Antti Tuuri: Pitelemättömät

 

Kysyin, voisinko tarjota Järvikannakselle lounaan, mutta se kieltäytyi ja väitti lihottavansa itseään vain sellaisten tuttavien lounailla ja illallisilla, joilla oli käytössään yrityksen edustustili.

- En minä köyhiltä vie, Järvikannas sanoi.

 

Antti Tuurin teoksessa Pitelemättömät aviopari oli Italian leppeän auringon alla kirjallisissa etätöissä, kun heille soitti Roomassa työskentelevät ystävykset. Kyseiset naiset halusivat tulla heille heti samana päivänä vierailulle epämääräiseksi ajaksi. Pian selvisi, että meluisa ja turistien kansoittama Rooma oli ollut pelkkä tekosyy. Itseasiassa he olivat molempien yhteistä ex-miestä paossa. Mies oli soitellut liikaa heidän peräänsä ja aikonut tulla vieraisille. Mies oli nimeltään Järvikannas.

 

- Sinä et Saaraa enää minulta vie, Järvikannas huusi. Muistutin sitä, että sillä oli nyt uusi vaimo, ja Saaran ja uuden vaimon välissä se oli ehtinyt olla muutaman vuoden naimisissa Liinankin kanssa.

 

Niinhän siinä kuitenkin kävi, että kyseinen tympeän oloinen Järvikannas oli matkalla Italiaan kyseisten naisten luokse, jotka olivat häntä paossa. Järvikannaksen touhuista kerrottiin aika ikäviä juttuja naisten muistellessa hänen toilailujaan. Miehestä nousi esille narsisti ja naistenhakkaaja, joten ei ihme, että naiset lähtivät karkuun heti, kun kuulivat hänestä.

 

Italian maisemista olisin lukenut kirjasta enemmänkin. Olen tykästynyt Italiaan itsekin ja haluaisin matkustaa vielä uudemman kerran Roomaan, vaikka turistit todellakin kansoittavat kaupungin. Siellä on kuitenkin helppo kulkea omatoimisesti, mikä sopii meille.

Antti Tuurin laajasta tuotannosta, yli 60 romaania, olen lukenut vain matkakirjan Bosbor Express. Se oli rauhallinen kuvaus matkasta Istanbuliin ja takaisin Suomeen junilla ja laivoilla. Pidin enemmän Pitelemättömät teoksesta, josta myös huokui rauha, mutta jonka pinnan alla kuohui odottamattomia virtauksia.

 

Antti Tuuri, Pitelemättömät

Otava 2015

s. 221

 

Antti Tuuri: Bosbor Express