Renate Dorrestein: Hyvä äitipuoli

Hollantilaisen Renate Dorresteinin neljäs suomennettu kirja, Hyvä äitipuoli (De Stiefmoeder 2011, suom. 2013), kertoi uusioperheestä, johon kuuluivat isä, tytär ja isän toinen vaimo. Kaksitoista vuotta perheen asiat sujuivat suhteellisen hyvin, mutta sitten tapahtui jotakin, joka muutti kerralla perheidyllin aivan päinvastaiseksi. Kaksitoista vuotta Axel palvoi ja rakasti Clairea, tietysti heilastellen siinä samalla muita naisia, mutta niitähän Axel ei laskenut, nehän tulivat vain kaupanpäällisiksi hyvistä kiinteistökaupoista. Ja kirjan juonen perusteella Axel kuvitteli pettävänsä Clairea salassa.

16-vuotias tytärpuoli Josefien oli isän prinsessa ja Claire tottui siihen, että isä palvoi tytärtään eikä voinut tehdä isän mielestä mitään väärää. Josefien seurusteli ja tuli raskaaksi, hupsista. Omalle äidille ja isälle ei voinut kertoa, mutta onneksi oli Claire, hyvä äitipuoli, olemassa. Kirjan hankaluudet aiheutuivat juuri siitä, että Josefien vannotti äitipuoltaan olemaan hiljaa asiasta. Claire oli hiljaa ja sai Josefien isän vihat niskaansa. Axel suuttui, eikä lähtenyt Clairen matkaan Englantiin, jossa avattaisiin Clairen tilkkutaidenäyttely. Claire lähti yksin matkalleen ja jäi pitemmäksi ajaksi kuin oli tarkoitus, sillä matkalta hän löysi jotakin uutta ja ennen kokematonta. Claire ei soitellut kotiinsa, eikä Axel soitellut Clairen perään, jotakin meni rikki, mutta menikö se rikki lopullisesti.

Axel kiehui vihassaan kotona, hän ei pystynyt edes töihin. Tietysti hän kuvitteli olevansa oikeassa ja sai haukkua Clairea omasta mielestään ihan mielin määrin. Claire oli syyllinen ja vihattava olento, jopa pahantahtoinen. Josefien oli tyytyväinen äitipuolensa poissaoloon siihen asti, kunnes isä loukkasi selän ja Josefien joutui tekemään kotitöitä. Aika paha murrosikäiselle tytölle, joka ei ennen sitä ollut pistänyt tikkua ristiin kotona. Josefien oli ihastunut opettajaansa ja tunteet myllersivät, mutta kaikkein eniten Josefien toivoi, että isä ja oma äiti olisivat menneet takaisin yhteen, sillä nythän Claire oli saatu talosta pois. Ja pysyköön myös pois.

Kirjassa oli hyvät komedian ainekset, joita oli sekoiteltu käyttäen hiukan noitamaisia aineksia höysteinä. Hyvän äitipuolen muuttuminen ilkeäksi äitipuoleksi kävi kuin taikasauvaa heilutellen. Kirjailijan tarkoitus lienee ollut tuoda uusioperheen elämää tarkemmin esille ja siinä vallitsevia pinnanalaisia juonikuvioita. Kuka on uusioperheen sääntöjen laatija? Myös uusiovanhempi voi määrätä ja päättää perheen lasten asioista, mutta kirjan isänrakkaus ummisti silmät kaikelta. Mainio tarina ja Clairen noitamaisuus toivat lisäväriä perheen ongelmiin. Dorrestein jätti sopivasti lukijalle itselleen pohdittavaa, miten ongelmat ratkaistaisiin perheessä, vai kannattaako niitä enää ratkaista. ***