On tammikuun viimeinen päivä vuonna 1955. Koska lunta on satanut tiheään jo vuorokauden, maanantaiaamu on hiljainen ja hämärä, kuin sadussa.
Karoliina Timosen uusimman kirjan, Lainan, päähenkilö on Kalle Päätalon ensimmäinen vaimo - Laina. Kirjan takakansi kertoo, että kirja leikittelee biofiktiolla ja kulkee Kalle Päätalon Iijoki-sarjan rinnalla. Kalle Päätalon kirjasarjassa ensimmäistä vaimoa, Helvi Ojalaa, esitti Laina Puronen. Tuo kirjasarja on inspiroinut myöskin Karoliina Timosta antamaan kirjansa nimeksi Laina. Hän on kirjoittanut Päätalon naisista myöskin narratiivisessa tietokirjassa Kirjeitä Iijoelle - Kalle Päätalon elämän naiset.
Laina avaa oven, astuu lumeen. On maanantai, ja samalla kun kuukausi alkaa, viikko päättyy. On maanantai, ja tänään myös hänen elämässään jotain päättyisi ja jotain toisaalta alkaisi.
Kirjan tarina kulkee kerronnallisesti tammikuun viimeisenä päivänä, jolloin Laina on viimeimeistä päivää naimisissa Kallen kanssa. Seuraavana päivänä heidän eronsa astui voimaan. Laina meni aamulla töihin linja-auton rahastajaksi. Siinä tuntien kuluessa ja matkan edetessä pitkin Tamperetta, muistot vierivät läpi koko Lainan elämän. Tarinaa kuvataan Lainan silmin, mikä minusta on hienosti oivallettu. Kaikki sympatiani kuuluvat Lainalle. Paljon hän kesti ja kärsi Kallen rinnalla.
Kalle tuskin vastasi tervehdykseen, murahti vain ja katsoi vähän ohi, oli vuolaisiin ja kaunopuheisiin kirjeisiinsä nähden yllättävän ujo ja vaitonainen mutta myös vahvan ja väkevän oloinen.
Kirjekaveruudesta se alkoi, se Lainan ja Kallen ystävyys, mikä johti lopulta vihkivaloihin. Muutaman kerran olivat tavanneet sitä ennen toisensa, mutta kirjeet olivat lennelleet puolin ja toisin.
Pian Laina sai huomata Kallen harrastavan ravintoloita ja muita naisia. Oli jopa ennen vihkivaloja hoidattanut useamman kuukauden sukupuolitautia, ettei se tarttuisi morsiameen.
Sitä millaista voisi myös olla. Miten helppoa hengittäminen voisikaan olla.
Karoliina Timonen on kirjoittanut Lainan sivuille hyvin raadollisen kertomuksen siitä, miten Kalle Päätalon vaimo koki heidän yhteiselonsa, mutta myös sitä rakkautta. Kymmeneen vuoteen mahtui monen moista tilannetta ja draamaa, joista Kalle Päätalo sai omaelämäkerrallisiin kirjoihinsa runsaasti materiaalia.
Äitini oli kotoisin samoilta seuduilta kuin Kalle Päätalo, Taivalkoskelta. Kirjan kuvaukset seudulta ja Julmalta Ölkyltä olivat hyvinkin tuttuja, samoin murre. Päätalon kotipaikallakin olen vieraillut. Elokuvat olen katsonut ja muutaman kirjan lukenut veljeni kirjasarjasta. Hänellä taitaa olla kaikki Päätalon kirjat. Lainaa lukiessa nousivat monet muistot mieleeni.
Karoliina Timosen Laina on syksyn hienoimpia teoksia.
Karoliina Timonen, Laina *****
Wsoy 2023
s. 412
1945-1955
Upea kansikuva on Wäinö Aaltosen taulu.
Nautin noista kukin koristelluista kuvista joilla aina aloitat kirjapostaukset.
VastaaPoistaBiofiktio - siinäpä käsite.
Tuon voisin vaikka noutaa Lainastosta (Hehheh). Hassua ajatella että linja-autoissa oli muinoin rahastajia. Äsken juuri latasin netistä matkakorttiani.
Tuttuutta ja muistoja, koska olen syntyisin Tampereelta ja entisellä poikaystävälläni oli kaikki Päätalon teokset. . Luin niistä silloin muutaman. Omaperäisiä, osaksi kauniita, osaksi raadollisia. Paksuja tiiliskiviä.
Kiitos Rita :)
PoistaTämähän kirja sopii hyvin sinulle, kun sinulla on tamperelaiset juuret. Yksi Päätalon elokuva tuli vasta telkkaristakin ja pitihän se katsoa. Sen verran on vietetty aikaa Taivalkoskella mökillä.
Tampereen vieressä asuvana aina kiinnostelee kirjat mitkä näille nurkille sijoittuu, ja tässä kyllä ajankuvakin. Mietin vain, että kun en mitään ole Päätalolta lukenut eikä ole suunnitelmissa, ja katsonutkin vain sen Päätalo-elokuvan tai taisi olla siitä tehty sarja, että ymmärtääkö tästä kirjasta näillä pohjatiedoilla riittävästi 🤔
VastaaPoistaHyvä kysymys ja vastaus on: tietenkin ymmärtää. Laina oli kotoisin Turusta ja perhe oli muuttanut Tamperelle. Tämä on Lainan elämän kuvaamista ja Kalle on sivuhenkilö. He asuivat Tampereella ja siellä Lainakin viihtyi eronkin jälkeen.
PoistaKaroliina Timonen on löytänyt Lainalle ihan oman äänen.
Tampere tulee tässä kirjassa hyvin esille.
Laina on tosiaan upea romaani! Odotukseni olivat korkealla mutta oikeastaan ne ylittyivät. Pidän paljon Karoliina Timosen kyvystä käyttää kieltä ja luoda tunnelmaa.
VastaaPoista