Johanna Vireaho ja Sari Tammikari: Onnellisen puutarhurin vuosi

Huhtikuu on sellainen kuukausi, että jokainen viherpeukalo ja multasormi lukee innokkaasti puutarha-alan lehtiä ja kirjoja, tutkii kauppoihin ilmestyneitä siemenpusseja ja kylvää ja esikasvattaa kesän kukkataimia. Johanna Vireaho on kirjoittanut ja Sari Tammikari on kuvittanut hurmaavan joka viherpeukalon, tai tulevan sellaisen, opaskirjan Onnellisen puutarhurin vuosi (2013 WSOY), joka antaa perusteelliset ohjeet joka vuodenajan puutarhanhoitoon.

Aivan ensimmäiseksi kiitän kirjan kuvitusta, mutta pienen puutteen havaitsin siinä, että yrteistä oli vain kolme kuvaa, vaikka niistä oli hieno aukeama, jossa kerrottiin perusteellisesti minkälaisessa maaperässä ne kasvavat ja minkälaisen ruoan kanssa niitä tarjotaan. Yrtit ovat sellaisia, joita moni kasvattaa ruukuissa ikkunalaudalla, joten olisin toivonut kivaa kuvaa ruukkuikkunasta, jossa kerrottaisiin mikä yrtti kasvaa missäkin ruukussa, sillä moni nuori on innokas aloittamaan puutarhanhoidon yrtinkasvatuksesta. Esimerkiksi mäkimeirami levittäytyy joka puolelle, joten se ei kauaa viihdy pikkuruukussa, mutta se on ihanteellinen kasvattaa ja hyvä vaihtoehto kaupan oreganopurkeille. Mäkimeiramista voi jakaa pian koko ystäväpiirille omat yrttiruukut. Kuvan mäkimeirami on levinnyt jo aika laajaksi kasvustoksi kukkapenkissäni.

Kirja on jaettu oivallisesti varhaiseen kevääseen, kevääseen, kesään, syksyyn ja talveen eli koko luonnon kiertokulku on huomioitu kirjan rakenteessa. Jokaista puutarhuria muistutetaan kappaleen lopussa mitä pitää muistaa esim. varhaiskeväällä, jonka muistilistasta löytyy mm. puutarhavälineiden huoltamista, kompostin herättelyä kuumalla vedellä, siemenlaatikon inventointia, keittiöpuutarhan ja kukkatarhan kasvillisuuden suunnittelua ja siementen hankkimista sekä siementen kylvämistä, jotka mielestäni kaikki vaikuttivat ihan käyttökelpoisilta ohjeilta kevätpuuhiksi. Vastaavat muistilistat löytyvät jokaisen vuodenajan jälkeen.

Kirjan parhaimmat listat ovat kuitenkin Kasvikumppanit sivulla 40, jossa kerrotaan mitkä kasvit viihtyvät toistensa seurassa ja mitkä eivät. Erittäin hyödyllinen lista jokaiselle, joka ihmettelee, että miksi kasvit eivät kasva, sillä se voi johtua juuri siitä, että ne vieroksuvat toisiaan. Toinen jopa edellistä tärkeämpi lista on Puutarhan leikkauskalenteri, jossa kerrotaan esim. havukasveista milloin on leikkausajankohta ja mitä erityistä siihen vaaditaan. Ehkä leikkauskalenteri voisi olla vielä hieman laajempi, sillä nyt siinä on käsitelty vain 12 eri kasviryhmittymää ja siitä puuttuvat kokonaan perennat ja sipulikasvit, joita kirjassa myös käsitellään.

Kirjan ihana artikkeli on Luonnonvaraisia kasveja puutarhassa, sillä jotkut haluavat pihansa olevan mahdollisimman helppohoitoisen, joten silloin kannattaa valita luonnonvaraisia kasveja, joita ei tarvitse kuopsuttaa ja kitkeä, vaan ne kasvavat ilman huomiota. Jos pihamaa on iso, silloin osan pihasta voi jättää kokonaan luonnonvaraiseksi. Kirjassa kerrotaan myös, että mistä luonnonkasveja voi siirtää omalle pihalle ja mitä siinä tapauksessa pitää ottaa huomioon. Rauhoitettuja kasveja ei saa siirtää eikä varsinkaan kenenkään pihalle saa mennä taimia hakemaan.

Kirja kertoo myös, että kasvien siemeniä voi myös kerätä talteen ja kokeilla niiden kasvattamista kotioloissa. Itse olen huomannut, että suodatinpussit ovat käteviä siementenkeräyspusseja esim. unikon siemenet voi kaataa kodasta pussiin ja pussin voi kätevästi teipata, jonka jälkeen kannatta kirjoittaa pussiin mitä siemeniä se sisältää ja mikä on poimintavuosi. Tämmöiselle hajamieliselle puutarhurille kuin minä olen, sattuu usein niin, että pussit ovat täynnä siemeniä, mutta sisällys täytyy arvata, kun en ole kirjoittanut niihin mitään. Niitä siemeniä löytyy loppukesästä kaikista taskuista, enkä välillä muista, mistä ja mitä oikein olen kerännyt. 

Tänä vuonna ajattelin kokeilla alppiruusun oksien juurruttamista kirjan ohjeiden mukaisesti. Syksyllä minulla on siis toivon mukaan monta uutta alppiruusun pikkutainta, jotka voin syksyllä istuttaa maahan. Tosin pistokkaat olisi pitänyt leikata jo viime syksynä ja säilyttää suojassa talven yli, mutta kirjassa ei kerrota minkälaisessa suojassa, joten kokeilen onneani ja uskon juurrutushormonin voimaan. Onnellinen puutarhuri.Tutustu myös Tuoksuva puutarha ja parveke-kirjaan. ****