Janet Evanovich: Yhdeksän hyvää

Luin vapaapäivän riemuksi amerikkalaisen Janet Evanovichin Yhdeksän hyvää (To the Nines 2003, suom. 2012) dekkarikirjan. Kirjasarjan kaikki osat on nimetty lukujen mukaan, joista Kirjasähkökäyrässä olen arvostellut Herttaseiskan ja Kahdeksan kaunista. Kaikki kirjat ovat taattua nauruterapiaa, huolimatta siitä, että kirjoissa myös tapahtuu raakoja rikoksia ja murhia. Kirjoja lukiessa minun on pakko välillä nauraa ääneen, sillä ne ovat todella hauskoja.

Yhdeksän hyvää kirjan pääosaa esittää vauhdikkaasti palkkionmetsästäjä Stephanie Plum. Kirjailija on kirjoittanut Stephanien perheeksi isän, joka pysyttelee taustahahmona, äidin, joka määrää kaikkia perheenjäseniä, äidinäiti, joka vaihtaa tukanväriä ja on tiukasti kiinni asuinalueensa tapahtumista ja tietysti on vielä kiinnostunut nuorista miehistä. Stephanien sisko on eronnut kahden lapsen äiti, joka kirjassa on viimeisillään raskaana työnantajalleen ja koko sakki asustaa saman katon alla ja on tulla hulluksi, koska käytössä on vain yksi vessa.

Stephanie asustaa välillä omassa asunnossaan ja välillä rikosetsivä Morellin luona. Huolimatta suhteestaan Morellin kanssa, Stephanie käy kuumana myös työkaveriinsa, upeakroppaiseen Rangeriin. Kirjoissa on erotiikkaa ja flirttiä ihan sopivasti, joten en malta odottaa mihin suuntaan Stephanien hormonit hyrräävät seuraavassa kirjassa.

Tällä kertaa Stephanie joutuu pelaajaporukan jahtaamaksi. Pelaajaporukka kiusaa ihmisiä, ja kissa-hiiri-leikin lopuksi he tappavat kiusaamansa ihmiset. Pelottavaa, mutta Stephaniella on vahvat turvajoukot takana, joista reippaimpia otteita käyttää hänen luottoavustajansa Lulu, entinen prostituoitu. Mutta ilman ruhjeita ja mustelmia ei Stephanie selviä. Onneksi tällä kerralla autot pysyvät ehjinä, sillä yleensä joka kirjassa rikolliset hajottavat Stephanien autot ensitöikseen.

Kuumuus sai Lulan nukahtamaan heti. Pää hervahti taaksepäin, suu retkotti auki. Ja hän kuorsasi. Kovaa. ”Jumalan pyssyt”, Connie sanoi,” en ole ikinä kuullut kenenkään kuorsaavan tuolla tavalla. Ihan kuin olisin joutunut teljetyksi autoon suihkukoneen moottorin kanssa.” ***

Herttaseiska
Kahdeksan kaunista