Ehkä
sitä saattoi kutsua auringonnousuksi, ehkä ei. Ehkä sitä saattoi kutsua
kesäksi, ehkä ei. Mutta vilkaistessaan ulos makuupussin ahtaasta aukosta Sam
Berger näki valoa.
Se
oli ehdottomasti valoa.
Valoa…
niin, jonkin päässä.
Oli
tavallista helpompaa kiemurrella ulos makuupussista. Viime kuukaudet se oli
toisinaan kietoutunut hänen ympärilleen kuin boakäärme suostumatta hellittämään
otettaan.
Luin
ensimmäisen dekkarin kuuluisalta ruotsalaiselta kirjailijalta Arne Dahlilta
(Jan Arnald), Vapaus. Olen seurannut erästä tv-sarjaa, joka on tehty
hänen dekkarisarjastaan. Suomeksi A-ryhmä. Joten tiesin, että kirjatkin
voisivat olla yhtä juonikkaita ja viihdyttäviä. En pettynyt, päinvastoin Vapaus
oli suorastaan maagisen hyvä. Se minua surettaa, että aloitin tämän sarjan
neljännestä dekkarista, sillä aiemmin ovat ilmestyneet Äkkisyvä, Sydänmaa ja
Rajamaat. Ei se haitannut pahemmin, sillä kirjailija kertoo tarinassa kaiken
tarpeellisen aiemmista vaiheista ja niitähän on riittänyt.
Vapauden päähenkilö oli Sam Berger, entinen poliisi, nykyinen yksityisetsivä,
joka sai hieman erilaisen työn tehtäväkseen kuin aiemmat vakuutuspetokset.
Hänen piti löytää kolmessa päivässä kadonnut nainen. Se oli erittäin paha
paikka, mutta raha se oli mikä ratkaisi, sillä Bergerille oli luvassa iso
palkka. Se oli rahattomalle yksineläjälle aikamoinen motivaattori. Etsinnällä
oli siis tuhannen palava kiire, sillä siepatusta naisesta oli luvattu lähettää
ruumiinosa lunnaiden maksajalle kolmen päivän päästä.
Tutkimustöiden
lomassa alkoi näyttää pahasti siltä, että sieppaussotku oli suurempi mysteeri kuin
jonkun yksittäisen hörhön rahapulassaan tekemä sieppaus. Sam Berger häsläsi
sinne tänne ja tuonne eikä oikein saanut tolkkua hommista, mutta onneksi hän
sai lopulta apua tutkimuksiinsa. Eräs kadoksissa ollut ihminen palasi takaisin
ja ryhtyi auttamaan etsinnöissä. Tunnit kuitenkin kuluivat nopeasti. Talo,
jossa siepattua oli pidetty, löytyi, mutta tilanne muuttui yllättäen toiseksi.
Etsijästä tuli siepattu. Kuka tällä kertaa siepattiin? Sieppaajat olivat jo
tiedossa, mutta heidän perään oli liittynyt paha rikollisjoukko.
Tämä
dekkari piti lukea kannesta kanteen samalla kertaa, sillä se vei mennessään
heti alkusivuilta. Arne Dahlin Vapaus sisältää runsaasti vauhtia ja vaarallisia
tilanteita. En suosittele tätä dekkaria herkemmille lukijoille, sillä
viikinkimiekka heilui arvaamattomasti ja ruumiita tuli enemmän kuin jaksoi
laskea. Kirjan loppu oli iljettävän ikävä, mutta samalla huikea koukku seuraavaan kirjaan. Tykkään valtavan paljon loppukoukuista, kiitos Arne Dahl.
Arne
Dahl, Vapaus
suom.
Kari Koski
Into
2020
s.
374
Friheten
Berger
& Blom-sarja
Dekkari
Minäkin aloitin sarjan tästä kirjasta.
VastaaPoistaVarmaan kannattaa lukea myös ne aikaisemmatkin...
Niin kannattaa. Tämä dekkari oli suht rauhallinen aika loppuun asti. Loppuosa en suosittele herkille lukijoille.
Poista