F. Scott Fitzgerald: Kultahattu - The Great Gatsby

Kultahattu on jälleen ajankohtainen klassikkokirja, sillä siitä julkaistaan uusin elokuva toukokuussa 2013, joka on jo neljäs elokuvaversio kyseisestä kirjasta. Kultahatun kirjoittaja F. Scott Fitzgerald eli Francis Scott Key Fitzgerald (1896–1940) oli Yhdysvaltojen suurimpia kirjoittajia aikanaan ja hänen kirjansa ja niistä tehdyt elokuvat ovat jääneet elämään vanhentumatta klassikkoina, joita luetaan aina yhä uudelleen ja uudelleen. Joillakin on se taito kirjoittaa tuoretta proosaa ja ilmeisesti 20-luku, josta hän kirjoitti Kultahatussa, on aina yhtä nuorekkaana pysyvää jazz-aikakautta. Sota oli loppunut, ihmiset juhlivat estottomasti ja Fizgeraldilla oli taito tuoda esille aikakauden tunnelataukset. Kultahattu julkaistiin 1925, mutta se ei menestynyt hyvin, ennen kuin 50-luvulla, kun uusin elokuva julkaistiin.

Kultahatun kertojaminänä toimii 29v. osakekauppias Nick Carraway, joka muutti keskilännestä New Yorkin Long Islandille, sille vähemmän muodikkaalle East Eggille. Lahdelman toinen puoli, West Egg, oli tyylikäs asuntoalue ja juuri siellä asui Nickin pikkuserkku Daisy miehensä Tomin ja pikkutyttönsä kanssa. Perhe oli ökyrikkaita, mutta vielä rikkaampi oli Nickin naapuri Jay Gatsby, joka oli rikastunut epämääräisillä tavoilla ilmeisesti kieltolain aikaan viinan salakaupoilla. Kirjassa liikutaan siis nuorten, kauniiden ja rikkaiden piirissä, joita Nick tarkkaili hiukan ulkopuolisena.

Gatsby järjesti suuria juhlia joka ilta, ja Nick kuunteli naapurista kuuluvaa musiikkia, joita soittivat aidot orkesterit. Eräänä päivänä Gatsbyn autonkuljettaja toi Nickille henkilökohtaisen kutsun saapua Gatsbyn vieraaksi sinä iltana. Nick käveli nurmikon läpi naapuripihalle ja kierteli katselemassa valtavaa taloa, lopulta hän löysi ihmismassan seasta serkkunsa luona tapaamansa Jordanin ja pysytteli tämän seurassa. Juhlijat olivat vain tulleet taloon juhlimaan, ilman minkäänlaista kutsua. Juhlissa oli viinaa, ruokaa ja ohjelmaa yllin kyllin ja loppuiltaa kohden tunnelma muuttui riitaiseksi, sillä ihmiset eivät olleet tottuneet ylenmääräiseen viinajuontiin. Vain illan isäntä ja Jordan eivät juoneet mitään. Nick tapasi isännän juhlissa aivan sattumalta ja heidän ystävyytensä lähti käyntiin kyseisestä illasta. Tosin Nick ei tiennyt mitä taka-ajatuksia Gatsbylla oli häntä varten, tutustuminen ei ollut aivan sattumanvaraista.

Nickin kesä kului töitä tehden ja kuunnellen musiikkia naapurin juhlista, kunnes seuraava kutsu saapui. Pian Nick kuuli Gatsbylta, että hän toivoi Nickin pyytävän Daisyn kyläilemään ja Gatsby tulisi myös samanaikaisesti käymään. Nick suostui, koska Gatsby kertoi, että he olivat aikaisemmin olleet rakastuneita toisiinsa. Tästä tapaamisesta alkoi Gatsbyn ja Daisyn uusi rakkaussuhde, joka lukijalle jää arvoitukseksi, sillä siitä ei juuri enempää kerrota. Tasapuolisuuden nimissä on kerrottava, että Daisy tiesi, että hänen miehellään oli ollut lukuisia suhteita ja myös viimeisimmän rakastajattaren nimi oli hänen tiedossa.

Nick katseli sivusta pariskunnan touhuja ja joutui kirjan tapahtumissa väkisin vedetyksi mukaan avioparin epämääräisiin touhuihin avioliiton ulkopuolella. Näistä avioliiton ulkopuolisista suhteista aiheutuikin sitten kirjassa suuria ongelmia, jotka Daisy ja Tom pyyhkäisivät maton alle ja poistuivat paikkakunnalta, kunnes pahimmat kohut laantuivat. Tarinan lopussa Nick huomasi olevansa melkein ainut Gatsbyn ystävä. Raha, kuuluisuus, tuttavat, bisnekset, eikä mikään luonut ystävyyksiä, ne toimivat ongelmien tullen ihan päinvastoin, ihmiset kaikkosivat, kun ilmainen huvitus katosi. Ihmiset olivat olleet kuin iilimatoja, jotka imivät ilmaista hupia sieltä mistä saivat. Kukaan ei halunnut sekaantua ongelmiin, paitsi Nick.

Kirja vei minut 20-luvulle, jolloin jazz soi ja ihmiset halusivat huvitella sydämensä kyllyydestä ensimmäisen maailmansodan loppumista. Ihmiset olivat elossa ja he halusivat tuntea elävänsä ja halusivat kokeilla kaikkea uutta, kaiken tämän Fitzgerald toi Kultahatussaelävästi esille. Lukemani kirja oli pokkariversio, joten en tiedä minkä verran kirjaa on lyhennelty, mutta jotain jäin kaipaamaan, sillä kirja tuntui liian tiivistetyltä versiolta.

Naapurini talossa kaikui musiikkia halki kesäöiden. Hänen sinisissä puutarhoissaan miehet ja tytöt kulkivat edestakaisin kuin koit, kuiskeiden ja samppanjan ja tähtien parissa. Nousuveden aikaan näin iltapäivisin hänen vieraidensa sukeltavan hänen laiturinsa hyppytornista tai lojuvan auringossa hänen kylpyrantansa hiekalla, sillä aikaa kun hänen molemmat moottoriveneensä viilsivät salmen vesiä vetäen vaahtoa sinkoavia vesisuksia.

F. Scott Fitzgerald, Kultahattu, 2004, Otava, 5. painos ****
suom. Marja Niiniluoto

The Great Gatsby, 1925, suom. 1959

s. 220