Hilary Boyd: Torstaisin puistossa

Englantilainen Hilary Boyd on kirjoittanut kipeänkoskettavan esikoisromaaninsa Torstaisin puistossa, joka käsittelee ihmisen keski-iän loppupuolta, kun eläkeikä kolkuttelee ovelle. Kirjan aihe on erittäin ajankohtainen EU-maissa, kun eläkeikää nostetaan joka maassa ja odotetaan, että yhä iäkkäämmät ihmiset pysyvät työelämässä kiinni. Toisaalta asia on ikävä, koska joka maassa nuorisotyöttömyys on korkea ja nousee koko ajan, mutta taustalta voi poimia poliittisia näkökulmia siitä, että eläkettä ei haluta maksaa.

Torstaisin puistossa kirjan päähenkilö oli Jeanie, melkein 60-vuotias luontaistuotekaupan pitäjä Lontoosta, joka oli naimisissa jo eläkkeellä olevan Georgen kanssa. Avioliitto oli kangistunut kaavoihinsa ja George jyräsi miehiseen tyyliinsä kaikki perheen päätökset ottamatta huomioon Jeanien toivomuksia. Niinpä George ilmoitti talonmyynnistä ja maallemuutosta melkein ilmoitusluonteisena asiana Jeanielle. Jeanien kielteiset päätökset eivät auttaneet. Onneksi Jeanie pystyi itse päättämään omistamastaan liikkeestä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun George ilmoitti että oli laittanut liikkeen myyntiin, Jeanien oli herättävä ja alettava huolehtia itse omista päätöksistään ja tehdä päätöksiä siitä, mitä loppuelämältään halusi.

Torstaisin puistossa on saanut nimensä siitä, että Jeanie kävi torstaisin lapsenlapsensa kanssa puistossa ja tapasi kerran puistossa ikäisensä miehen Rayn, joka oli puistossa myös lapsenlapsensa kanssa. He viihtyivät toistensa seurassa ja päättivät tavata aina yhtä aikaa puistossa. Lukija voi päätellä pian, että Jeanie ja Ray alkoivat viihtyä toistensa seurassa myös varastettuina hetkinä, salaillen, mutta pian rakastavaisten tielle kertyi kaikenlaisia mutkia, valitettavasti, mutta muutenhan kirja olisi ollut liian leppoisa ja rauhallinen.

Rakkaus voi tulla tupsahtaa elämään milloin tahansa ja missä tahansa ja se on tämän kirjan kantava teema. Sen seuraukset ovat aina ikäviä, jos rakastavaiset ovat naimisissa ja oman soppakauhansa rakastavaisten tielle asettavat omat aikuiset lapset, jos he asettuvat vastahankaan. Läheiset asettavat kaikenlaisia oletuksia miten jo ikääntyvä ihminen saa käyttäytyä, pukeutua, puhua jne. Oma äitini puhkesi kukkaan päästyään eläkkeelle, sillä hän alkoi huolehtia ulkonäöstään ja kulki paljon erilaisissa kulttuuririennoissa ts. hänelle jäi paljon vapaata aikaa itselleen ja hän sai tehdä sitä mistä tykkäsi. Torstaisin puistossa olisi kirja, jonka antaisin äidilleni äitienpäivälahjaksi, jos hän vielä olisi täällä kanssamme ja tietäisin, että hän pitäisi siitä valtavan paljon. Heräävä rakkaus on ihanaa ja se on yhtä ihanaa jokaisessa iässä. ***

Vahinkoa, Jeanie ajatteli. Niin voimakas sana. Hänen alitajuntansa kieltäytyi kuitenkin sisäistämästä mitä ”vahinko” saattaisi tarkoittaa. Mitään ei ole vielä tapahtunut, mitään ei tapahdukaan, hän toisteli kuin mantraa, mutta väite tuntui joka kerta heikommalta ja epäuskottavammalta.

” Voisimmeko me vain olla näin…nyt…ja olla ajattelematta…”

Ray katsoi häntä silmiin, ja tällä kertaa hän ei yrittänytkään kääntää katsettaan sivuun.

Hilary Boyd, Torstaisin puistossa
suom. Auli Hurme-Keränen

Karisto 2013

Thursdays In The Park 2011

s. 325