Kristiina Lähteen kirjan Joku on nukkunut vuoteessani (2012) tarina käynnistyy siitä, että päähenkilö Rosa herää sängyssään ja huomaa vieraan miehen nukkuvan parisängyn toisella puoliskolla. Rosa huomaa miehen asettautuneen asumaan hänen asuntoonsa ihan huomaamatta. Tavallista ihmistä kyseinen huomio kiukuttaisi, mutta Rosa on epävarma, sillä hän on ollut masentunut veljensä itsemurhan jälkeen, eikä oikein muista, onko hän tavannut miestä ennen. Rosa on siis löytänyt miehen ja laittaa ulos lappuja, joissa lukee löytynyt mies. Rosa käy jopa lääkärin ja poliisin luona puhumassa asiasta ja menee lopulta yksityisetsivän luokse. Rosa ei halua miestä, joka ei kommunikoi mitenkään, mutta yöllinen seksi tuntuu mukavalta.
Naapuririvitalossa vastaavasti Laura on kadottanut miehen.
Hän ei muista, missä vaiheessa mies katosi ja käy vastaavasti puhumassa lääkärille
ja poliisille asiasta ja lopulta menee samalle yksityisetsivälle puhumaan kadonneesta
miehestään, josta on ottanut eron miehen poissa ollessa. Laura on myös ollut
syvästi masentunut, jonka vuoksi elämänhallinta ja normaalit asiat ovat olleet
sekaisin, mutta nyt terapian ansiosta asiat ovat selvinneet ja ihmetys miehen
katoamisesta kummastuttaa.
Lähteen tarina on kuin katselisi unta, jossa tapahtumat
tapahtuvat hassusti. Kuinka mies voi muuttaa naapuritalon asuntoon ventovieraan
naisen luokse ja alkaa asua siellä ihan normaalisti. Rosa tekee kovasti työtä,
että saisi miehen pois asunnosta. Kirjan loppuratkaisu on yhtä unenomainen kuin
koko kirja, mies vain kuumailmapallolennolle ja dasvidaania.
En saanut kirjasta oikein otetta, vaikka tarinan juoni oli
aika kutkuttava. Tulee mieleen laulu: ”Näinkö meille täällä aina käy, käy, käy,
rakkautta turhaan ootetaan.” **
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti