
Juha Hurmeen kirjan nimi on Hullu (2012), joka kuvasi häntä itseään sairaana, sekavana ja
väkivaltaisena potilaana. Kirja on osaksi hänen sairauskertomus hänen omasta
näkökulmastaan, sillä kertojana hän toimi itse. Kirja alkoi siitä, kun hän
kertoi omista kuolemistaan ja sekavasta menosta mielisairaalaan, sen jälkeen hän jatkoi kertomusta potilaana mielisairaalassa, ja näytelmästään, jonka kirjoitti
potilaana, ja kirjan loppu kuvasi hänen pääsyä sairaalasta pois. Sekava
kertomus, joka kuvasi erinomaisesti ajatustoiminnan sekoamista ja lopussa sen
selkenemistä.
Hurmeen selviydyttyä hulluutensa pahimmasta vaiheesta
eristyksestä takaisin osastolle muiden potilaiden seuraan, kirja sai hieman
humoristisia piirteitä. Hurme seurasi hieman sivustakatsojan roolissa muita
potilaita, kuitenkin hyväksyen kaikki samaan joukkoon kuuluviksi. Kirja ei ole
kuvaus hulluuden diagnooseista, eikä tautiluokituksista, vaan kirja on kertomus
kokemuksista mielisairaalassa, hulluna muiden hullujen seassa.
Hurme ei luultavasti kirjoittanut tätä kirjaa
mielisairaalassa, vaikka hän käytti kirjoittamista omana parannuskeinonaan,
itsehoitoterapiana. Hän kirjoitti potilaana näytelmän, jota hän luki muiden
potilaiden kanssa. Jotenkin aika piti saada kulumaan, kun ei jaksanut enää
maata ja nukkua.
Kirjan
lukeminen oli minulle raskas prosessi, sillä sitä ei pystynyt lukemaan kannesta
kanteen, vaan kirja oli luettava ajatuksen kautta ja samalla mietittävä kirjan
sanomaa. Oma ajatukseni kirjan sanomasta on aika pelottava, mielenterveyden haasteet voivat kohdata meistä
jokaisen.
Juha Hurme, Hullu
Teos 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti