Jaana Taposella on tarinankerronta, huumori ja komiikka
kohdillaan uusimmassa kirjassaan Stockan
herkku (2012). Kirja sisältää myös traagisia aineksia, joista pääosien
esittäjät selviytyvät harvinaisen nopeasti, joka sopii kirjan tyyliin.
Kirjan pääosissa ovat ystävättäret Anna ja Donna, iältään
lähempänä 40. Annaa ei ikääntyminen haittaa, mutta Donna, joka on kosmetologi,
kipuilee ikääntymistä vastaan. Taponen on tehnyt Donnasta herkullisen
ikääntymistä, lihomista, rypistymistä ja taviksen näköisiä miehiä vastustavan
tragikoomisen hahmon, joita näkee huulet botoxia täynnä mediassa. Mittaa on 2m,
kun on 20cm korkokengät jalassa. Miehiä riittää ja sitoutumiskammo on kauhea.
Donna haluaa olla kunnon puumanainen.
Anna on Juulin yksinhuoltajaäiti, joka kaipaa ex-miestään ja
on työtön. Älyä ei ole niin paljon, että kävelisi sossun luukulle hakemaan
rahaa laskuihin ja ruokaan, masennusta sitäkin enemmän. Mutta Stockan herkku
iskee silmänsä juuri Annaan, verkkapukuiseen hiirulaiseen, vaikka vieressä on
amatsoni-Donna, jonka kauneutta kääntyvät katsomaan kaikki ihmiset. Donna on
raivoissaan ja keksii kaikenlaista saadakseen Stockan herkun itselleen. Siinä
touhussa Donnan käy aika huonosti, lukekaa.
Kirjan
henkilöistä ei kukaan vaikuttanut kovin tervejärkisiltä ja jokainen teki
kaikenlaisia älyttömyyksiä, jotka järkevät ihmiset jättäisivät tekemättä.
Kirjassa olikin runsasta viinan lipitystä, unilääkkeiden yliannostusta,
anoreksiaa, Visan vinguntaa Harrodsilla, seksiä vieraiden miesten kanssa ilman
ehkäisyä ym. elämää sulostuttavaa toimintaa, joka toi kaikenlaisia
juonikuvioita päähenkilöiden elämään. Seurauksena mm. seksitautia, poikaystävä,
joka vei rahat, raiskauksia jne. Löytyihän sieltä lopulta sitä romantiikkaakin
(vähän). ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti