Silppuan
sipulia ja nyökyttelen. Muorit ymmärtävät paremmin. Jos on korkea aika, niin
sitten on. Mitä siihen sanot? Ne on tiukkoja. Kuinka minä niille pärjäisin?
Venäläisen
Jelena Tšižovan Naisten aika kertoi tarinan eräänlaisesta
perheestä, joka syntyi, koska asuntoja ei voinut itse vuokrata mistä halusi.
Asunnoista oli kova pula, joten kommunalkan joka huoneessa oli oltava asukas.
Tässä huoneistossa asui kolme vanhempaa naista, jotka olivat eläneet sota-ajat
ja muistivat puutteen ja kurjuuden. He olivat tehneet pitkän työelämän
sairaalassa. Heidän asunnossaan olevaan huoneeseen oli muuttanut
tehdastyöläinen Antonina tyttärensä Suzannen kanssa. Ajan kuluessa heistä
kehkeytyi perhe, joka neuvotteli ja päätti kaiken yhdessä. Tosin nuoren Antoninan
harteille siirtyi raskas vastuu perheen elättämisestä ja vanhusten
hoitamisesta.
Pää tuntuu ilkeältä, raskaalta. Olenkohan saanut vetoa vai mitä? Käyn makuulle. Mietin, että asiat on huonosti.
Viime aikoina olen ollut kuin kuollut. Kuljen ja puuhailen, mutta sisällä on
tyhjää… Talvi tuntuu jatkuvan loputtomiin. Ihan kuin en selviäisi kesään asti…
Antoninalla oli kaikenlaisia huolia,
joista suurin oli huoli tyttärestä, joka oli mykkä. Antonia pelkäsi
menettävänsä tyttärensä, jos tytärtä alettaisiin hoitamaan päivähoidossa. Hän
pelkäsi lääkäri- ja laitoskierrettä, joka tekisi tyttärestä invalidin ja
vammaisen. Tähän hän sai yllättävältä taholta apua, sillä vanhukset halusivat
hoitaa tyttöä. Vanhuksilla oli päivisin aikaa lukea satuja ja opettaa tytölle
kaiken tarvittavan ja enemmänkin. Tytöstä kehittyi taitava piirtäjä ja häneltä
onnistui lukeminen ja käsityöt. Tosin tehtaan esimies puhutteli jatkuvasti
Antoninaa siitä, että tyttö on vietävä lastentarhaan, jotta hänestä kasvaa
kunnon kommunisti. Tuo esimies, Zoja Ivanovna, puuttui myös siihen, että Antonina
tarvitsisi miehen. Mutta miten puheet muuttuivatkaan matkan varrella:
”Sinä Antonina oletkin näköjään
kiero nainen mutta tyhmä. Sen nyt ymmärtää jos on nuori. Et kuitenkaan ole enää
tyttönen. Olet jo kerran tehnyt aviottoman ja nytkö suunnittelet toista?
meinaatko lisätä isättömien määrää? Käytätte hyväksenne, kun meillä on
hyväsydäminen valtio, ojentaa tarjottimella niin seimet kuin tarhat, kaiken.
Senkun synnytät vaikka joka nurkkapieleen…”
Jelena
Tšižovan Naisten
aika kertoo neuvostoajasta, jolloin eläminen oli tiukkaa ja jokainen
kansalainen oli koneiston osa ja jokaista kosketti samat tiukat säännöt mm.
asuntojonot, tavarajonot. Yksineläjän oli vaikeampi saada asunto kuin
perheellisen. Tästä asunnonhankinnasta kehkeytyi yksi tarinan sivujuonista, josta
ei voinut muuta kuin puistella päätä, sillä se oli pähkähullu tarina ja kertoi
paljon ihmisten kyykyttämisestä henkilökohtaisissa asioissa. Neuvostoihmisellä ei saanut olla mitään henkilökohtaista.
Jelena
Tšižova sai
vuonna 2009 Naisten aika teoksesta venäläisen Booker-palkinnon. Teos on
käännetty usealle kielelle ja siitä on tehty myös teatteriesitys. Kirja käsittelee
muutaman ihmisen arkielämää 1960-luvun Neuvostoliitossa. Kirjan tarinassa kuvattiin
menneisyyden ja 60-luvun elämänmuutosta, miten kaikki oli ennen ja miten asiat
olivat sillä hetkellä, esim. perhe sai television ja siitä katsottiin myös
historiallisia filmejä. Mietittiin myös, miten asiat olivat Amerikassa ja miten
kotimaassa. Jelena Tšižova kuvaa
kirjassaan hyvin aidonoloisesti monen sukupolven välistä yhteiselämää
neuvostoajan kaupunkimiljöössä.
Jelena
Tšižova, Naisten
aika
suom. Kirsti Era
Into 2018
s. 261
Varsinkin uudempia venäläisiä kirjailijoita tulee harvemmin luettua, hauska kuulla tällaisestakin kirjasta.
VastaaPoistaKiitos Ariel :)
PoistaSama juttu minulla, venäläisiä kirjailijoita tulee luettua harvemmin. Suosittelen Naisten aikaa. Tykkäsin tosi paljon kirjan sanomasta. Tykkään myös venäläisen Dina Rubinan novelleista.
Tuossa taas pääsee seuraamaan yhdenlaisia ihmiselon muotoja. Kun on taitava kirjoittaja siellä oikein tuntee elävänsä itsekin 🙂
VastaaPoistaKiitos Rita :)
PoistaAika mielenkiintoisia henkilöhahmoja löytyy tästä kirjasta, ja kiinnostavaa kaiken kaikkiaan lukea Neuvostoajasta.
Meni lukulistalle!
VastaaPoistaKiva kuulla. Mainio tarina.
Poista