Jaakko Heinimäki: Ohikiitävää - Juha Tapion tie

Jaakko Heinimäen kirjoittama Ohikiitävää – Juha Tapion tie (Kaiku Books 2012, s. 288) kertoo laulaja Juha Tapion elämäntarinan, jossa pääpaino on laulajaksi ja lauluntekijäksi kehittyminen lapsuudesta nykyiseksi huippusuosituksi artistiksi. Juha Tapio on joutunut miettimään elämänarvojaan useampaan kertaan, sillä nuoruudessa henkinen kasvu, uskonto ja Gospel-laulajan ura olivat ensimmäisellä sijalla elämässä. Ura jatkoi kehittymistä, mutta mies halusi isommille estradeille ja hän luopui Gospel-lauluista, otti vastaan ohjeita ja neuvoja musiikkipiireistä ja suosio repesi siten, että jokaisesta julkaistusta levystä alkoi ropista platinalevyjä. Mies itse pysyi pitkään tuntemattomana, sillä musiikkipiirit vierastivat hänen Gospel-taustaansa.

Kirja alkaa kuvauksella vuoden 2012 konsertista Helsingin Savoy-teatterissa ja kirja loppuu tähän samaiseen konserttiin, mikä minusta on hieno oivallus kirjan juonenkulun kannalta. Kirja sisältää useita Juha Tapion sanoituksia ja juuri ensimmäisellä sivulla on Ohikiitävää -laulun ensimmäinen säkeistö:

Tuuli hiuksillaan

hiekkaa varpaissaan

silmin hehkuvin

tyttö naapurin,

öihin valkeisiin

kanssas kauniit niin

kesät kuljettiin.

Laulun kertosäkeen osaavat kaikki konsertissa olijat ja laulavat mukana:

Ohikiitävää

ikävä ja riemu joka hetken värähtää.

Mitä toivot, että jää, kun pihan poikki kuljet

ja jäljet häviää?

Olen Juha Tapio-fani ja tietysti halusin lukea hänestä tehdyn elämänkertakirjan, sillä mies itse on salaperäinen, eikä juuri esiinny haastatteluissa kuin ohimennen, mutta hänen jälkensä eivät häviä, sillä hänen laulunsa ovat klassikoita ja koskettavat syvälle ihmisten sydämiin. Kirjan sivuilta sain lukea, että eräs bändin soittajista sanoi kerran, että on omituista soittaa, kun yleisö poraa koko ajan.

Kirja sisältää paljon kuvamateriaalia, joka osaltaan kertoo laulajan muuttumisen ja kehittymisen pienistä seurakuntapiireistä koko kansan laulajaksi. Siirtyminen seurakunnan piireistä ei ollut kivutonta, josta lukija saa lukea ikäviä kertomuksia kirjan sivuilta. Paineita tuli myös levy-yhtiön puolelta, sillä he halusivat Juha Tapion luopuvan monesta muusta henkilökohtaisestakin asiasta. Muutos on vaatinut uhrauksia, mutta tuonut myös paljon hyvää. Kiertue-elämä vaatii paljon voimia ja niistä Juha Tapio kertoo omissa kiertuekirjoituksissa maaliskuussa 2012. Laulajan on laulettava huolimatta siitä, että on sairas. Huippuartistinkaan elämä ei ole ruusuilla tanssimista.

Juha Tapio on tehnyt myös paljon hyväntekeväisyystyötä mm. Venäjän vankiloissa sekä Kirkon Ulkomaanavun Toivon lähettiläänä. Joistakin konserteista osa tuloista menee suoraan avustuskohteisiin. Hänen elämänfilosofiansa on auttaa lähimmäisiä ja se auttaminen tulee hiljaiselta mieheltä kitaran ja laulamisen kautta. Puhuminen on aina tuottanut hänelle vaikeuksia, huolimatta siitä, että hän on luokanopettajan koulutuksen käynyt.

Ohikiitävää – teoksen alku on hieman sekoilevaa uskonnollista kirjoitusta, jota yritetään sijoittaa useampaan otteeseen kirjan sivuille. Ehkä kirjoittajan tausta teologina vaatii uskonnon reilua esiintuomista ja sen eri ryhmittymien tarkastelua. Enemmän pidin Juha Tapion aikuiselämän tarkastelusta artistina, joka yritti päästä pinnalle ja julkisuuteen ja mitä se vaati tai toi tullessaan. ****