Suosittelen iltalukemiseksi Tuomas Kyrön Miniä (2012). Kirja on nopeasti luettu,
sillä se on ns. lyhytproosaa. Kirja on siis jokaisen paksuja kirjoja
inhoavan lukijan toiveuni. Minulle kirja oli pieni haukkapala, josta jäi vielä
nälkäiseksi. Itse olisin halunnut lukea tarinan hieman pidempänä versiona,
koska se kertoi mielensäpahoittajan miniän ja hänen appiukkonsa tapaamisesta. Mielensäpahoittaja
on minusta suomalaisen kirjallisuuden aivan ykköstyyppi, mainio mieshenkilöhahmo.
Miniä joutui appiukkonsa hoitajaksi aivan yllättäen, kun oli
suunnitellut kallisarvoista yksinoloa viikonlopun aikana viiniä lipittäen ja
rentoutuen. Eipä siinä miniän paljon auttanut panna vastaan, kun aviomies oli
laittanut isänsä taksiin, isä oli kaatunut, eikä saanut olla yksin. Luulen,
että poika oli laittanut isänsä taksiin, että itse sai olla kotitalossa
rauhassa ja sai käydä äitinsä luona sairaalassa ilman pahantuulisen isänsä
seuraa. Ehkäpä isällä ja pojalla oli mennyt sukset ristiin sananmukaisesti.
Miniä on toista maata, kuin mielensäpahoittajan poika. Miniä
on johtavassa asemassa ja hyväpalkkainen toisin kuin poika, joka ei ole saanut
16 vuoteen gradua tehtyä ja on koti-isänä. Kyrö on tehnyt vahvan miehen pojasta
lapasen, joka pelkää isäänsä. Kieltämättä mielensäpahoittaja on oikea
auktoriteettihahmo, joka tekee kaiken oman päänsä mukaan, kuten miniä on tullut
huomaamaan. Ja se pahansisuinen appiukko muistaa kaiken, jopa ostamansa mokkamasterin,
jota miniä ei ole käyttänyt kertaakaan. Appiukko vaati tietysti kahvia heti,
kun pääsi perille ja tietysti sillä mokkamasterilla keitettyä kahvia.
Seuraavaksi pomo soittaa miniälle aamulla kello viisi, että
venäläisryhmä saapuu neuvottelemaan sinä päivänä ja tietysti appiukkoa on
pidettävä työpalavereissa mukana. Aviomies on laittanut myös lapset junaan
keskenään ja pian miniällä on oikea soppa kuumenemassa, kun hoidettavana on
appiukko, venäläinen ryhmä ja kolme lasta. Mistä ruokaa, nukkumapaikat ja miten
sovitaan venäläisten kanssa rahoitus ja yhteistyö. Mutta miniällä on paras
yhteistyökumppani, appiukko alias mielensäpahoittaja. Hommat hoituvat ja perut
ovat kattilassa. Tätä olisin lukenut enemmänkin.
Tuomas Kyrö, Miniä ****
Kirjakauppaliitto 2012
s. 122
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti