Amerikkalainen Sarah Blake pureutui uudessa kirjassaan
toisen maailmansodan aikaan 1940–1941. Kirjan kansikuva on kaunis, huolimatta
hävittäjistä ja kirjan nimi kuvaa hienosti kirjan sisältöä. Jos saat tämän kirjeen (The Postmistress
2010, suom. 2013 Bazar) ei ole perinteinen sotakirja, eikä kukaan kirjan
henkilöistä sodi, eikä ole vankina, mutta kirjan taustatarinassa Saksa on
miehittänyt osan Eurooppaa ja sotii Iso-Britanniaa vastaan. Yhdysvallat eivät ole
kirjan tapahtumissa sotatilassa Saksaa vastaan, joten tavalliset amerikkalaiset
ovat tietämättömiä ja ummistavat silmiään sotatapahtumilta ja juutalaisten
kohtelulta. Lehdistössä oli hyvin pieniä artikkeleita Euroopan tilanteesta ja
ainoa mahdollisuus saada tietoja oli BBC:n radion välityksellä, jota kuunneltiin,
mutta ei välttämättä ymmärretty tapahtumien vakavuutta. Joidenkin mielestä
juutalaiset olivat varmasti tehneet jotakin, koska heitä vainottiin.
Sarah Blake sai kimmokkeen kirjaansa eräästä
postinjakajanaisesta ja postitoimistosta. Kirjassa Franklinin postitoimiston
hoitaja, nelikymppinen neiti Iris James, kävi hakemassa lääkäriltä
koskemattomuustodistuksen, koska aavisteli erään miehen olevan hänestä
kiinnostunut. Kirjassa seurataan tämän vanhemman parin seurustelua tarkkaan,
koko kylä seurasi ja oli iloinen molempien puolesta. Franklinissa oli myös
nuorempi pari, jota seurattiin silmä tarkkana, tohtori Fitch ja hänen nuori vaimonsa
Emma, joiden elämänkuvioihin postineiti sekaantui omasta mielestä oikeutetusti.
Tohtori ja hänen vaimonsa kuuntelivat radiosta sotauutisia ja tohtori päätti
pian parin avioitumisen jälkeen matkustaa Lontoolaisen sairaalaan lääkäriksi
auttamaan haavoittuneita.
Emma jäi Yhdysvaltoihin ja kirjoitti päivittäin kirjeitä
miehelleen ja mies kirjoitti hänelle, kunnes kirjeiden tulo loppui. Ainoa
yhteys Lontooseen oli BBC:n radio-ohjelma, jonka yksi juontaja ja yksi kirjan
päähenkilöistä oli Frankie Bard, naispuolinen sotauutisten kertoja,
harvinaisuus miesten joukossa. Frankie oli vihainen Yhdysvalloille, omalle
kotimaalleen, koska se ei puuttunut Euroopan tilanteeseen, eikä huomioinut
juutalaisten vainoamista. Lopulta Frankie sai luvan matkustaa kanaalin yli
haastattelemaan juutalaisia, jotka pakenivat henkensä edestä.
Kirjan tarinassa elettiin rauhallista amerikkalaista elämää,
jonka vastakohtana oli Euroopan sota. Frankien uhkarohkea seikkailu Euroopassa
masensi hänet, joten palattuaan matkalta, hän matkusti takaisin Yhdysvaltoihin lepäämään
sodan rasituksista. Mukanaan hän kuljetti tohtori Fitchin kirjettä, jonka hän
päätti viedä henkilökohtaisesti hänen vaimolleen Emmalle. Viimeisillään raskaana
oleva Emma vetosi Frankieen, eikä hän halunnut kuulla sodan kauheuksista
mitään. Frankie ja Emma ystävystyivät ja Frankie päätti jäädä Frankliniin
toipumaan.
Kirja kertoi kolmen erilaisen naisen tarinan, jotka tutustuivat
ja ystävystyivät ja joiden maailmankuvaa ja henkilökohtaista elämää toinen
maailmansota kosketti eri tavoin. Kirja oli rauhallisen kaunis, arkipäiväinen,
mutta Frankien kokemukset sodasta toivat minulle välillä lieviä sydämentykytyksiä. Jos saat tämän kirjeen on mielestäni erinomainen elokuvakirja, joten jään uteliaisuudella odottamaan mahdollista tulevaa elokuvaa. ****
Ihastuin kanteen ensisilmäyksellä. Minulla on jokin ongelma perinteisten sotakirjojen suhteen, joten tämä kuulostaa siksi minulle sopivalta kirjalta. Laitanpa lukulistalle.
VastaaPoistaMinulla on sama ongelma, sillä en pidä sotakirjoista enkä sotaelokuvista, vaikka Schindlerin lista ja Pianisti ovatkin lemppareitani. Ehkä se on se näkökulma, mistä suunnasta kirjaa kerrotaan, mitkä ovat ne tärkeimmät teemat. Väkivalta, ampuminen, pommit ym. kauhistuttavat minua, enkä halua koko kirjan olevan pelkkää tykkien jylinää.
PoistaMies on onnistunut saamaan minut katsomaan elokuviin joitakin suomalaisia sotaelokuvia, jotka eivät niin hirveästi ahdistaneet.
Ihan totta, leffana tarina toimisi taatusti! Kiva, että sait kirjasta selkeästi enemmän irti kuin minä. Mulle teksti oli ehkä liian pliisua, toisaalta eihän kaikkein sotakirjojen tarvitse mässäillä.
VastaaPoistaJos Blake kirjoittaisi kirjalle jatkokirjan, Usa olisi sodassa Saksaa vastaan ja tapahtumat olisivat Usassakin rajummat, kun iso osa nuorista miehistä lähtisivät sotaan ja osa tulisi arkuissa takaisin. Sotateollisuus ym. naisten vapaaehtoistyö...tämä oli nyt sellainen vähän ennen sotaa kirja, mutta hyvä sellainen ;)Tietoisuuden herääminen maailman tapahtumille myös kansan parissa.
PoistaMielenkiintoista lukea muiden ajatuksia tästä kirjasta, joka minuakin veti puoleensa. Kyllä kirja ihan luettava oli, ja varmaankin tästä saisi ihan viehättävän elokuvankin.
VastaaPoistaHuhtikuusta on jo aikaa, kun luin tämän kirjan, mutta kirja kiehtoi sen vuoksi, että Amerikka ei ollut vielä täysillä mukana. Normandian maihinnousussahan kuoli hirvittävä määrä sotilaita mm. amerikkalaisia. Se elokuva oli kammottavan raaka, mutta silti olen katsonut sen ainakin kaksi kertaa. Tästä tulisi rauhallisempi elokuva, ainakin toivon niin.
Poista