Nina Hurma: Yönpunainen höyhen

En osannut odottaa eroottista trilleriä, kun varasin Nina Hurman Yönpunainen höyhen kirjan kirjastosta, mutta jotakin erotiikkaan liittyvää kuvittelin olevan tulossa. Kirjan kansikuva on todella kaunis ja nimivalinta on onnistunut, jopa kirjailijan nimi sopii eroottisen trillerin kirjoittajalle, Hurma. Kirjailijan kuvasta näin, että hän on vielä nuori, joten toiveissa on saada vastaavia kuumia jännityskirjoja vielä useampia, joissa toivottavasti pääosassa on miesten päät sekoittava Rouge. Rouge on tämän päivisin hattumyyjänä työskentelevän päähenkilön esiintyjänimi, sillä hän laulaa upeasti. Laulu-ura ei vain vielä ole päässyt vauhtiin, johtuen siitä, että kirjan tapahtumat sijoittuivat 20-luvulle kieltolain aikaan, jolloin ravintoloita ja tansseja pidettiin tarkan valvonnan alaisina.

Oli virkistävä lukea Suomesta kieltolain aikaan, sillä olen lukenut tässä kuussa The Great Gatsbyn, joka julkaistiin 1925 ja kertoi kyseisestä ajanjaksosta Amerikassa. Maaliskuussa lukemani Mustamäki sijoittui myös kyseiselle ajanjaksolle, ja sekin oli dekkari, mutta tarina sijoittui Lahteen. Mustamäessä ja Yönpunaisessa höyhenessä poliisit jahtasivat viinan ja pirtun salakuljettajia ja tarkoitus oli napata myös isompia kihoja satimeen. Yönpunaisessa höyhenessä tapahtui murha ravintolassa, jossa Rouge oli esiintymässä, ja Rougen veli vangittiin epäiltynä, koska hänet löydettiin murhatun viereltä.

Rouge aloitti tehokkaana tyttönä salapoliisityöt Helsingin pahamaineisilla kujilla ja etsi murhaajaa ja lopulta hän sai entisen poliisietsivä Korpelan kaverikseen etsintäpuuhiin. Tämän parin välillä oli heti ensikatseesta huumaavaa vipinää ja kuumilta kohtauksilta ei vältytty kirjan sivuilla. Kirjailija loi Rougesta päähenkilön, joka sulatti miehen kuin miehen, mikä toisaalta toi hänelle vaarallisia tilanteita. Yönpimeät Helsingin kadut pitivät sisällään kaikenlaisia kulkijoita, joita Rouge joutui välillä pelosta suunniltaan juoksemaan pakoon, sillä murhaaja luuli Rougen nähneen hänet murhailtana. 

Tykkäsin kirjan tunnelmasta, miljöökuvauksista ja ihmisten käytöksen ja asenteiden kuvaamisesta. Kirjailija toi taitavasti kirjassa esille kyseisen ajan ajatusmaailmaa, kuten onko nainen huono, jos nauttii seksistä tai menee sänkyyn miehen kanssa, vaikka ei ole naimisissa tai onko naislaulaja huono nainen. Aikakausi oli ensimmäisen maailmansodan jälkeinen, Suomi oli vasta itsenäistynyt ja punaiset oli kukistettu 1918. Puritanismi ja raittiusliikkeet olivat luoneet kieltolain, joka kesti Suomessa 1919–1932 ja sen jälkeenkin sitä kontrolloitiin viinakorteilla, viinaa ei saanut juoda, mutta sitä juotiin koko ajan ja salakauppa kukoisti. Myös muissa asenteissa oltiin vanhanaikaisia ja varsinkin naisille oli tiukkoja sääntöjä, mm. miehiä ei saanut tuoda vuokrahuoneistoon. Uskon, että miehille ei ollut vastaavia sääntöjä. Kirja kertoi 20-luvun Helsingistä, joten muualla Suomessa naisten käytökselle oli varmasti vielä tiukemmat säännöt ja ohjeet, joita seurasivat tietysti toiset naiset. Ehkäisyvälineitä ei ollut, joten seurauksena oli usein lapsi, joka tuotiin tässäkin kirjassa esille. Silti Rouge harrasti aika estotonta rakkauselämää.

Toivon, että kirjailija kirjoittaa useita herkullisia uusia trillereitä kyseiseltä ajanjaksolta. Ehkä niitä autoja ei poliiseilla ollut vielä kovin montaa käytettävissä tuona ajanjaksona, kun niitä vasta 20-luvulla alettiin poliisille hankkia, se oli ainoa asia mihin kirjailijan olisi kannattanut kiinnittää huomiota kirjan ajankuvauskohdissa, joka oli huomioitu paremmin Mustamäessä. ***

Miehen leukaperät kiristyivät, hän liikahti levottomasti, ja hetken Rouge ajatteli miehen alastonta rintakehää, jolla hänen kätensä lepäisi ja joka painautuisi häntä vasten, ja hänen ääneensä hulahti syvä, kostea lämpö ja hän veti henkeä ennen viimeisiä säkeitä. Piano paineli omat jälkensä sävelten vierelle.

Nina Hurma, Yönpunainen höyhen

Gummerus 2013

s. 223