Niina Niskanen: Harakanmuna

 

Milda laski laukun maahan ja hieraisi hikistä kämmentään hameeseen. Helgeä ei näkynyt missään. Mutta tuolla oli lipunmyyntihuone, jono ja luukku. Lelu näki hänen huomaavan sen. "Nyt sinä lähdet takaisin Ahmaselle."

Niina Niskasen Harakanmuna aloitti kiinnostavan uuden Palvelijattaret-sarjan suoraan Helsingin historiallisesti kuohuvilta vuosilta. Kirjan päähenkilöinä toimi siskokset Milda 16v. ja Lelu 12v. He saapuivat junalla Helsinkiin vuoden 1915 syyskuussa. Helsingissä asui heidän isoveljensä Helge. Mildalle oli valmiina työpaikka palvelijana ja peti keittiössä. Lelu pääsi hoitolaitokseen apulaiseksi, kun hänen iäkseen sanottiin 14 vuotta.

"Jos ei Milda halua minua, niin enkö voisi jäädä tänne? Pesen pyykit, lattiat, kannan vedet, hakkaan halot, lämmitän, kaikkea teen, ja oli Milda minusta mitä mieltä vaan, niin sen se tietää, että laiska en ole."

Yllä olevassa tekstissä Lelu luettelee osaamiaan  työtehtäviä, jotka olivat tärkeitä palvelijan työssä. Lelulle aukeni paikka hoitolaitoksessa, ja hänen ahkeruutensa huomattiin. Hoitolaitoksessa oli myös henkilö, joka teki vääryyttä Lelulle, joka oli lapsi. Mildakin pelkäsi monet kerrat tökeröitä miehiä, jotka käyttivät hyväkseen palvelijoita. 

Sitten hän tarttui Hennyä ranteesta niin tiukasti kuin pystyi ja työnsi sormuksen ensimmäiseen sormeen, johon se osui. Henny harotti sormiaan, kohotti kättään ja katseli sormusta siinä. Haju...

Milda ja Lelu päätyivät lopulta samaan työpaikkaan, sillä Lelu kaipasi isosiskoltaan tukea ja turvaa. Milda ei kaivannut omituista siskoaan, josta oli kaikenlaista vastusta, ja Lelu oli jatkuvasti sairaskin, jota ei suvaittu palkollisille. Yhteinen työpaikka toi eteen runsaasti ongelmia, sillä siellä oli ilkeä taloudenhoitaja Henny. Yllä olevan tekstin kohtaus oli todella iljettävä ja haiseva, mutta sekin kertoi paljon siitä, mitä palvelijat joutuivat työkseen tekemään ja miten he joutuivat nöyrtymään monet kerrat. 

Milda halusi olla itsellinen, muista riippumaton, vaikka eräs vilkkusilmäinen poikamies kaipasikin hänen seuraa. Milda suostui sentään käymään Filpun kanssa kahvilla ja kävelyllä, ei muuta.

Otan miehen hatun ja kopautan sitä jalkaani  vasten. Se on aivan kelpo, ja painan sen päähäni. Pitelen harakanmunaa käsissäni ja lähden kävelemään. Puiston korkeimmalla kohdalla kokeilen heittää sitä kädestä toiseen, kerran ja kaksi. Saan sen helposti kiinni.

Vuoden 1918 maaliskuussa Milda oli jo valmis vakiintumaan kolmannessa työpaikassaan maaseudun rauhassa, mutta ikävyydet seurasivat sinnekin. Nuoruudestaan nauttiva Lelu halusi elämäänsä jännitystä ja vaaroja, siispä hän oli liittynyt mukaan punaisiin, opetteli aseen käyttöä ja nautti ystäviensä seurasta.

Niina Niskasen Harakanmunan kohtaukset ovat hyvin elokuvallisia, ja näytelmiin sopivia. Historiallinen Helsinki nousi hyvin esille ja samoin ihmisten jakaantuminen punaisiin ja valkoisiin, ennakoiden tulevia väkivaltaisia tapahtumia. Rakastin tätä kirjaa ja sen päähenkilöitä, kiukkuista teini-ikäistä Mildaa ja varhaisnuorta Lelua, jotka joutuivat monet kerrat kohtaamaan ikävyyksiä, sekä työpaikoilla, että muuten elämässä. 

Niina Niskasen historiallinen teos Harakanmuna kertoi palvelijoiden työelämästä Suomen itsenäisyyttä ennakoivana kuohuvana aikana.

 

Niina Niskanen, Harakanmuna 💖💖💖💖💖

Otava 2026

s. 470

Palvelijattaret-sarjan 1. osa 

Historiallinen teos

Helsinki 1915-1918