Emma Donoghue: Huone

 

Huone (Room 2010, suom. 2012) oli irlantilaisen Kanadassa asuvan Emma Donoghuen hyytävä kertomus pienestä pojasta ja hänen äidistään, joita tuntematon mies piti vankinaan pihavajassaan. Mies oli ryöstänyt 19-vuotiaan nuoren naisen ja teki hänelle kaksi lasta vankeudessa. Ensimmäinen lapsi oli kuollut synnytyksessä vajassa, ja mies oli seurannut vain vierestä. Mies teki myös jatkuvasti väkivaltaa naiselle. Ennen Jackin syntymää nuori nainen yritti karata useamman kerran ja kävi aina uudelleen miehen kimppuun, mutta Jackin synnyttyä vain Jackin hyvinvointi oli tärkeää. Ainoastaan mies piti heidät hengissä tuomalla ruokaa ja piti vajan lämpimänä. Jackin vuoksi nuori äiti antautui miehen yölliseksi seksipalvelijaksi.

Kirjan kertojana toimii pieni Jack. Jackin täyttäessä viisi vuotta äiti houkutteli Jackia pakenemaan, jonka ansiosta he molemmat vapautuivat, ja mies joutui vankilaan. Jack ei ollut koskaan ollut ulkona eikä auringossa, hän ei liikkunut oikein ja hänen fyysinen ja sosiaalinen kehityksensä olivat hidastuneet. Hän osasi kuitenkin lukea, laskea ja kirjoittaa. Hän oli televisiosta imenyt vaikutteita elämästä. Monet ongelmat seurasivat heitä molempia vankeusvuosien jälkeen, esim. äidin vankeusajan masennus paheni. Jackin ongelmat esiintyivät muiden ihmisten kohtaamisissa ja ulkopuolisen elämän pelkoina, jotka ilmenivät paniikkikohtauksina.

Pikkuhiljaa Jack oppi uusia asioita elämästä ja oppi luottamaan tiettyihin ihmisiin. He muuttivat lopulta tukiasuntoon ja opettelivat elämää päivä kerrallaan. He pitivät erilaisia listoja, esim. minkä uuden asian haluaisivat tehdä, kun heillä olisi tarpeeksi rohkeutta. Listaan kuului mm. mennä kouluun, etsiä uusia ystäviä, osallistua uimaopetukseen, mennä leikkimään jonkin toisen lapsen kotiin ja matkustaa kuuhun.

Pahoja ihmisiä on olemassa ja luultavasti tänäkin päivänä jossakin joku hullu pitää ihmisiä omina vankeinaan, joille voi tehdä mitä haluaa. Kirjan pahuus on kamalaa, se on todella karmaisevaa, kun sen kertoo pieni lapsi. Kirja palauttaa mieleeni Natascha Kampuschin vankeustarinan, jonka luin hänen kirjasta 3096 päivää. Emma Donoghuen Huone on taitavasti kerrottu ja lohduttava loppu antaa toivoa sille, että oikeassa elämässä tahattomasti vangitut pystyisivät jatkamaan elämää vankeusajan jälkeen, mutta ilman traumoja kukaan ei selviä vankeudesta.

Emma Donoghue, Huone ****
suom. Sari Karhulahti
Tammi  2012
Room 2010