Tuomas Kyrö: Miniä

Suosittelen iltalukemiseksi Tuomas Kyrön Miniä (2012). Kirja on nopeasti luettu, sillä se on ns. lyhytproosaa. Kirja on siis jokaisen paksuja kirjoja inhoavan lukijan toiveuni. Minulle kirja oli pieni haukkapala, josta jäi vielä nälkäiseksi. Itse olisin halunnut lukea tarinan hieman pidempänä versiona, koska se kertoi mielensäpahoittajan miniän ja hänen appiukkonsa tapaamisesta. Mielensäpahoittaja on minusta suomalaisen kirjallisuuden aivan ykköstyyppi, mainio mieshenkilöhahmo. 

Miniä joutui appiukkonsa hoitajaksi aivan yllättäen, kun oli suunnitellut kallisarvoista yksinoloa viikonlopun aikana viiniä lipittäen ja rentoutuen. Eipä siinä miniän paljon auttanut panna vastaan, kun aviomies oli laittanut isänsä taksiin, isä oli kaatunut, eikä saanut olla yksin. Luulen, että poika oli laittanut isänsä taksiin, että itse sai olla kotitalossa rauhassa ja sai käydä äitinsä luona sairaalassa ilman pahantuulisen isänsä seuraa. Ehkäpä isällä ja pojalla oli mennyt sukset ristiin sananmukaisesti.

Miniä on toista maata, kuin mielensäpahoittajan poika. Miniä on johtavassa asemassa ja hyväpalkkainen toisin kuin poika, joka ei ole saanut 16 vuoteen gradua tehtyä ja on koti-isänä. Kyrö on tehnyt vahvan miehen pojasta lapasen, joka pelkää isäänsä. Kieltämättä mielensäpahoittaja on oikea auktoriteettihahmo, joka tekee kaiken oman päänsä mukaan, kuten miniä on tullut huomaamaan. Ja se pahansisuinen appiukko muistaa kaiken, jopa ostamansa mokkamasterin, jota miniä ei ole käyttänyt kertaakaan. Appiukko vaati tietysti kahvia heti, kun pääsi perille ja tietysti sillä mokkamasterilla keitettyä kahvia.

Seuraavaksi pomo soittaa miniälle aamulla kello viisi, että venäläisryhmä saapuu neuvottelemaan sinä päivänä ja tietysti appiukkoa on pidettävä työpalavereissa mukana. Aviomies on laittanut myös lapset junaan keskenään ja pian miniällä on oikea soppa kuumenemassa, kun hoidettavana on appiukko, venäläinen ryhmä ja kolme lasta. Mistä ruokaa, nukkumapaikat ja miten sovitaan venäläisten kanssa rahoitus ja yhteistyö. Mutta miniällä on paras yhteistyökumppani, appiukko alias mielensäpahoittaja. Hommat hoituvat ja perut ovat kattilassa. Tätä olisin lukenut enemmänkin.

Tuomas Kyrö, Miniä ****
Kirjakauppaliitto 2012
s. 122