Michael Ridpath: Varjojen saartama

Islanti on maa, joka on kiehtonut minun mielikuvitustani aina, sillä lumoavalla maalla on erittäin paljon mielikuvitusta kiehtovia elementtejä, kuten mm. tulivuoret, viikinkiajat, saagat, peikot ja maahiset. Brittiläinen Michael Ridpath on kirjoittanut Varjojen saartama (Where the Shadows Lie 2010, suom. 2013) nimisen jännityskirjan, jossa pääosissa on ikivanha islantilainen saaga, jonka aina saman suvun poika perii isältään. Bostonilainen rikospoliisi Magnus Jonson alkoi selvittää saagaan liittyvää murhaa, kun hän joutui piiloutumaan kotikaupunkinsa Bostonin huumemafialta. Paras piiloutumispaikka oli hänen entinen kotimaansa Islanti, sillä hän puhui auttavasti islanninkieltä ja sai poliisilaitokselta sopivasti työpaikan.

Ridpath on kirjoittanut erikoisen jännityskirjan, jossa luonnolla on suuri merkitys. Kirjan alkulehdellä on karttakuva alueesta, jossa kirjan tapahtumat tapahtuvat, joten karttaa seuraamalla lukija tietää millä alueella ollaan menossa. Magnus kävi ainakin parilla putouksella, joista hän kertoi tarkkaan, sekä kiipeili mm. Heklalla, joka hänestä tuntui lämpimältä, ei ihme aktiivinen tulivuori. Tulivuori ei ollut ainoa jännitystä aiheuttava taho, johon Magnus törmäsi, sillä vaikka Islannissa ei sallita aseita edes poliiseille, Magnus joutui tulituksen kohteeksi.

Magnus selvittää murhaajan henkilöllisyyden, mutta tarina on niin mielenkiintoinen, että lukijakaan ei tiedä sitä ennen loppuhuipennusta. Mutkia Magnuksen tutkijantielle asettelee ikävä esimies ja alkoholi mikä maistuu enemmän kuin tarpeeksi. Kirjailija on siis luonut poliisistaan inhimillisen olennon omine ongelmineen ja kiusauksineen, johon kirjan perusteella on tulossa jatkoa, sillä poliisinpesti Islannissa jatkuu. Tietysti Islannista löytyi myös naisseuraa, mikä on ihan positiivista komealle viikinkisoturille.

Ingileif osoitti heidän edessään kohoavaa leveää valkoista vuorta, joka oli Islannin kuuluisin tulivuori. Se ei ollut klassinen kartiotulivuori, mutta se oli paljon vaarallisempi kuin esimerkiksi Japanin kaunis Fuji. Viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana se oli purkautunut neljästi vaakasuorasta halkeamasta, joka kulki pitkin vuorenharjaa. Ja noin parinsadan vuoden välein tapahtui suuri purkaus. Kuten vuonna 1104, jolloin tuhka peitti alleen Gaukrin maatilan Stöngissä. ***