Matt kuuli käheän, pelokkaan äänensä: ”Mitä – tämä on?
Silmälasipäinen etsivä katsoi Mattia nyt pakotetun
kärsivällisesti: ”Poika, sinä tiedät kyllä miksi me olemme täällä.”
Yhdysvaltalaisen Joyce Carol Oatesin nuortenkirja Syntipukki
alkaa vakavalla aiheella, sillä etsivät tulivat puhuttamaan 16v. Mattia
kesken hänen äidinkielentuntiaan. Eikä Matt ymmärtänyt miksi. Tästä puhuttelusta
vyöryivät koko kaupunkia ravistelevat tapahtumat. Matt sai hyvästellä
huolettomat koulupäivät ja kaveripiirinsä, sillä häntä syytettiin aikeista
räjäyttää lukio ja ampua kaikki lukion oppilaat. Ilmianto oli perätön, mutta se
aiheutti viikkojen mediatapahtuman, ja koulussa Mattista tuli hyljeksitty.
Epäilyksen siemenet oli kylvetty otolliseen maaperään. Jutut velloivat rumina. Suosittu
poika erotettiin tutkinnan ajaksi koulusta, ja eristettiin muista aivan kuin
hän olisi ollut näkymätön.
Pitkänä olemisessa oli minusta mukavaa se, että saatoin
katsoa ketä tahansa poikaa silmiin, vanhempiakin poikia kadulla, tai aivan
aikuisia miehiä, joita en tuntenut. Toisin kuin muut tytöt, en huutanut kuin
tyhjenevä ilmapallo, jos pojat kiusoittelivat tai sanoivat hävyttömyyksiä
nolatakseen minut. Miten Äkäpussin oikein voi nolata?
Kirjan toinen päähenkilö oli 16v. Ursula. Ursulaa haukuttiin
selän takana ison kokonsa vuoksi, sillä hän ei ollut ainoastaan pitkä.
Pituudesta oli hyötyä koripallossa, mitä hän rakasti, mutta Ursula ei tykännyt muuten
joukkueurheilusta, sillä hän halusi yksin tehdä kaikki pisteet. Häviöt ottivat
lujille. Ursula ei ollut suosittu. Hän oli liian erikoisen näköinen, eikä hän välittänyt
muista. Tänä päivänä sanottaisiin, että hän oli sosiaalisissa taidoissa
kömpelö. Ursula puhutteli itseään Äkäpussiksi, mutta muut eivät tienneet sitä.
Hän tunnisti hyvin omat tunnetilansa, ja miten hän toimi eri ihmisten seurassa
kotona, koulussa ja harrastuksissa.
Kun muut lukion oppilaat hylkäsivät Mattin, Ursula piti
heitä luusereina, sillä kaikki tiesivät, että Matt oli soittanut vain suutaan,
sillä hän oli eräänlainen koko koulun pelle. Ursula ilmaisi oman kantansa rehtorille
hyvin suorasukaiseen tapaansa, vaikka vanhemmat kielsivät sekaantumasta asiaan.
Ilmeisesti jokaisen oppilaan vanhemmat olivat kieltäneet omia lapsiaan
sekaantumasta asiaan, sillä mediahärdelli oli hirvittävä.
Syntipukki sijoittui ajallisesti 2000-luvun vaihteeseen, josta oli kiva lukea ja poimia esim. miten silloin pukeuduttiin.
Mattilla ja Ursulalla oli käytössä kannettavat tietokoneet ja kännykät, mutta
he käyttivät viestimiseen sähköpostia. Tämän päivän nuorilla on useita eri viestisovelluksia, joista kaikista en
taida olla edes perillä, sillä sovellukset ja teknologia muuttuvat nopeaan
tahtiin. Kirjan Millenium-ajan puhelimet ovat nykyaikana älykännyköitä, joiden
sisältö taitaa olla etupäässä valokuvia ja videoita. Tekstit lyhenevät lyhenemistään, sillä
tutkimuksen mukaan ihmisten keskittymiskyky kännykällä on nykyään kahdeksan sekuntia.
Siinä ajassa ei lueta pitkää tekstiä, mutta selataan useita kuvia.
Syntipukin tapahtumat pyörivät ilkeän ilmiannon
ympärillä, johon sekaantuivat rehtori, opettajat, poliisilaitos, vanhemmat,
lakimiehet, media ja tietysti koulun oppilaat. Mattin perhe halusi lopulta
haastaa lukion ja ilmiantajat oikeuteen, joten tapahtumat etenivät muutamassa
kuukaudessa hurjaa vauhtia, eikä mikään ihme, että ihmisten tunteet riehuivat laidasta laitaan. Tämän
pyörremyrskyn keskellä oli yksi hyvä ja tunteellinen tapahtuma, kun Matt ja Ursula
ystävystyivät. Syntipukin tarina
koostui vahvoista ajankohtaisista teemoista ja hienosta tekstistä.
Joyce Carol Oates, Syntipukki
suom. Nora Schuurman
Voltti 2002
s. 271
Big Mouth & Ugly Girl 2002
Kiitos kirjan esittelystä Mai. Olen pitänyt kovasti Oatesin kirjoista, mutta tätä en ole lukenut. Eli kiitos kirjavinkistä.
VastaaPoistaKiitos Anneli <3
PoistaOates kirjoittaa hienosti tunteista, niin myös tässä kirjassa. Tämä on todella hyvä nuortenkirja ja aihe on ollut varsinkin Yhdysvalloissa viikoittain esillä, kun siellä tapahtuu jatkuvasti koulusurmia, mutta aihe on myös ajankohtainen, kun suomalaisetkin ovat tehneet koulusurmia ja taustalta on löytynyt kiusaamista ja masennusta. Surullinen aihe, mutta Oates on löytänyt tähän kirjaan myös nuoria kantavia ja tukevia teemoja.
Mai, Oates on yksi kiinnostavimmista kirjailijoista, mitä tiedän♥
VastaaPoistaSisareni, rakkaani taas rankin, minkä olen lukenut.
Sisareni, rakkaani on tosi rankka teos. Olin kyllä aika järkyttynyt, kun luin sen. Kirjailijalla on maaginen taito koskettaa tunteita. Olin kyllä herkistynyt, kun luin Sisareni, rakkaani ja myös tämän nuortenkirjan Syntipukki.
PoistaLuin tämän blogini alkuaikoina ja pidin tästä. Hyvä bloggaus.
VastaaPoistaVoi kiitos Jokke :)
PoistaSinun blogissasi on hienoja kirjoja, ja Syntipukki lukeutuu todella hyviin nuortenkirjoihin. Liika rönsyily on tästä kirjasta kaukana, mutta kirja on jälleen hieno osoitus tunteiden tulkitsijan taidoista.
Thank you Nastya!
VastaaPoistaNice to hear about you and your blog :)
Kiitos vinkistä! Oateseja olen muistaakseni kaksi lukenut, molemmista on kauheasti aikaa. Täytyy ottaa lukulistalle!
VastaaPoista