Islanti on maa, joka on kiehtonut minun mielikuvitustani
aina, sillä lumoavalla maalla on erittäin paljon mielikuvitusta kiehtovia
elementtejä, kuten mm. tulivuoret, viikinkiajat, saagat, peikot ja maahiset. Brittiläinen
Michael Ridpath on kirjoittanut Varjojen
saartama (Where the Shadows Lie 2010, suom. 2013) nimisen jännityskirjan,
jossa pääosissa on ikivanha islantilainen saaga, jonka aina saman suvun poika
perii isältään. Bostonilainen rikospoliisi Magnus Jonson alkoi selvittää saagaan
liittyvää murhaa, kun hän joutui piiloutumaan kotikaupunkinsa Bostonin huumemafialta.
Paras piiloutumispaikka oli hänen entinen kotimaansa Islanti, sillä hän puhui
auttavasti islanninkieltä ja sai poliisilaitokselta sopivasti työpaikan.
Ridpath on kirjoittanut erikoisen jännityskirjan, jossa
luonnolla on suuri merkitys. Kirjan alkulehdellä on karttakuva alueesta, jossa
kirjan tapahtumat tapahtuvat, joten karttaa seuraamalla lukija tietää millä
alueella ollaan menossa. Magnus kävi ainakin parilla putouksella, joista hän
kertoi tarkkaan, sekä kiipeili mm. Heklalla, joka hänestä tuntui lämpimältä, ei
ihme aktiivinen tulivuori. Tulivuori ei ollut ainoa jännitystä aiheuttava taho,
johon Magnus törmäsi, sillä vaikka Islannissa ei sallita aseita edes poliiseille,
Magnus joutui tulituksen kohteeksi.
Magnus selvittää murhaajan henkilöllisyyden, mutta tarina on
niin mielenkiintoinen, että lukijakaan ei tiedä sitä ennen loppuhuipennusta.
Mutkia Magnuksen tutkijantielle asettelee ikävä esimies ja alkoholi mikä
maistuu enemmän kuin tarpeeksi. Kirjailija on siis luonut poliisistaan
inhimillisen olennon omine ongelmineen ja kiusauksineen, johon kirjan
perusteella on tulossa jatkoa, sillä poliisinpesti Islannissa jatkuu. Tietysti
Islannista löytyi myös naisseuraa, mikä on ihan positiivista komealle
viikinkisoturille.
Ingileif osoitti
heidän edessään kohoavaa leveää valkoista vuorta, joka oli Islannin kuuluisin
tulivuori. Se ei ollut klassinen kartiotulivuori, mutta se oli paljon
vaarallisempi kuin esimerkiksi Japanin kaunis Fuji. Viimeisten neljänkymmenen
vuoden aikana se oli purkautunut neljästi vaakasuorasta halkeamasta, joka kulki
pitkin vuorenharjaa. Ja noin parinsadan vuoden välein tapahtui suuri purkaus.
Kuten vuonna 1104, jolloin tuhka peitti alleen Gaukrin maatilan Stöngissä.
***
Ehdin viimeinkin vierailulle blogiisi! Kaunis blogi sinulla, ja mielenkiintoisia lukuvinkkejä!
VastaaPoistaIhanaa kevättä sinne!
Ihanaa kevättä myös sinulle ja tervetuloa vierailulle. Aina on tilaa vielä yhdelle mielenkiintoiselle blogikaverille.
Poista