Rakkaus kuuluu kevääseen yhtälailla kuin kevätpurojen solina
ja lintujen paluumuutto kaukomailta. Yhdessä jälleen - kirjan nimi ja kansikuva kertovat ihanasta tunteesta, rakkaudesta, mutta kirjan tapahtumiin liittyi myös paljon muita tapahtumia. Ensirakkaus ei unohdu koskaan ja sitä
muistellaan amerikkalaisen Elizabeth Noblen Yhdessä
jälleen (The Way We Were 2010, suom. 2013 Karisto) kirjassa, joka on hänen
viides suomennettu kirja. Kirjan vahvoja teemoja ovat myös muut ihmissuhteisiin
liittyvät tunteet kuten mm. ihastuminen toiseen, pettäminen, mustasukkaisuus,
velvollisuus, sitoutuminen, jättäminen, suru ja kaipaus. Ilman nenäliinoja en
selvinnyt Noblen kirjan lukemisesta ja se on mielestäni hyvän rakkauskirjan
tunnusmerkki, kun omat tunnekanavat avautuvat.
Kirjan päähenkilöt ovat Susannah ja Rob, joiden rakkaus
syttyi, kun he olivat 16-vuotiaita. Rakkaussuhde päättyi opiskeluaikana. Rob
kouluttautui hävittäjälentäjäksi ja hän kulki maailmalla eri
sotilastukikohdissa töissä. Susannah valmistui juristiksi ja meni naimisiin,
mutta mies halusi eron parin vuoden päästä. Vähän ennen Susannahin neljäkymmenvuotispäivää
Rob soittaa hänelle ja siitä alkaa heidän uusi teiniromanssinsa, mutta tällä
kertaa he eivät ole kumpikaan vapaita.
Rakkaus koskettaa syvästi tapahtuu se missä iässä tahansa ja
sitä ei voi koskaan unohtaa. Rakkaus jättää haavoja sydämeen ja kuten Susannahin
ystävätär Amelie hyvin sanoo kirjassa, ne aukot ovat sitä varten, että päivä
voi paistaa niistä läpi. Susannah on kirjassa Amelien tuki ja turva hänen
vakavan sairauden aikana, samoin kuin Rob on äidilleen isänsä sairauden
aikana, joten kyynelvirroilta ei voi välttyä, sillä Noble on kirjoittanut
useita tunteellisia kohtauksia kirjaansa. Jätän lukijalle kirjan lopun
arvailtavaksi, mutta tämä kirja jäi kutkuttamaan mieltä ja toivoisin siihen
jatko-osaa.
Amelian ääni oli
hiljaisempi, pelkkää sihinää: ” Älä huijaa itseäsi, Suze. Kyllä sinä petät
heitä. Varmasti petät. Älä odota minun hyväksyvän sitä, mitä teet. Äläkä
kuvittele minun odottavan ja kokoavan palaset sitten, kun kaikki hajoaa.”
***
Elizabeth Noble on täällä tosi tunnettu (ja suosittu) kirjailija, jonka kirjoja minä en tietenkään ole lukenut :D
VastaaPoistaMainitsemasi teemat eivät oikein iske, en tiedä miksi. Ehkä vain ole brutaali lukija, joka haluaa verta ja suolenpätkiä ;))
Itse luen aika laajalla skaalalla ja jätän kyllä kesken kirjan, jos ei iske. Rakkaus on mun lemppariteema, muodossa jos toisessa. Mutta luen kyllä välillä niistä väkivaltajutuista, jos olet huomannut...siellä Lontoossahan on sitä vanhanajan veitsitunnelmaa...
PoistaMinulla on tämä...kannen takia;) Aika näyttää, että onko mun juttuni vai ei. Olen aika vahvojen makujen ystävä, mutta ensirakkaus on aina kiinnostava aihe.
VastaaPoistaVarasin heti kirjastosta juuri kannen takia...kuvaaja on saanut todella intensiivisen tunnelman kanteen...lue ihmeessä, tästä kirjasta löytyy vahvat tunnelmat ;)
Poista