Ruotsalaisen jännityskirjailijan Karin Alvtegen uusimmassa
kirjassa Todennäköinen tarina (En
sannolik historia 2010, suom. 2012) ei ratkota rikoksia, vaan
ihmissuhdekiemuroita. Jokaisella kirjan henkilöllä on paha olla, joten kirja ei
ole helpoin mahdollinen lukukokemus.
Kirjan pääosassa oli Helena, joka omisti maaseudulla
remonttia vaativan hotellin vanhassa rakennuksessa. Helenan mies lähti takaisin
Tukholmaan, koska rakastui toiseen naiseen. Perheen tytär yritti viimeisillä
voimillaan sinnitellä masentuneen äitinsä seurana, mutta halusi muuttaa
isänsä luokse asumaan. Kirjan toinen pääosan esittäjä oli miljonääri Anders,
joka oli menettänyt elämänsä merkityksen ja yritti kirjan alussa itsemurhaa.
Anders päätyi Helenan hotellille, ja Helena pestasi miehen
maalariksi. Parin välillä olisi voinut olla kiihkeämpääkin romantiikan poikasta, mutta
molempien masennus esti kanssakäymistä. Kirjan tarina oli liian masentava,
jotta kirjasta voisi sanoa sen olleen rakkausromaani, sillä kirja oli täynnä
ennakkoluuloja, luottamuspulaa ja väkinäisiä ihmissuhdekiemuroita. Ei ihme,
että perheen tytär kärsi syyttömänä ja oireili, kun koko kyläyhteisö oireili salaisuuksien painosta ja oma perhe ei pystynyt puhumaan keskenään.
Todennäköinen tarina on erikoinen, ja ihmisten masennusten ja
häiriökäyttäytymisen lukeminen on vaativaa. Itse olin tyytyväinen, kun sain
painettua takakannen kiinni ja lukukokemus oli ohi, sillä olisin toivonut enemmän onnenmurusia kirjan henkilöille.
Karin Alvtegen, Todennäköinen tarina
Suom. 2012
En
sannolik historia 2010
Ruotsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti