meni, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meille hyisen hyvät dekkarit uppoavat. Lapset ja viattomat luontokappaleet saisi jättää pois rikoskirjallisuudesta, olen samaa mieltä. Pitää lukea kirjat tarinoina eikä totena, mutta aina siihen ei pysty.

      Poista
  3. En tiedä singahtiko taannoinen kommenttini ulkoavaruuteen, mutta laitanpa uusiksi:
    kadonneet ja siepatut lapset voisi jättää vähemmälle retostelulle, mutta kun totesit ytimekkäästi kokonaisarvioksi "hyisen hyvä", niin varaukseenhan tämä meni.
    Lumirikasta viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä tulikin lunta toivotustesi kera. Käväistiin viikonloppuna katsastamassa Oulun lumitilanne, niin sillä aikaa Turkuun oli tullut luminen satumaa :)

      Poista
  4. Ehdin jo kiinnostua Pohjois-Ruotsiin sijoittuvasta dekkarista, mutta jos tämä ei sovi herkille, joudun minäkin jättämään tämän väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ei kannata lukea, jos on herkkä, sillä tässä kuvataan rikoksia melko tarkkaan ja ne kohdistuvat lapsiin.

      Poista