Antti Leikas: Huopaaminen

Joskus tulee sellainen kirja eteen, että pitää miettiä, jättääkö sovinnolla lukematta, vai jatkaako loppuun asti, sillä kirja voi avautua ja antaa jonkin uuden syvemmän merkityksen jossakin tarinan vaiheessa. Antti Leikaksen Huopaaminen (Siltala 2013) ei avautunut minulle helpolla missään kohti. Kirjassa on todella positiivinen kansikuva, jossa kertomuksen miehet, tai sitten toinen miehistä ja Jeesus, lentävät taivaalla onnellisen näköisinä ilmeisesti kertomukseen kuuluvan korpin kanssa, joten päättelin luettuani kirjan, että tarinan tavoitteena oli onnellisuuden etsiminen tavalla tai toisella.

Kirjan päähenkilöt Hyvönen ja Tikkari ovat tulleet tutuiksi jo Leikaksen esikoiskirjasta Melominen (2011), joka on ollut sekä arvostelu- että myyntimenestys ja on ollut ehdolla kirjallisuuspalkinnoille. Kirjojen nimet siis liittyvät veneisiin ja Huopaaminen kirjassa miehet kävivät kalalla ja käyttivät saamiaan kaloja tavaroiden vaihtovälineinä, vaihtoivat siis kalat viinaan, jota läträttiin ankarasti koko kirjan ajan.

Hyvönen ja Tikkari olivat patentti-insinöörejä ja ulkomailla työmatkalla, ehkä Venäjällä, mutta eivät tienneet itsekään missä. Menomatkalla heidän kännykät ja tietokoneet katosivat ja he heräsivät pikkukylässä, jonne jäivät sitten useammaksi kuukaudeksi asumaan ja ryyppäämään. Lopulta he palautuivat takaisin työpaikalleen, en tiedä miten, ja kävivät esimiehensä ja lopulta konsulttien kanssa läpi työmatkan vaiheita, ja miten se voisi hyödyntää firman toimintaa. Kuten miesten työmatka, niin myös nämä työpaikkapalaverit olivat samanlaista sekoilua.

Kirja avautuu ehkä paremmin henkilöille, jotka joutuvat työnsä puolesta istumaan palavereissa ja neuvottelemaan jatkuvasti suunnittelusta, kehittämisestä ja firman eduista, mutta itse olin ihan ulalla koko kirjan ajan. Voin kuvitella sen, että kun ihmiset juovat hirvittävän paljon päivittäin, mukaan tulee juoppohulluus, joka voi aiheuttaa kirjan tapahtumia kuten ystävystymisen Jeesuksen kanssa tai lentelyn taivaalla. 

Huopaamista lukiessani istuin junassa, ja viereisiin penkkeihin tuli pari tämmöistä hyvin kirjan kuvauksiin sopivaa työmatkalla olevaa miestä. Heillä oli niin kiire ravintolavaunuun, että he eivät malttaneet odottaa edes konduktööriä leimaamaan lippuja, eikä heitä näkynyt koko loppumatkan aikana. Hiukan minua huvitti kirjan ja kyseisten miesten yhteensopivuus. Leikas on havainnoinut tarkalla silmällä ihmisten käyttäytymistä, jota hän on vahvistanut oudoilla tapahtumilla, ja uskoisin, että hänellä taitaa olla kokemusta työmatkoista. 

 

 

Antti Leikas, Huopaaminen

Siltala 2013