perjantai 3. maaliskuuta 2017

Alf Prøysen: Eukko pikkurillin kepposet

Norjalainen lauluntekijä ja kirjailija Alf Prøysen (1914-1970) oli Eukko pikkurilli-sarjan luoja. Humoristisen ja hauskan lastenkirjan Eukko pikkurillin kepposet on suomentanut Kirsi Kunnas. Kirjan kuvat piirsi norjalainen taiteilija ja kuvittaja Borghild Rud (1910-1999). Lapset ovat saaneet lukea Eukko pikkirilli-kirjoja vuodesta 1956 asti. Kirjat ovat hassuja, kuten asiaan kuuluu, satumaisia, sillä  eukko on välillä normaalikokoinen ja sitten hupsista vaan muuttuu pikkurillin kokoiseksi vaatteineen päivineen. Eukko pikkurillin kepposet on kokoomateos ja sisältää 28 eri kertomusta.

Oli kerran eukko, joka meni illalla vuoteeseen ja nukkui yönsä ihan niin kuin eukot nukkuvat, ja heräsi aamulla töihinsä ihan niin kuin eukot aina heräävät. Mutta eräänä aamuna tämä eukko olikin tullut pieneksi kuin pikkurilli. Ja sellaista tapahtuu eukoille ani harvoin.

Koska kirjojen tarinat ovat jo kymmeniä vuosia vanhoja, tarinoista löytyy vanhaa maalaismaista miljöötä ja eukkokin on pukeutunut pitkään mekkoon, esiliinaan ja huiviin. Pyykki oli pantu puroon likoon ja se olisi pitänyt pestä ja tehdä suursiivous. Pölynimuri ja pesukone vain puuttuivat, koska niitä ei ollut vielä tuohon aikaan. Niinpä talo tuli siivotuksi hiiren, kissan ja koiran avulla, tosin uhkailemalla eläimiä. Onneksi sade pesi pyykit ja eukko seurasi tilannetta kukanlehden alta. Sitten piti saada pyykit vielä narulle kuivamaan, mutta sitäpä en kerrokaan millä konstilla se tapahtui. Ja varmaan haluat tietää mitä mieltä eukko pikkurillin mies oli nähdessään ensimmäisen kerran pienen vaimonsa.

Sängyntolpalla, sängyntolpalla
istuskelen minä.
Sängyntolpalla, sängyntolpalla
löydät minut sinä.
Mulle kätes anna,
kädelläsi kanna.
Sängyntolpalla, sängyntolpalla
istuskelen minä.

Eukko pikkurillin kepposet ei ole aikaansa nähden sormella osoittavan opettavainen sarja, kuten sadut olivat ennen.  Kirjat ovat satumaisia ja eläimet ja eukko tulevat hyvin toimeen, sillä eukko pystyy puhumaan myös niiden kanssa. Pikkurillimäinen olotila ei ole pysyvää, vaan se tulee aina yllättäen esimerkiksi, kun eukon sisko oli tulossa vierailulle Amerikasta asti. He olivat tavanneet viimeksi, kun eukko pikkurilli oli pieni lapsi ja sisko oli kova kiusaamaan eukko pikkurilliä. Nyt hän pyysi anteeksi käytöstään, joten saatiinhan me tähänkin satukirjaan opetus: kiusaamisesta pitää pyytää anteeksi. Ja se, jota on kiusattu muistaa vielä aikuisenakin kiusaamistilanteita, jos niistä tulee paha mieli. Eukko oppi kohtelemaan myös hyvin eläimiä ja köyhiä lapsia, jotka joutuivat varastamaan ruokansa.

Alf Prøysen, Eukko pikkurillin kepposet ****
kuvitus Borghild Rud
Wsoy 1986
s. 202
På eventyr med teskjekjerringa 1975


Osallistun tällä lastenkirjalla Kirjojen pyörteissä-blogin Jennyn Ajattomia satuja ja tarinoita-lukuhaasteeseen, sekä Luetaanko tämä?-blogin Kian Lapsuuteni kirjasuosikit-haasteeseen.






4 kommenttia:

  1. Nostalginen kansi & hauska postaus edelleenkin ja varsinkin nykyajassa tärkein teemoin:) Mitenköhän tuossa pikkurillimäisessä olotilassa vilahtaa tunnetasolla jotain tuttua elävästä elämästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Takkutukka :)
      Poimit juuri olennaisen saduista. Jos jotakin hieman vaikeampaa ja ikävävää on tiedossa, niin olotila muuttuu sellaiseksi, että sen ikävän asian haluaisi välttää laittamalla vaikka pää tyynyn alle piiloon. Ehkä satujen opetus onkin juuri se, että vaikeistakin asioista selvitään, vaikka ne aiheuttaisivat mielipahaa.
      Jotenkin eukko pikkurillistä tuli paljon topakampi ja tehokkaampi aina pienikokoisena ;)

      Poista
  2. Voi, mulla on vieläki tallessa lapsena saatu Eukko Pikkurilli- kirja. Tykkäsin siitä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Työpaikan Eukko pikkurillin kepposet on melkein irtopakkaus, sitä on luettu todella ahkerasti.

      Poista