Lisa See: Pionin rakkaus

Lisa See kirjoittaa kirjoja, jotka kertovat Kiinasta, sen kulttuurista, historiasta, ruoasta, uskonnoista ja paikkakunnista. Kirjoista paistaa vahva taustatyö ja asiantuntijoiden käyttö, joista hän kertoo tarkemmin myös Pionin rakkaus-kirjan takalehdillä. Olen lukenut aiemmin Lisa Seen Shanghain tytöt, josta pidin valtavasti, joten odotukseni Pionin rakkaus-kirjasta olivat jopa turhankin korkealla. Pionin rakkaus (Peony in love 2007, suom. 2009 WSOY) kirjan kertojana oli nuori kiinalainen tyttö, joka oli kihlattu ja menossa naimisiin, mutta ennen sitä hän tutustui nuoreen mieheen, johon hän rakastui. Tytön nimi oli Pioni ja hän ei voinut kuvitella elävänsä kenenkään muun miehen kanssa, joten hän lopetti syömisen. Pioni osasi kirjoittaa ja hänen lempikirjansa oli ooppera Pionipaviljonki. Pioni käytti kaiken aikansa kirjoittamiseen, hän ei nukkunut ja makasi vain sängyssään heikkona. 

Kirjailija on sijoittanut kirjan tapahtumat 1600-luvulle, jolloin Qing-dynastia otti vallan Ming-dynastiasta Kiinassa. Taisteluiden ja sekasorron aikana monet koulutetut, rikkaiden perheiden naiset lähtivät kodeistaan ja alkoivat runoilijoiksi ja kirjailijoiksi, joiden kirjoja myös julkaistiin. Myös lemmensairaiden neitojen teoksia julkaistiin. Pionin rakkaus kertoo kolmesta vaimosta, jotka kaikki olivat saman miehen kanssa naimisissa. Näiden vaimojen kirja Kolmen vaimon selitysteos (1694) oli aikoinaan ensimmäinen naisten kirjoittama kirja (kirjailijan tietojen perusteella) ja kirjan sivuilla kerrotaan kirjan kirjoittamisesta ja siihen liittyvistä tragedioista.

Ensimmäisen kappaleen lopussa Pioni kuolee ja minulle tuli tunne, että ei voi olla totta, kirja loppui ennen kuin se ehti alkaakaan, mutta loppu kirja on sitten Pionin nälkäisen aaveen elämää haamuna miehen talossa, jonka kihlattu morsian hän oli. Pionin seurana olivat muut aaveet ja aikoinaan kuollut iso-äiti. Pionin kuolemaan liittyvien ongelmien vuoksi Pioni jäi harhailemaan haamuna maan päälle kymmeniksi vuosiksi ja vasta kirjan lopussa hänen sielunsa vapautui ja hän katosi maan päältä. Ongelmiin liittyi se, että hän oli naimaton tyttö, jota kukaan ei kaivannut, hän ei ollut kukaan eikä mikään. Haamuna Pioni pystyi vaikuttamaan miehen uusien vaimojen ajatuksiin ja sai heidät tekemään ja kirjoittamaan mitä hän pyysi.

Pionin rakkaus ei oikein vakuuttanut minua, sillä siinä oli liikaa eri elementtejä, joista en pitänyt. Lemmensairaat nuoret tytöt tuona aikana vastaavat selkeästi tämän päivän syömishäiriötyttöjä. Lemmensairaat tytöt oli vain lääkäreiden diagnoosi kyseiselle taudille tuona aikana. Ennemminkin oli kyse tytöistä, joita pelotti avioliitto ja tuntematon aviomies, sillä morsian ja sulhanen tapasivat vasta häissä. Morsian joutui myös muuttamaan sulhasen kotiin ja jättämään kaiken tutun ja turvallisen taakseen. Tytöillä ei ollut muuta keinoa kuin riuduttaa itsensä kuoliaiksi, sillä isä päätti hänen asioistaan.

Tämä oli ensimmäinen lukemani kirja, jonka pääosassa on haamu, levoton sielu. Jostakin syystä olisin toivonut Pionin osaksi oikean elämän, eikä harhailua haamuna ympäristössä. Vuoteessa piehtaroiminen haamuna entisen sulhasen ja hänen nykyisen vaimon kanssa sekä sukellus vaimon sisälle kohtuun pelastamaan syntymässä oleva poika, oli hiukan liikaa minun mielikuvitukselleni. Koska Pionin piti tehdä kaikkea tyhmää ja hänen elämänsä elävänä ja kuolleena oli niin onneton, suosittelen kirjaa vain todellisille haamukirjojen ystäville.

Lisa See, Pionin rakkaus

suom. Hanna Tarkka

Wsoy 2009

s. 417

Peony in love 2007