Juha Hurmeen kirjan nimi on Hullu (2012), joka kuvaa häntä itseään sairaana, sekavana ja
väkivaltaisena potilaana. Kirja on osaksi hänen sairauskertomus hänen omasta
näkökulmastaan, sillä kertojana hän toimii itse. Kirja alkaa siitä, kun hän
kertoo omia kuolemiaan ja sekavaa menoa mielisairaalaan, sen jälkeen hän jatkaa
kertomusta potilaana mielisairaalassa ja näytelmäänsä, jonka kirjoitti
potilaana, ja kirjan loppu kuvaa hänen pääsyä sairaalasta pois. Sekava
kertomus, joka kuvaa erinomaisesti ajatustoiminnan sekoamista ja lopussa sen
selkenemistä.
Hurmeen selviydyttyä hulluutensa pahimmasta vaiheesta
eristyksestä takaisin osastolle muiden potilaiden seuraan, kirja saa hieman
humoristisia piirteitä. Hurme seuraa hieman sivustakatsojan roolissa muita
potilaita kuitenkin hyväksyen kaikki samaan joukkoon kuuluviksi. Kirja ei ole
kuvaus hulluuden diagnooseista eikä tautiluokituksista, vaan kirja on kertomus
kokemuksista mielisairaalassa, hulluna muiden hullujen seassa.
Hurme ei luultavasti kirjoittanut tätä kirjaa
mielisairaalassa, vaikka hän käytti kirjoittamista omana parannuskeinonaan,
itsehoitoterapiana. Hän kirjoitti potilaana näytelmän, jota hän luki muiden
potilaiden kanssa. Jotenkin aika piti saada kulumaan, kun ei jaksanut enää
maata ja nukkua.
Kirjan
lukeminen oli minulle raskas prosessi, sitä ei pystynyt lukemaan kannesta
kanteen, vaan kirja oli luettava ajatuksen kautta ja samalla mietittävä kirjan
sanomaa. Oma ajatus kirjan sanomasta on aika pelottava, Se voi tavoittaa meistä
jokaisen. ***Juha Hurme, Hullu ***
Teos 2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti