Khalifa ja Asha menivät naimisiin alkuvuodesta 1907. Majimaji-kapinan raakuudet korahtelivat päätökseensä ja niiden tyrehdyttäminen maksoi lukemattomien afrikkalaisten hengen ja toimeentulon.
Sansibarissa syntynyt Abdulrazak Gurnah kertoi kirjassaan Loppuelämät 1900-luvun alun Saksan Itä-Afrikasta, kun Saksa ja afrikkalaiset taistelivat alueesta. Noin 75 000 afrikkalaista kuoli Maji-maji-nimisessä kapinassa etupäässä nälkään ja tauteihiin. Khalifa ja Asha menivät naimisiin, mutta heille ei syntynyt lapsia. He olivat tyytyväisiä, kun saivat kasvatettavakseen orvon Afiyan.
"Ketä vastaan me taistelemme?"
"Koetapa arvata. Etkö kuullut heidän sanovan, että sodasta tulee laaja? Luulin, että olet saksan kielen nero?", Julius puuskahti halveksuvasti. "Vihollinen saattaa olla Belgia tai Portugali, mutta Britannia ei anna muiden maiden ryhtyä taisteluun omin päin, joten ilmeisesti ne kaikki ovat meitä vastassa."
Hamza oli paennut perhettä, jossa oli kasvanut pienestä asti. Isä oli antanut hänet maksuksi veloistaan. Hamza valehteli ikänsä ja pääsi sotimaan siirtomaavaltojen sotiin. Eräs upseeri valitsi Hamzan henkilökohtaiseksi palvelijakseen, joten Hamza välttyi pahimmalta rääkkäykseltä ja hakkaamiselta, jota muut saksalaisupseerit harrastivat afrikkalaissotilaita kohtaan. Tulossa olisi arvaamaton Ensimmäinen maailmansota, joka kestäisi vuosikausia, ja jonka jälkeen Iso-Britannia hallitsi Itä-Afrikkaa.
Useimpina öinä hän nukahti helposti, mutta toisinaan hän näki unissaan runneltuja ja silvottuja ruumiita, ja vihaa uhkuvat kovat äänet ärhentelivät hänelle ja läpikuultavat kiiluvat silmät tuijottivat häntä.
Sodan loppupuolella Hamza loukkaantui vakavasti. Toipuminen oli hidasta. Vielä ollessaan huonokuntoinen, Hamza matkasi kotikaupunkiinsa, jossa päätyi asumaan Kalifan pihalla olevaan varastoon. Pahoin loukkaantuneessa Hamzassa oli jotain, joka vetosi ihmisiin ja sai heidät luottamaan häneen, vaikka hän oli hiljainen ja syrjäänvetäytyvä. Myös Afiya pani merkille varastossa asuvan miehen.
Elämä on täynnä murheita, ja sinun täytyy tunnistaa hyvät hetket, olla niistä kiitollinen ja toimia määrätietoisesti.
Nobelisti Abdulrazak Gurnahin Loppuelämät syventyi Tansanian historiaan 1900-luvulla. Historia tuli näkyväksi yhden päähenkilön sotakokemusten mukana. Oudointa oli, että eurooppalaiset veivät sotansa Afrikkaan ja sotajoukkoina käytettiin afrikkalaisia sotilaita. Elämä jatkui sodista huolimatta ja hyvät hetket kannatti tunnistaa ja olla niistä kiitollinen.
Abdulrazak Gurnah, Loppuelämät
suom. Einari Aaltonen
Tammen Keltainen kirjasto 2022
s. 339
Afterlives 2020
Nobel 2021
Nykyisen Tansanian historia 1900-luvun alussa
Onneksi tämä on suomennettu. Länsimaat sotivat tosiaan siirtomaissa, ja nykyisin tuotanto ja hiilidioksidipäästöt ulkoistetaan kehitysmaihin. Hienoa, että bloggasit tästä.
VastaaPoistaKiitos Jokke :)
PoistaTämä kirja avasi silmät siirtomaapolitiikalle ja paikallisten asukkaiden näkökulmalle , miltä tuntui, kun maat vallanneet eurooppalaiset pakottivat sotimaan heidän sotiaan. Samalla he kohtelivat afrikkalaisia tylyn rasistisesti. Kirja antaa valtavasti ajateltavaa. Minun oli ihan pakko tutustua netistä 1900-luvun Tansanian historiaan. Eurooppalaiset ovat olleet kautta vuosisatojen hirvittävän ahneita viemällä Afrikan luonnonvarat ja rikkaudet ja polkeneet samalla afrikkalaisten ihmisarvoa ja kohdelleet heitä julmasti ja rasistisesti.
Järkyttävää tosiaan tuo, että eurooppalaiset veivät sotansa Afrikkaan. Tansanialaista kirjallisuutta ei taida olla paljoakaan suomennettu, joten hyvä kun tämä nyt suomennettiin. Tansaniasta en lopulta edes tiedä kovin paljon.
VastaaPoistaJärkyttävää ylipäätään, että eurooppalaiset jakoivat Afrikan maat keskenään itselleen. Varsinkin Englanti, Saksa, Portugali ja Hollanti olivat hääräämässä ja viemässä kaikki luonnonvarat omiin maihinsa.
PoistaTansania on minullekin uusi tuttavuus kirjallisuudessa. Se oli 1900-luvun alussa nimeltään Itä-Afrikka.
Bloggasimme tosiaan samana päivänä tästä. Voimakkaimmin nousi esille eurooppalaisten siirtomaaisäntien julmuus.
VastaaPoistaSamaa mieltä. Eurooppalaiset olivat todella julmia afrikkalaisia kohtaan. Heitä kaatui sodissa kymmeniä tuhansia, eikä kukaan tiennyt keitä he olivat tai mihin ja miten he kuolivat esim. eurooppalaisten hakkaamina.
PoistaTämä on lukulistallani, vaan toistaiseksi en ole jaksanut näin rankkaa aihetta. Sympaattisen näköinen herra eilen televisiossa.
VastaaPoistaTässä kirjassa on todella julmia kohtauksia. Tosi rankka kirja. On varmasti ollut hirvittävää kirjoittaa aiheesta.
PoistaKiitos kirjan esittelystä. Aihe on kovin kiinnostava, ja siksi minäkin ostin tämän kirjan. Odottaa vielä hyllyssä.
VastaaPoistaTämä kirja tuli heti lukulistalleni, kun näin, että se tulee kirjastoon. Suosittelen, vaikka aihe on todella rankka.
PoistaOlet taas ajan hermolla. Hienoa että bloggasit... olin nähnyt mainoksia ja ehtinyt kiinnostua. 🌿
VastaaPoistaKiitos Rita 🌿 Euroopassa on tällä hetkellä sota, mikä teki tämän kirjan aihepiiristä tosi rankan. En suosittele kirjaa kaikille, sillä kirjassa on rankkoja sotakohtauksia ja todella julmia väkivaltakohtauksia. Samalla siinä on tavallista elämänmenoa, mikä tasapainottaa lukemista.
PoistaTässä oli eräs pieni tyttö, jonka elämästä oli hirvittävää lukea. Kirjailija on tuonut esille sen, että myös afrikkalaiset osaavat olla julmia toinen toisilleen ja valitettavasti pienille lapsille.
Tämä kirja vähän kiinnostaa, mutta juuri nyt en pysty lukemaan mitään sotajuttuja. Säästän myöhemmäksi. :)
VastaaPoistaTässä kirjassa sotajutut ovat tosi raakoja. Lue sitten myöhemmin :)
Poista