Minulla ei tainnut käydä kovin hyvä tuuri, kun ensimmäinen
Antti Tuurin kirjoittama kirja, jonka luin, oli Bospor Express, sillä kirja oli hidastempoinen matkakirja Suomesta
Istanbuliin ja takaisin laivoilla ja junilla. Ainoa jännitystä luova elementti
oli ehtikö Tuuri Belgradista Bospor
Expressin kyytiin ja paluumatkalla toisinpäin. Serbiassa toki peloteltiin
mafian ryöstöistä, mutta kirjailija selvisi siitäkin omalla rauhallisella
tyylillään. Tuuri kertoi kirjassaan, että hän on aikansa matkustanut
lentokoneilla ja nyt hänellä on aikaa kulkea siten, että voi ihailla maisemia
ja samalla lukea ja kirjoittaa.
Kirja oli Antti Tuurin oma matkakertomus matkasta
kirjailijafestivaaleille. Ensimmäinen etappi oli Ruotsissa pidettävä
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon keskustelutilaisuus, johon Tuuri
oli kutsuttu keskustelemaan. Hän oli suostunut sillä ehdolla, että vaimollekin
maksettiin hotellihuone Tukholmassa. Loppujen lopuksi keskustelutilanteessa ei
ollut yhtään ruotsalaista kirjailijaa, vain Tuuri ja pari islantilaista
kirjailijaa.
Ruotsista matka jatkui Kööpenhaminan kautta Wieniin, rouva
palasi takaisin kotiin. Matkalla kirjailija muisteli jo kuolleita
kirjailijakollegoitaan ja lopulta ajatuksiin liittyi uskonto. Välillä Tuuri
yöpyi hotelleissa ja välillä junissa. Junissa ei yleensä ollut ravintolavaunua,
joten konduktöörit huolehtivat kahvin ja teen tarjoilusta, ja heillä oli myös
ruokatarvikkeita myytävänä. Loppujen lopuksi viehätyin rauhallisesta
matkanteosta ja harvojen matkustajien kuvailusta ja yhteisestä matkanteosta.
Tuuri ennätti hyvissä ajoin kirjallisuusfestivaaleille ja
uskoakseni nautti monipäiväisistä juhlista ja Istanbulin kävelyretkistään,
joista hän kertoi omaan verkkaiseen tyyliinsä. Lopulta oli kotimatkan vuoro ja
jälleen jännittävä junanvaihto, ehtiikö Tuuri Budapestin junaan, sillä vaimo
odotti miestään Budapestissä, lukijoille hieman jännitystä.
Tuuri on kirjoittanut yli kuusikymmentä romaania. Muut
matkakuvauskirjat ovat Islannista, Saksasta ja Euroopasta ja eri vene-
ja kalastusretkiltä. Bospor Express
oli rauhallisuuden tyyssija, josta oli kaukana suurkaupungin hälinä, vaikka
kirjailija vieraili kyseisissä kaupungeissa. Matkakuvaukset olivat kuvauksia
yksinäisyydestä, yksinolosta nauttimisesta, kiireettömyydestä ja niin kutsutusta
slow life-elämäntyylistä. ***
Bospor Express, Antti Tuuri
Otava 2013
s. 202
Tämä arvio jäi hymyilyttämään, minustakin Bospor Express edusti slow laiffia big time vaikka teksti olikin soljuvaa. Luin sen jälkeen Reeta Paakkisen Kotona Istanbulissa, se kuvaili Istanbulia ihan eri lailla. Hengästyttävästi ja energisesti, ehkä siksi että siinä matkustetaan lentokoneilla? ;)
VastaaPoistaEve T.
Jotenkin tuli koko kirjasta mieleen suuri yksinolo, yksin minä olen täällä yksinäisyydessä, vaikka maailma on hälinää, eloa ja tapahtumia täynnä.
PoistaIstanbul on varmasti hengästyttävä miljoonakaupunki, jonka toivoisin kuvattavan juuri sellaisena, vaikka sinne matkustaisi etanakyydillä ;)