Antti Leikas: Huopaaminen

Joskus tulee sellainen kirja eteen, että pitää miettiä, jättääkö sovinnolla lukematta, vai jatkaako loppuun asti, sillä kirja voi avautua ja antaa jonkin uuden syvemmän merkityksen jossakin tarinan vaiheessa. Antti Leikaksen Huopaaminen (Siltala 2013) ei avautunut minulle helpolla missään kohti. Kirjassa on todella positiivinen kansikuva, jossa kertomuksen miehet, tai sitten toinen miehistä ja Jeesus, lentävät taivaalla onnellisen näköisinä ilmeisesti kertomukseen kuuluvan korpin kanssa, joten päättelin luettuani kirjan, että tarinan tavoitteena oli onnellisuuden etsiminen tavalla tai toisella.

Kirjan päähenkilöt Hyvönen ja Tikkari ovat tulleet tutuiksi jo Leikaksen esikoiskirjasta Melominen (2011), joka on ollut sekä arvostelu- että myyntimenestys ja on ollut ehdolla kirjallisuuspalkinnoille. Kirjojen nimet siis liittyvät veneisiin ja Huopaaminen kirjassa miehet käyvät kalalla ja käyttävät saamiaan kaloja tavaroiden vaihtovälineinä, vaihtavat siis kalat viinaan, jota läträtään ankarasti koko kirjan ajan.

Hyvönen ja Tikkari ovat patentti-insinöörejä ja ulkomailla työmatkalla, ehkä Venäjällä, mutta eivät tiedä itsekään missä. Menomatkalla heidän kännykät ja tietokoneet katoavat ja he heräävät pikkukylässä, jonne jäävät sitten useammaksi kuukaudeksi asumaan ja ryyppäämään. Lopulta he palautuvat takaisin työpaikalleen, en tiedä miten ja käyvät esimiehensä ja lopulta konsulttien kanssa läpi työmatkan vaiheita ja miten se voisi hyödyntää firman toimintaa. Kuten miesten työmatka, niin myös nämä työpaikkapalaverit ovat samanlaista sekoilua.

Kirja avautuu ehkä paremmin henkilöille, jotka joutuvat työnsä puolesta istumaan palavereissa ja neuvottelemaan jatkuvasti suunnittelusta, kehittämisestä ja firman eduista, mutta itse olin ihan ulalla koko kirjan ajan. Voin kuvitella sen, että kun ihmiset juovat hirvittävän paljon päivittäin, mukaan tulee juoppohulluus, joka voi aiheuttaa kirjan tapahtumia kuten ystävystymisen Jeesuksen kanssa tai lentelyn taivaalla. 

Huopaamista lukiessa istuin junassa ja viereisiin penkkeihin tuli pari tämmöistä hyvin kirjan kuvauksiin sopivaa työmatkalla olevaa miestä. Heillä oli niin kiire ravintolavaunuun, että he eivät malttaneet odottaa edes konduktööriä leimaamaan lippuja, eikä heitä näkynyt koko loppumatkan aikana. Hiukan minua huvitti kirjan ja kyseisten miesten yhteensopivuus. Leikas on havainnoinut tarkalla silmällä ihmisten käyttäytymistä, jota hän on vahvistanut oudoilla tapahtumilla ja uskoisin, että hänellä taitaa olla kokemusta työmatkoista. **

Kirjan arvostelu löytyy myös Kirsin blogista.