Emma Puikkonen: Lupaus

En muista riitojen syitä eikä se ole tärkeää, tärkeää on, että jossain vaiheessa me emme enää osanneet nähdä toisissamme mitään kaunista. Katselimme aamukahvia juodessamme ihmistä, jonka vieressä nukuimme yön, emmekä enää tunnistaneet suun vieressä kulkevia juonteita, silmät näyttivät vierailta, iho omituisen harmaalta. Käänsimme katseemme kohti maisemaa, järveä ja sen talvista mustuutta, mietimme, miten hankalaa olisi peruuttaa kaikki, avioliitto ja lapsi, lupaukset, joita oli tehty.

Emma Puikkosen romaanissa Lupaus kuljetaan sisarusten Rinnan ja Robertin matkassa. Rinna on kuntoutushoidossa ja Robert Grönlannin jäätiköillä. Molempia huolestuttaa ilmaston muutokset ja niiden vaikutukset jokapäiväiseen elämään. Varsinkin Rinna huolestui asiasta niin, että lopulta hänen mielenterveytensä horjui.

Rinna oli yksinhuoltaja, jonka lisäksi hän hoiti vanhemmilta perinnöksi saatua vanhaa taloa. Kasvattaessaan yksin Seelaa maailma muuttui nopeasti ympärillä. Uhanalaisten eläinten määrä kasvoi, säätila lämpeni, mehiläiset katosivat, kun taas punkit levisivät Jäämerelle asti ja peurat olivat jokapäiväisiä vieraita kotipihassa. Emma Puikkonen on kirjoittanut kirjassaan Suomeen liittyvistä uhkista, jotka ovat jo tätä päivää, lisäksi hän on kirjoittanut myös jonkin verran tulevaisuuden mustista joutsenista esim. maahan kaivettavasta ilmatiiviistä kapselista, jonne voi piiloutua uhkia pakoon.

Rinnan tytär Seela kasvaa kirjassa vauvasta nuoreksi, ja olisin mielelläni lukenut myös hänen mielipiteitään muuttuvasta maailmasta ja elinympäristöstä, sillä hänen elämäänsä varmasti vaikutti etupäässä äidin sairastuminen monellakin tasolla. Viime viikolla koululaiset marssivat koko maapallolla ilmastonmuutoksen johdosta. He haluavat, että aikuiset tekevät jotakin, jotta ilmastonmuutos ei etenisi niin nopeasti. He marssivat sen puolesta, että aikuiset eivät pilaisi heidän tulevaisuuttaan. Olisiko Seela ollut mukana marssimassa, kenties.

Kirjan yksi teema on lupaukset, joita Emma Puikkonen käsittelee silkkihansikkain, mutta ajatuksia herättelevällä tavalla. Miten isän antama lupaus pienelle Rinnalle kannattelee häntä aikuisuuteen asti. Hän haluaisi luvata omalle tytölle samoja asioita, mutta syvä huoli ja ahdistus ilmastonmuutoksista vaikeutti lupausten pitämistä.

Olisin halunnut lohduttaa Rinnaa, että ei kannata ottaa niin vakavasti omia lupauksia. Lupausten sisältö muuttuu vuosien vieriessä, kun ihmisen ajatukset muuttuvat. Uuden vuoden lupaukset on sitten asia erikseen. Avioliittolupaukset voivat muuttua ihmisten kasvaessa eroon toisistaan. Muistan itse miten poikien ollessa pieniä he alkoivat pelätä, että minä kuolen, joten lupasin heille, että elän 95-vuotiaaksi asti ja he itse ovat silloin 70-vuotiaita papparaisia. Se lohdutti heitä silloin pienenä.

Emma Puikkonen kirjoittaa vahvasti asioista, jotka kiinnostavat minua kovasti. Jos sinua kiinnostaa ilmastonmuutos ja sen vaikutukset, niin kirja on sinulle tehty. Suosittelen.

Emma Puikkonen, Lupaus

Wsoy 2019

s. 299

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja ja 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja