Johanna Holmström: Itämaa

Johanna Holmströmin kirja Itämaa oli mielestäni taidokas kannanotto erilaisuudesta, toiseudesta, yksinäisyydestä ja niiden nostattamista tunteista. Itämaa oli ahdistavaa luettavaa ja sen pääosassa olevan teinitytön Leilan elämässä ei juuri ollut mitään iloa. Kirjan kappaleet vaihtelivat Leilan ja Samiran kokemuksista, mutta pääosa oli Leilalla. Holmström on kuvannut todella aidosti erilaisia nuorten kiusaamiskulttuureja, joita kirjassa oli siksi, että kuului eri uskontoon, oli erinäköinen ja pukeutui eri tavalla. Koulukiusaaminen oli kirjassa vahvimmin nostettu esille, eikä Leila ollut ainoa, jonka kiusaamista kirjassa kuvattiin. Lisäksi kirjan teemoja olivat rasismi, henkinen ja fyysinen perheväkivalta sekä maahanmuuttajat.

Leilan perhe oli erilainen suomalainen perhe, sillä siihen kuului maahanmuuttajaisä, muslimi ja bussikuski. Äiti oli suomenruotsalainen, mutta oli kääntynyt muslimiksi ja pukeutui hijabiin, peitti hiukset ja vartalon sekä yritti pakottaa tyttäret samanlaisiksi kuin hän ja miehensä paremmaksi muslimiksi. Leilan sisko, tumma ja kaunis Samira muutti kotoa turvataloon, kun täytti 18v., koska kotona asuminen oli vaikeutunut koko ajan. Samira ei jaksanut riidellä äitinsä kanssa koko ajan. Äiti oli sekaisin uskontonsa kanssa ja säännöt muuttuivat päivittäin. Leilan oli pakko kestää pakkomielteisen äitinsä puuhat, mutta ikkunan kautta hän pääsi pakoon. Leilan selviytymiskeino oli ystävyys Lindan kanssa ja parkour. Tosin Linda ei voinut olla koulussa hänen ystävä, koska Leila oli muslimi, musu. Leilalla ei ollut koulussa yhtään ystävää. Paetakseen jatkuvaa kiusaamista ja pahaa oloa, Leila lintsasi koulusta ahkerasti ja yleensä Linda lähti hänen mukaansa.

Kirjassa nostetaan vahvasti esille nuorisokulttuuri: ulkonäkö, hiukset ja pukeutuminen, jotka kuuluvat nuorten elämään ja vahvistavat identiteettiä siitä, mihin ryhmään he haluavat kuulua, samalla kun kyseiset teemat tekivät kirjan henkilöistä aidon oloisia. Valitettavasti samat teemat antoivat kirjan kiusaajille vahvan aseen ilmoittaa Leilalle, että et kuulu meidän ryhmään.

Samira yritti omalla tavalla sulautua valtaväestöön, ja kokeili nuoren suomalaisen elämää. Kirjailija kirjoitti hänen kohtalokseen muuta järkyttävää. Kirja sisälsi valtavasti erilaista aihemateriaalia, jota on sulateltava pitkään. Kirja oli voimakas kannanotto moneen eri nykyajan elämänalan osatekijään, joista vahvimmin media on nostanut esille maahanmuuttajat, rasismin ja koulukiusaamisen. Itämaa elää vahvasti tätä päivää ja se on juonellisesti erittäin taitavasti kirjoitettu. Kirjan loppu antoi onneksi ilonpilkahduksia Leilan synkkään elämään.

Hän meni päällysvaatteita riisumatta istumaan yhteen ikkunapöydistä, asetti tupakki-askin eteensä ja poltti noin tunti sitten Sarahin kanssa käymänsä keskustelun läpi. Hän ruoti sen samalla tavalla kuin kaloja perataan ja heitti sanat lokeille. Ne saivat tapella ja raadella niitä miten lystäsivät, ja hän räpytteli savut silmistään, koska ei enää pystynyt ajattelemaan kirkkaasti. Jokainen reilu kulaus tuopista näet siirsi häntä kauemmas Jumalasta ja lähemmäs isää, ja hän tunsi koko kropassaan, miten hän uiskenteli ja kellui, ja sitten avautui ovi, ja sisään astui tyyppi mukanaan tuulenpuuska, joka sai Samiran hytisemään.

Johanna Holmström, Itämaa ****

Otava 2013

Asfaltsänglar

s. 333

Annika K

 Kirjasfääri

 Mari a 
 Marika